Mikä tällaista ihmistä vaivaa?
Lapset:
- pitää hyvää huolta lapsista ja tulee heidän kanssaan hyvin toimeen, koska pääsääntöisesti sallii heille kaiken
- jättää lasten kasvatuksessa kaikkien rajojen asettamisen aviopuolison harteille, eli on perheessä se mukava vanhempi ilman vastuuta kasvattamisesta
- käyttää hyväkseen ristiriitatilanteita teini-ikäisen lapsen ja toisen vanhemman välillä asettumalla lapsen puolelle, joka kapinoi rajojen luomista vastaan
Ystävät:
- hänellä on paljon ystäviä ja kokee sen arvokkaaksi, sekä muistaa ottaa heitä huomioon ja täten on yleensä tämän porukan keskipiste
- irvailee ja pitää puolisoaan huonona ihmisenä panettelemalla tätä ns. ystävien vähyydellä.(totta ,mutta minusta on parempi kolme tosi ystävää, kuin sata ns. ystävää)
- arvostelee puolisonsa ystäviä ja pitää heitä huonompina ihmisinä ja yrittää käytöksellään karkottaa heitä.
Koti:
- ulkopuolisesti siisti ja kunnossa, mutta säilytystiloissa pursuaa vanhaa tavaraa, josta häntä ei tunnu saavan luopumaan millään
- jättää pääsääntöisesti kaikki ikävät asiat puolisonsa hoidettavaksi
Raha ja talous:
- ei hallitse rahan käyttöä, vaan tilit pyörivät miinuksella
- ei pysty ennakoimaan tulevaa rahan menoa esim. toistuvissa laskuissa
- saattaa lähteä esim. risteilylle vaikka laskuja olisi hoitamatta
Suhteet ja tunteet:
- on ollut muutama avioliiton ulkopuolinen suhde, joista jäänyt kiinni
- lopetti suhteet aviopuolison vaatimuksesta
- ei pysty antamaan aviopuolisolleen hellyyttä ja rakkautta
- ei pysty sitä myöskään vastaanottamaan, vaan sitä tarjottaessa vetäytyy ja käyttäytyy alentuvasti puolisoaan kohtaan
- tunteiden osoittaminen kasvokkain ei onnistu, mutta "tekstarilla" saattaa tulla viesti riidan jälkeen Rakastan sinua, epäilen näin tapahtuvan, koska hän tietää sen tehoavan minuun ja taas olen talutusnuorassa
- sukupuolielämää ei meillä ole, koska vaimoni ei sitä tunnu kanssani haluavan, vaan kieltäytyy tai sitten makaa paikallaan edes koskematta minuun esileikistä yhdynnän loppuun (n.10x viimeisen 10 voden aikana)
Muuta:
- yhteisiä harrastuksia ei meillä ole (vaimo ei halua)
- ravintolaankaan hän ei kanssani halua, vaan käy ystäviensä kanssa erilaisissa tilaisuuksissa tai risteilyillä jotakuinkin 8- 10 kertaa vuodessa yhteinen nimittäjä näille retkille on, että ne kestävät yleensä yön yli
- lähtiessään hän ei yleensä kysy mitään, vaan ilmoittaa lähtevänsä esim. risteilylle ystäviensä kanssa
Koskaan en ole tämän ihmisen menemisiä estellyt, koska olen uskonut siihen, että ihmisellä pitää olla myöskin omaa tilaa. Kuitenkin vähän aikaa sitten hänen ilmoittaessaan menosta, joka kestäisi yön yli pyysin häntä harkitsemaan sitä tarkasti, koska sillä saattaisi olla lopullinen merkitys avioliitollemme.(avioero)
Hänen valintansa oli lähtö ilman selityksiä.
Illalla tuli sitten taas tekstiviesti jossa hän kaiken muun lisäksi kertoi rakastavansa minua.
Esitin aluksi kysymyksen mikä tällaista ihmistä vaivaa, nyt kysyisin vielä onko järkeä enää jatkaa tällaista liittoa?
