ihastuminen miehen kaveriin

kahta et voi pitää, valinta on suoritettava, mieti nyt tarkasti, ettei tartte katua myöhemmin !

Vuosia sitten, seurusteltuani poikakaverini kanssa joitakin viikkoja, tapasin hänen hyvän ystävänsä ja minulta meni heti ns jalat alta...eli ihastuin samantien ennenkokemattoman hurjasti. Tunteita oli kuitenkin myös poikaystävääni kohtaan ja järkikin vaikutti päätökseeni, eli mietin, ettei tunteisiini vastata välttämättä, eikä ystävä periaatteesta ehkä haluakaan kanssani mitään; kaverin (ex-)naiseen ei kajota, on yleensä miesten periaate.
Niinpä jatkoin seurustelua poikaystäväni kanssa ja ihan hyvin menikin, vaikka aina kun näin ystävän, hieman kirpaisikin. Mutta jotenkin, ihan luonnostaan, tämän toisen miehen ja minun välilleni kehittyi ystävyys, jonka vertaista minulla ei kehenkään muuhun mieheen ole koskaan ollut. Siihen olin tyytyväinen eikä minulla ollut lainkaan vaikeuksia tulla toimeen tunteideni kanssa. Olen naimisissa silloisen poikaystäväni kanssa ja tämä toinen mieskin on tahollaan naimisissa, ihan mukavan naisen kanssa.

MUTTA kun arki kuitenkin koittaa jokaisessa parisuhteessa ja ongelmiakin ilmaantuu, tuollainen ihastus/ystävyys voi olla vaarallista...Minun tunteeni syvenivät ihastumisesta ja tänä päivänä, kun jo tunnen kunnolla tämän ihastukseni, voin sanoa rakastavani häntä. Ja yllättäen kävikin sitten eräänä päivänä ilmi, että hänen ensireaktionsa minuun oli samanlainen kuin minun häneen ja hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Hän yritti kovin asennoitua niin, että olisi vain seksuaalisesti kiinnostunut minusta ja kyse olisi vain halusta. Molemmat järkytyimme, kun tajusimme missä tilanteessa elämme. Kumpikaan ei halunnut rikkoa avioliittoaan, koska rakastamme silti omia puolisoitamme. Kumpikin on ottanut tosissaan avioliittolupauksensa ja haluaa kunnioittaa niitä. Mutta kaipaus toisen luo ja lähelle on kova, vaikka olemmekin vastustaneet halujamme ja sopineet, ettei mitään aleta rikkomaan, eikä ketään loukkaamaan. Sopimuksemme mukaan sen täytyy riittää, että vain tiedämme toistemme tunteet ja olemme vielä yrittäneet ajatella, että ehkäpä olemme onnellisessa asemassa, kun meillä on tällaista rakkautta.
Tässä joutuu ihminen koetukselle, ainahan sitä haluaisi pystyä ilmaisemaan rakkautensa perinteisesti, avoimesti ja viettämällä paljon aikaa yhdessä, rakastelemalla, suutelemalla, jakamalla elämänsä...Me yritämme toteuttaa ajatusta, että rakkaus ei anna oikeutta "vaatia" toista itselleen.

Vaikeaa on ja itse vietän unettomia öitä miettien tilannetta. Tämähän on kuitenkin mieheni pettämistä, henkisellä tasolla. Avioliittoni alkaa muutenkin olemaan ratkeamispisteessä, muista syistä ja mietin avioeroa. Avioero olisi varmaankin nyt oikeasti se paras ratkaisu, ennen kun tilanne menee pahemmaksi. Mutta pelkään miten hänen avioliittonsa käy ja miten toimin käytännössä, kun käyn läpi avioeron aiheuttamaa tuskaa. En saisi hakea hänestä mitään tukea, joka sinänsä olisi luonnollista, koska siinä piilee vaara, että tapahtuu sellaista mikä tuhoaa hänen avioliittonsa. En halua hänen eroavan minun "takiani". En halua hänen eroavan lainkaan, en halua höukutella häntä millään lailla sille tielle. Erotkoon jos on erotakseen, muista syistä, mutta ei minuun liittyvistä, sitä en vastuulleni halua.

Joten, jos tähän asti jaksoit lukea, mieti hyvin tarkkaan mitä teet. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jos tunteesi ja reaktiosi tätä kaveria kohtaan ovat hyvin voimakkaita, voi käydä vielä huonosti. Ja mieti mitä tunnet tapailemaasi miestä kohtaan, ovatko tunteet syviä, voisiko siitä kehittyä jotain merkittävää? Jos ei, mieti olisiko parempi jättää tapailut heti alkuunsa. Yleensä ensireaktiostaan toista kohtaan voi päätellä aika paljon.