Muuttuuko naisen ihannemiestyyppi iän myötä? Itse olen huomannut, että kun on tullut ikää niin naisihanne on muuttunut aikalailla (olen m36).
Tämä koskee sekä fyysisiä/psyykkisiä seikkoja. Onko niin että anttituiskusta pitää lähinnä teinit? Voiko olla 35v nainen joka pitää sellaisesta? Onko niin että miehekkyyden ihannointi lisääntyy iän myötä naisilla?
Tämä koskee sekä fyysisiä/psyykkisiä seikkoja. Onko niin että anttituiskusta pitää lähinnä teinit? Voiko olla 35v nainen joka pitää sellaisesta? Onko niin että miehekkyyden ihannointi lisääntyy iän myötä naisilla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
aina sisäisesti sivistyneitä ihmisiä. Sellaisia, joiden hyvä olo näkyy ja tuntuu muille ihmisille. Tasapainoisia, hyväitsetuntoisia, huumorintajuisia, mukautuvaisia. Pilkettä silmäkulmassa ja hyvä hygienia (ei alkoa eikä tupakkaa).
Ulkonäöllä ei ole merkitystä tuolla tavalla, miten asian ilmaisit. Anttituisku voi olla oikein miehekäs. Se sisäinen miehuus ratkaisee.
Eli toisten ihmisten arvostaminen.
Kyllä minun ihanteeni on muuttunut sitä mukaa, kun ikää on tullut lisää ja kokemuksia karttunut.
Nykyään ihannemieheni on iälleen sopivalla tavalla kypsä, elämää kokenut, sivistynyt ja edennyt positiiviseen suuntaan siitä, mitä hän on ollut 20-vuotiaana. Sekä pitänyt itsestään ja terveydestään fyysisesti huolta.
30-40-vuotiaista ihmisistä elämäntavat ja -tyyli näkyvät jo ulospäin eri tavalla kuin 20-vuotiaista, joten ulkonäössäkin kiinnitän enemmän huomiota siihen, että ihminen on pitänyt huolta itsestään, kuin että hän on syntynyt kauniina.
Ikuisiksi ajelehtijoiksi ja viikonloppukännääjiksi juuttuneet varhaiskeski-ikäiset miehet (kuten naisetkin) ovat mielestäni säälittäviä. Alle 25-vuotiaana sopii vielä vähän ajelehtia ja hakea paikkaansa maailmassa, mutta yli 30-vuotiaalla pitäisi olla jo joku suunta selvillä.
Nuorena saa vielä juosta baareissa, mutta vanhempana se ei enää sovi. Nuo elämäntavat näkyvät tosiaan naamasta ja kropasta. Eihän se kiva ole, jos itse on kova huolehtimaan kropastaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan, ja toinen ei sitten välitä itsestään yhtään. Liian erilaista.
Olin nuorempana lääpälläni pitkälettisiin babyfacen omaaviin rockdiggareihin, jotka soittivat kitaraa ja lauloivat. Sitten tajusin, että kitaran soittamisella ei oikein elä. Pitäisi osata tehdä jotain muutakin kuin parantaa maailmaa, tehdä taidetta ja laittaa kukka korvan taakse. Sitten pikkuhiljaa miesmakunikin muuttui...
Nykyään miesihanteessani on vieläkin ripaus boheemiutta, mutta kuitenkin... (N28)
iän myötä, mutta ei hirmu paljon. Tietyt jutut on ainakin pysyny samana, siis luonnejutut lähinnä. Ja se on pysynyt samana, että olen aina halunnut vanhemman miehen ja nyt sitten on sellainen napattu :) Ja ainakin tässä vaiheessa sanon, että ihan oikeaan suuntaan olen haikaillut koko ikäni ;)
Tai nyt kun mietin vielä tarkemmin, niin ainakin sellainen napakkuus, asioihin tarttuminen ja rivakkuus ovat vuosien (ja epäonnisten suhteitten) jälkeen nousseet arvoon arvaamattomaan! Eli joskus teininä ja ihan nuorena ihaili vain jotain tiettyjä luonne- tai ulkonäköjuttuja, nykyisin on sitten elämänkokemuksen myötä oppinut arvostamaan miehessä myös sellaisia käytännöllisempiäkin ominaisuuksia.
Tottakait muuttuu. Parikymppisenä sitä katseli anttituiskuja, nyt vanhempana vanhempia miehiä.
Eikä se ulkonäkö enään ole niin olennainen asia kuin nuorena. Aikuinen nainen arvostaa normaaleja, kunnollisia ja yhteiskuntakelpoisia miehiä. Mikä sitten on miehekästä? Jokainen päättäköön sen mielessään, mutta ei pelkällä miehekkyydellä parisuhdetta perusteta.
Olen vasta 23, mutta muuttunut olen jo minäkin. Ennen olin typerä tyttönen, joka aina rakastui niihin sitoutumiskammoisiin renttuihin. Muutaman vuoden kun sellaisten kanssa hakkasin päätäni seinään, en enää jaksanutkaan kiinnostua heistä.
Nykyään rentut eivät voisi vähempää kiinnostaa ja lähinnä ihmettelen, miten heihin aina joku järkeväkin naisihminen sekaantuu. Minä tykkään enemmän kilteistä ja hmmm... turvallisista(?) miehistä, jotka eivät kuitenkaan ole tylsiä kynnysmattoja.
Ulkonäkökriteeritkään eivät ole enää niin tiukat kuin ennen. Ei tarvitse välttämättä olla kansikuvapoika, etteikö ulkonäöstä silti löytyisi jotain hyvää. Hyvän näköinen kun voi olla monella tapaa.