Lapset:
- pitää hyvää huolta lapsista ja tulee heidän kanssaan hyvin toimeen, koska pääsääntöisesti sallii heille kaiken
- jättää lasten kasvatuksessa kaikkien rajojen asettamisen aviopuolison harteille, eli on perheessä se mukava vanhempi ilman vastuuta kasvattamisesta
- käyttää hyväkseen ristiriitatilanteita teini-ikäisen lapsen ja toisen vanhemman välillä asettumalla lapsen puolelle, joka kapinoi rajojen luomista vastaan
Ystävät:
- hänellä on paljon ystäviä ja kokee sen arvokkaaksi, sekä muistaa ottaa heitä huomioon ja täten on yleensä tämän porukan keskipiste
- irvailee ja pitää puolisoaan huonona ihmisenä panettelemalla tätä ns. ystävien vähyydellä.(totta ,mutta minusta on parempi kolme tosi ystävää, kuin sata ns. ystävää)
- arvostelee puolisonsa ystäviä ja pitää heitä huonompina ihmisinä ja yrittää käytöksellään karkottaa heitä.
Koti:
- ulkopuolisesti siisti ja kunnossa, mutta säilytystiloissa pursuaa vanhaa tavaraa, josta häntä ei tunnu saavan luopumaan millään
- jättää pääsääntöisesti kaikki ikävät asiat puolisonsa hoidettavaksi
Raha ja talous:
- ei hallitse rahan käyttöä, vaan tilit pyörivät miinuksella
- ei pysty ennakoimaan tulevaa rahan menoa esim. toistuvissa laskuissa
- saattaa lähteä esim. risteilylle vaikka laskuja olisi hoitamatta
Suhteet ja tunteet:
- on ollut muutama avioliiton ulkopuolinen suhde, joista jäänyt kiinni
- lopetti suhteet aviopuolison vaatimuksesta
- ei pysty antamaan aviopuolisolleen hellyyttä ja rakkautta
- ei pysty sitä myöskään vastaanottamaan, vaan sitä tarjottaessa vetäytyy ja käyttäytyy alentuvasti puolisoaan kohtaan
- tunteiden osoittaminen kasvokkain ei onnistu, mutta "tekstarilla" saattaa tulla viesti riidan jälkeen Rakastan sinua, epäilen näin tapahtuvan, koska hän tietää sen tehoavan minuun ja taas olen talutusnuorassa
- sukupuolielämää ei meillä ole, koska vaimoni ei sitä tunnu kanssani haluavan, vaan kieltäytyy tai sitten makaa paikallaan edes koskematta minuun esileikistä yhdynnän loppuun (n.10x viimeisen 10 voden aikana)
Muuta:
- yhteisiä harrastuksia ei meillä ole (vaimo ei halua)
- ravintolaankaan hän ei kanssani halua, vaan käy ystäviensä kanssa erilaisissa tilaisuuksissa tai risteilyillä jotakuinkin 8- 10 kertaa vuodessa yhteinen nimittäjä näille retkille on, että ne kestävät yleensä yön yli
- lähtiessään hän ei yleensä kysy mitään, vaan ilmoittaa lähtevänsä esim. risteilylle ystäviensä kanssa
Koskaan en ole tämän ihmisen menemisiä estellyt, koska olen uskonut siihen, että ihmisellä pitää olla myöskin omaa tilaa. Kuitenkin vähän aikaa sitten hänen ilmoittaessaan menosta, joka kestäisi yön yli pyysin häntä harkitsemaan sitä tarkasti, koska sillä saattaisi olla lopullinen merkitys avioliitollemme.(avioero)
Hänen valintansa oli lähtö ilman selityksiä.
Illalla tuli sitten taas tekstiviesti jossa hän kaiken muun lisäksi kertoi rakastavansa minua.
Esitin aluksi kysymyksen mikä tällaista ihmistä vaivaa, nyt kysyisin vielä onko järkeä enää jatkaa tällaista liittoa?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Miksi edes haluaisit ymmärtää?
Jatkossa on järkeä vain siinä tapauksessa, että molemmat haluavat sitä...
Aluksi luulin kirjoitustasi naisen rutinaksi,mut edelleen lukien tajusin lopulla että oletkin mies?tai sanoisinko sen kuvatus,tajusinko oikein että sun vaimos pitää sua täysin tossun alla ja olet aina altavastaaja,herää jo eihän tossa ole enää mitään järkee,paitsi jos itse niin haluat,vaimosihan pitää sua vaan siksi että jollain tavalla(taloudellisesti)tarttee sua,huh huh puistattaa koko teidän pari-suhde..kirj.n-nainen.
Yritin aluksi kirjoitta viestiä siten, että siitä ei olisi paljastunut olenko mies vai nainen, ja täten vaikuttanut ihmisten palautteeseen.
Se oli kuitenkin loppujen lopuksi mahdotonta.
