Näyttää siltä, että tällä palstalla kaikilla naisilla on mies jostain arabimaasta.. Onko ketään jonka mies on vaikka Keski- tai Etelä-Eurooppalainen? Tuntuu jotenkin että nämä ovat harvassa. Tai sitten ei mitään kulttuuriongelmia edes ole, joten ei tulla tänne monikulttuurisuus-palstalle keskustelemaan :)
Eurooppalainen aviomies
hei haloo
131781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Porukka ei vissiin viitsi kirjoitella, koska aiheesta ei saa niin helposti syntymaan rasistia tai muunlaisia provoja.herjoja ;-)
Suurin osa kavereistani, joilla on ulkomaalainen tytto/poikakaveri, seurustelee/on naimisissa nimenomaan eurooppalaisen kanssa. Lahinna Keski- ja Lansi-Eurooppa edustettuna, ja sitten muutama tuolta Etelasuunnalta.
Jep, en ole naimisissa, mutta mieheke on länsi-eurooppalainen, ei-muslimi. Syystä tai toisesta kaikki keskustelut palstalla pyörii islamin ja muslimien ympärillä, joten ei ihme, etteivät muut tällä palstalla enää oikein jaksa roikkua.
Kulttuurieroja on kyllä meilläkin, mutta taitavat olla aika vaatimattomia näitten eräitten kokemusten (?) rinnalla. Näistä EU-miehistä/naisista ei taida oikein irrota eksoottisuuspinnoja.;) ....Paitsi tietysti tuolle yhdelle provopojalle, joka jaksaa päivitellä sitä, miten "suomi-bimbolla" on "aina" ulkomainen mies...
Olen samaa mieltä, että keskustelu painottuu kyllä tuonne Aasia, Afrikka jne suuntaan. Oma aviomieskandidaattini on Itä-Euroopasta ja en ole sen suurempia kulttuurieroja tai ongelmia havainnut, joista täällä pitäisi suureen ääneen valittaa. Ehkä kysyttävää olisi enemmän siinä vaiheessa kun avioliittoa solmitaan, eli millaista paperisotaa EU-maiden kansalaiset joutuu käymään läpi.
Tietysti palstalle voisi kirjoittaa jotakin positiivista, eikä vain ongelmista:)
Silti olen tällä palstalla viihtynyt, kiinnostavaa lukea ihmisten kokemuksista ulkomaalaisen puolison kanssa joka tapauksessa.
Väität, ettei ranskalainen mies saisi suomalaiselta naiselta eksoottisuuspinnoja!! Anna mun kaikki kestää... :-D
Kyllä on näköjään kovasti nilkkaan osunut, kun jatkuvasti asiaan palaat. Mutta kerro sinä nyt oma mielipiteesi asiasta, miksi Ranskassa on tuhansia suomalaisia naisia parisuhteessa ranskalaisen miehen kanssa, mutta Suomessa vain pari sataa ranskalaista naista parisuhteessa suomalaisten miesten kanssa. Odotan innolla... :-D
...tunnistit siis itsesi kuvauksesta? ;)
Mitä sun kysymykseen tulee, musta tuntuu, että me ollaan 'keskusteltu' tästä aiheesta jo muutaman kerran.
No joo, ihan sun mieliksesi:
Miksi suomalaisia naisia on enemmän naimisissa Ranskassa kuin ranskalaisia Suomessa..? Hmm...
Enpä sanokaan sitä vaihtoehtoa, joka ensimmäisenä tuli mieleen..;P
Hyvänä kakkosena: Ranskassa on parempi ilmasto. Löytyy Välimerta, Alppeja, viinilaaksoa ja Parriisikin vielä. :P
Tulispa tosiaan joskus muutakin keskustelua kuin arabimiehistä ja islamista.. Itse olen ollut italialaisen mieheni kanssa kohta 7 vuotta ja ollaan asuttu useammassakin eri maassa. Kulttuuriongelmia ei ole vaikka miten yrittäisi niitä keksiä :)
No, jos jotakin yrittää etsiä niin tuon päällepuhumisen kanssa minulla meni aika pitkään ennenkuin hoksasin miten siitä toimitaan :) Me molemmat ollaan tosi innokkaita keskustelijoita ja välillä tahti oli aika hengästyttävä kuin toinen alkaa puhumaan päälle ja sitten pitäisi odottaa vuoroa (niinkuin suomalaisten kanssa). Sitten tajusin että voin alkaa puhua päälle ihan samalla tavalla eikä kukaan ärsyynny siitä! Mikä helpotus. Jos suomalaisten kanssa puhuu noin, niin he suuttuvat ja valittavat asiasta. Mutta italialaisten kanssa se toimii kun puheenvuoro vaan otetaan eikä silti jää mitään kuulematta tai sanomatta.
Poikaystäväni on italialainen, katolinen. Meillä niitä kulttuurieroja on tullut vastaan vaikka muille jakaa:-D Niin hyvässä kuin pahassa.
Ciao gira_Sole!
Kertoisitko, minkälaisiin kulttuurieroihin olet törmännyt? Minulla on paljon Italiaisia ystäviä joita tapaan usein, ja olen myös itse nähnyt eroavaisuuksia. Tosin minun tapauksessani on kyseessä ystävyyssuhteet ei seurustelusuhde. Olisi kiva kuulla kokemuksistasi:-)
Niitä on tullut vastaan kaikenlaisia, pieniä ja suurempia.
-Suhtautuminen ruokaan on yksi arkipäiväisimmistä. Löytyyhän Suomesta toki niitä, joille syöminen on intohimo ja Italiasta niitä, jotka eivät vähempää voisi välittää, mutta oman kokemukseni mukaan ruoka ja yhdessä syöminen on hyvin kokonaisvaltaista ja olennaista italialaiselle perheelle ja italialaisille.
-Sitten aikakäsitys voisi olla toinen, Italiassa ollaan joustavampia - ja sen olemme monesti suhteemme aikana huomanneet;-)
-Italialaiset viihtyvät suurissa joukoissa - suomalainen luonne kaipaa ehkä enemmän rauhaa ja yksityisyyttä (vertaa rantalomat, joissa on aurinkovarjo toisen vieressä - kesämökki, jossa ollaan kaukana kaikesta ja kaikista).
-Italia maana on Suomea konservatiivisempi monissa asioissa, kuten asenteissa aborttiin, esiaviollisiin raskauksiin ja avioeroihin.
-Italialaiset ovat melko perhekeskeisiä - vanhemmat saattavat helposti auttaa jo aikuisiksi varttuneita lapsiaan ja päin vastoin, varttuneet lapset auttavat ikääntyneitä vanhempiaan, jotkut jopa sillä, että ottavat heidät asumaan kotiinsa.
-Italialaiset arvostavat puhumista - vaikka ei aina sanoisikaan mitään paikkansapitävää ja olennaista - tärkeää on, ettei olla hiljaa. Suomalaiset kliseisesti "sanovat mitä tarkoittavat ja tarkoittavat mitä sanovat ja jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, on parempi olla hiljaa". Kommunikointityylit ovat muutenkin erilaisia. Italialaiset ovat hyvin kohteliaita ja jakelevat paljon kohteliaisuuksia. Heille ei ole epäkohteliasta keskeyttää tai käydä samaan aikaan paria keskustelua parinkin eri ihmisen kanssa. Suomalaiset usein odottavat vuoroaan ja olettavat saavansa puhua sanottavansa loppuun.
Siinä nyt tuli joitain selkeimpiä juttuja. Paljon on ollut opeteltavaa, mutta olemme kumpikin suomalaistuneet ja italialaistuneet hiukan:-)
Ciao ancora!
Kuulosti niin tutulta kaikki, mitä kirjoitit:-) Varsinkin ruokailun suhteen italialaiset tuntuvat olevan hyvin ehdottomia päin vastoin tällaiselle perussuomalaiselle, kuten minulle, joka "syö elääkseen". Olen myös huomannut, että heillä on monia ruokaan ja syömiseen liittyviä tapoja, joista ei lipsuta missään tilanteessa.Kun olin ensimmäisiä kertoja Italiassa ja vietin aikaani sikäläisten seurassa, taisin usein aihetuttaa hämmennystä ja hiukan järkytystäkin tietämättäni omien tapojeni kanssa:-) Nyt useamman reissun jälkeen olen pikkuhiljaa oppinut maan tavalle. Olenpa saanut jonkin verran kokkausopetustakin:-)Joka tapauksessa italia on aivan ihana maa ja aina sinne mielellään palaa. Ciao e stammi bene!
No ei ole Eurooppalainen, eika kylla AVIOmieskaan, mutta lansimaalainen mieheke loytyy multa kuitenkin :D Arkielamaan liittyvia "tapa"eroja nyt aina loytyy, mutta ovatko ne sitten kulttuurieroja vai ihan henkilokohtaisia? en tieda... ja anyway jos nyt joku ihme konflikti olisi jaanyt hampaankoloon vaivaamaan, niin en kylla tanne sita tulisi vakavissani pohdiskelemaan, silla vastaukset olisivat naita:
A) Mitas lahdit ulkomaalaisen matkaan, oma vika, lal lal laa...
B) Kas kun siina on taas yksi satakiloinen lahioblondi niin tyhma ettei tajua noin yksinkertaista asiaa.
C) jotain muita psykedeelisia kuvitelmia minun luoteenlaadustani tai ulkomuodostani....
D) noh... osa olisi sitten toivottavasti niita ihan asiallisia :)
Ei noita kulttuurieroja nyt niin paljoa ole. Suomalaiselta miehelta tuntuu, mita nyt ei suomea ymmarra. Kukkia ostaa enemman ja puhuu enemman kuin suomalaiset expoikaystavani, mutta voi myos olla kaukosuhteen tuomaa glamouria joka katoaa arkielamassa. Luultavasti katoaa..=)
Niin, ja ensimmaista kertaa saunassa oli mieheni hieman hukassa, mutta nykyaan saunoo kuin suomalainen mies. Seuraavaksi kokeilen miten parjaa Lapin pakkasissa...;)
Mitas muuta, maito on parempaa taalla Tanskassa mutta ruisleivat pitaa tuoda Suomesta. Haha, ja syovat mokomat jouluna ankkaa...