Saattaahan se olla niinkin, että petän itseäni kaikenlaisilla tekosyillä jatkaakseni avioliittoanai, eikä pienin niistä syistä ole lapset.
Olet aivan oikeassa siinä ettei tässä hommassa taida olla järkeä, mutta jos ihminen on sellainen, että tehdäkseen ratkaisunsa hänellä on oltava 110% varmuus sen oikeellisuudesta sekä kaikkien polkujen oltava loppuun kuljettuja.
että tässä maailmassa ihmistä kohdellaan juuri niin huonosti kuin hän itse antaa itseään kohdella. Valitettavasti asia on niin ! Jos haluat kuulla kerron sinulle mitä minä tekisin !
Näin on. Useimmille ihmisille parisuhde on peli, jossa koko ajan mitellään 'vahvuutta' ja 'valtaa'. Vahvuus vain sitten käsitetään olemaan mitä tahansa (- olet epäilemättä tämän suhteen vahva osapuoli).
Olen itse aika helppo tapaus, anteeksi itsekehu. Olen saanut tästä syystä miehiltä paskaa niskaan. Kun mies huomaa, ttä minun kanssani on helppoa ja mukavaa olla, niin silloin alkaa tapahtua...
Kehotan sinua vetämään rajat siihen mitä voit sietää. Näin minäkin teen. Tsemppiä sulle!
ja vastaa siihen: Miksi te olette edelleen yhdessä?
Mieti omalta kannaltasi niitä syitä, jotka estävät sinua jättämästä naista, joka ei selvästikään enää halua elää yhteistä elämäänne. Hän haluaa elää omaa itsenäistä ja vapaata elämäänsä, mutta pitää perheen ja sen mukanaan tuoman helppouden ja pysyvyyden - siis samaan aikaan syödä kakun ja säästää sen.
Sulla vai vaimollasi???Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja tee asialle jotain äläkä kirjoittele tänne!!!
eihän toi ole mikään avioliitto.
...laita nainen pois. Tuo nainen kuulostaa siivellaelajalta jolla ei ole minkaan valtakunnan aivoja, moraalikasitteita, tietoa velvollisuuksista, eika lahimmaisen rakkautta.
Han on perheessanne koska haluaa ilmaisen katon paansa paalle eika saa sita mistaan niin halvalla kuin sinulta (parilla "mina rakastan sinua" tekstiviestilla).
Nyt on aika alkaa holehtimaan taloudellisesta puolesta ettei luuska ryostaisi kaikea ja jattaisi sinua puille paljaille heitettyasi sen pellolle.
Tee mita tahaansa se vaatiikin etta tyolla ansaiisemasi koti ja tulevaisuuden turva ei riistaydy naiselle eron yhteydessa.
Älä yritä enää ymmärtää. Vaimosi on vain ulosmitannut kaiken sen, jota olet hyvä hyvyyttäsi ollut valmis hänelle tarjoilemaan. Useimmat ihmiset toimivat siten.
En pidä tilannettasi mitenkään kovin isona. Toit asiat maltillisesti esiin, jonka vuoksi ne sinua toki mietityttävät, mutta eivät ehkä ahdista.
Tämä on minusta tilanne, jossa on kolme vaihtoehtoa. 1) Rupeat vaatimaan tasa-arvoista kohtelua ja arvostusta sekä avioliittoon kuuluvaa mahdollisuutta rakasteluun, molempien tai toisen tyydytykseksi. 2) Teette saman parisuhdeterapian kautta tai 3) Yksinkertaisesti otatte ja eroatte.
Kuvaamasi tilanne kertoo vain pelkistetysti tulkittuna sen, että vaimosi pitää sinua itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse kunnioittaa tai ajatella ihmisenä.
Syvemmin tulkiten siihen sisältyy välinpitämättömyyttä ja tunteettomuutta. Sen perusteella vaimosi kyllä tajuaa hyötynsä. Toivottavasti se ei ole todellinen viesti, sillä silloin on vain yksi oikea tie olemassa.
Kiitos asiallisesta kannanotosta.
Ehdottamistasi vaihtoehdoista olen jo kokeillut ensimmäistä. Sain vaimoltani lupauksia paremmasta, joita hän ei kuitenkaan pitänyt. Jaksoin kuitenkin toivoa, mutta turhaan. Sama meno näyttää taas alkavan.
Kolmattakin vaihtoehtoa olen "melkein" kokeillut, mutta se jäi puolitiehen. Uskoin vaimoni vakuutteluihin ja jätin asian kesken.
Toinen vaihtoehdoista on harkinnassa ja sen kortin olen vielä aikonut käyttää.
kommenteissaan Everstiluutnantti kirjoittaa asiaa ja vielä luettavassa muodossa. Tuosta kakkosvaihtoehdosta eli pariterapiasta olisin hiukan varauksellisella mielellä. Kuvauksesi perusteella vaimosi ei ehkä ole siihen oitis suostuvainen ja yksin sellaista terapiaa on mahdoton toteuttaa. Yrittää tietysti kannattaa, muttei toivoa liikoja.
Jos olisin sinä, keskittyisin omaan jaksamiseeni ja itseni vahvistamiseen. Ole vakuuttunut siitä, että ansaitset parempaa kohtelua naiselta. Lue vaimollesi lakia, kerro suorin sanoin mitä sinä yhteiselämältä odotat ja kysy sopiiko se hänelle. Jos ei sovi, ei kai sinulle sitten montaa vaihtoehtoa jää. Älä anna vaimosi vedättää ja jekuttaa sinua tyhjillä lupauksilla. Teot on merkityksellisiä, ei sanat.
Kirjoitti nainen
Siinä ei ole mitään järkeä, eikä mikään muutu.
Varaudu siihen, että ero on taistelua ja pitkään ja oman edun maksimoimista. Myös eron jälkeen panettelu, asioiden vääristely ja valehteleminen jatkuu yhteisille tuttaville.
Tälläinen henkilö jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Samoin manibuloi lapset puolelleen ja vanhempi, joka asettaa rajat on se huono. Siinä joutuu olemaan lujilla. Eron jälkeen lasten manibulointi pahenee ja heiltä udellaan kaikki mitä teet tai et tee, ketä tapaat jne..
Valmistele erosi rauhassa ja huolella, jotta jaksat viedä sen päätökseen.
ota neuvoista opiksi ja tee elämästä omasi.
Niin kuin tv:ssä 90 vuotias mamma sanoi, uskollisin on vain oma varjo. - ja niin se taitaa olla.
Sulle joka tämän jutun aloitit,pistäppäs se vaimosi tietokoneen eteen lukemaan tämä ketju ja seuraa vierestä hänen reakointinsa.Siinä tee omat arviosi kuinka ottaa tämän jutun koska tää ei ole mikään"rakastan sinua stoori"ei lapset ole este eroon,ennen kun huomaatkaan juuri lapset rupee oireilamaan,mitä sitten eteen?ja he ottavat mallia sitten aikusempana mallia omiin ihmissuhteisiinsa ja vahinko lähtee vaan jatkamaan matkaansa,niin teidän suvussa on sitten paljon onnettomia ihmiskohtaloita.Nostakaa se"kissa"pöydälle nyt ja HETI.
aika tuttua monelta osin lienet näitä 70 luvun kasvatteja jolloin naiset alkoivat "vaatimaan"
miehistä herkimpiä puolia esiin tässä on tulos
ole mies pidä kiinni oikeuksistasi
Tekstisi oli kuin mieheni suusta (hmmm.... sinäkö siellä?). Ihan kaikkia kohtia en kyllä allekirjoita, minä elätän itseni hyvin ja välillä hoidan miehenikin osuuden. Enkä koe olevani lasten kanssa ketään kohtaan puolueellinen, vaikka lasten silmissä olenkin se joustavampi ja ymmärtäväisempi. Tämän mieheni kokee jotenkin uhkaavana ja räyhää sitten kaksin verroin lapsille siitä hyvästä.
Miten tähän päädyimme? Taoin päätäni seinään ensimmäiset 10 vuotta, jotka olimme yhdessä. Riidat eivät johtaneet mihinkään, kun mieheni ei ikinä vastannut riidan aiheisiin, vaan oli kuin saippuaa, joka vaihtoi aiheen sulavasti johonkin minun tekemään vanhaan virheeseen. Koitin hyvällä (tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän), koitin pahalla (tee samalla tavalla kuin toinen), kunnes tavallaan luovutin. En eronnut, sillä olin vielä nuori ja tarvitsin miestäni arjen pystyssä pitämiseen samalla tavalla kuin hän minua. Luovuttaminen tarkoitti sitä, että aloin elää omaa elämääni aikalailla välittämättä miehestäni.
En sano, että tietäisin mikä sinun vaimosi käytöksen taustalla on, mutta puhuminen parisuhdeterapiassa auttaa ainakin sen verran, että ehkä vähän oivaltaa mistä on kyse. Se ei välttämättä ratkaise ongelmaa (kuten ei meilläkään), mutta avaa sinun silmäsi myös omille virheillesi, jos olet siihen valmis. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta ja molemmat tekevät omat virheensä, joiden myötä lumipallo kasvaa, varsinkin jos kevät aurinko ei sitä koskaan sulata.
Tilanteenne kyllä kuulostaa siltä, että muuta suuntaa ei ole kuin alamäki. Alamäen vauhtiin ja lopullisen törmäyksen (eron) voimaan voit vielä vaikuttaa, mutta uuden yhteisen onnen löytämistä on ehkä turha odotella. Onnea kuitenkin yritykselle, sillä ei se ota jos ei annakaan!
Väsynyt vaimo kuvasi tilanteen ja todellisuuden, jota jokaisen miehen tulisi kavahtaa. Kun parisuhteesta poistuu energia, on jäljellä vain tyhjyys.
Tarkoitan siis sitä, että yrittämisien jälkeen luovutetaan. Eletään koska tarvitaan toista arjen ylläpitämiseen: se ei ota jos ei annakaan.
Eräs ystäväni puhui vastaavasta tilanteesta toivomalla, että "kun tulisi edes tiskirätti vasten kasvoja".
Siispä: kun parisuhteesta on energia kadonnut, on kaikki lopullisesti menetetty. Kuten ilmeisesti Väsyneellä vaimolla.
Jos on jäljellä edes vihaenergiaa, on mahdollisuus olemassa. Tällöin kuitenkin on oltava tarkkana: kaikki ihmisten energia ei ole tulevaisuushakuista. Jos toinen toistuvasti ylikäy tai halventaa toisen, on energia väärää.
Energian laadun suhteen on oltava tosi tarkkana. Kasvukivut kipuiluineen on aina sallittava kumppanille. Valitettavasti vain useimmat 'väärän energian ihmiset' taitavasti osaavat naamioida pulmansa kasvukivuiksi.
Muilta osin uskon Väsyneen vaimon kantoihin. Alamäki on edessä. Sitä voi hiljentää. Ja positiivisimmassa tapauksessa 'se ei ota, jos ei annakaan'.
Olet aivan oikeassa. Ongelmiin tarvitaan aina kaksi, vai tarvitaanko?
Ihminen taitaa olla siitä outo eläin, että hän saa kyllä ongelmat tarvittaessa aikaan vaikka aivan yksinään.
Yritin kirjoittaa tekstiäni ihmisenä. En miehenä tai naisena, jostain kumman syystä yrität kääntää asian miehen ja naisen vastakkain asetteluksi.
En moiti ketään. En syytä ketään. Kirjoitan asiat vain niinkuin ne ovat tapahtuneet. EN MYÖSKÄÄN KIELLÄ ETTENKÖ OLISI ITSE TEHNYT VÄÄRIÄ ASIOITA. Niitä vain on niin vaikea itsestään tunnistaa, jos toinen ei edes kysyttäessä niitä esiin tuo.
Sehän tässä ongelma on, että edelleen rakastan vaimoani, mutta yksipuolinen rakkaus on teini- ikäisten laulujen aiheita.
En halua erota, mutta koen, että minullakin on oikeus saada rakkautta ja kunnioitusta!
Aika vaan alkaa jo tässä iässä käymään vähiin.
Olen haaskannut elämästäni 15 vuotta odottamiseen ja uskomiseen parempaan huomiseen.
KAI MUNULLAKIN ON OIKEUS SAADA RAKKUTTA!
Hyvä Mies!
Sinulla on oikeus saada elämässä rakkautta ja aitoa tasavertaisuutta sekä kunnioitusta; kuin myös niitä tarjota.
Kirjeesi viimeinen lause pysähdytti minut. Jos olet 15 vuotta hakannut päätäsi seinään, on muutoksen aika. Ja avioliiton kehittämispuheet tarpeettomia. Ainoa oikea polku on ero.
Jälkikommentti: Kantani pätee siinä tapauksessa, että olet totuudenmukaisesti kuvannut tilanteesi. Oletan, että sinulla ei ole tullut toista suhdetta kuvioon tai edes sen toivoa. Jos näin on, silloin sinun pitää tehdä työtä itsesi kanssa. Eli huono omatunto projisoituisi toisiin kohdistuvaksi syyttelyksi. Mikäli kuvaamani ennakko-oletukset pitävät paikkansa, on suositukseni ero. Lapset sopeutuvat kyllä tilanteeseen, se ei ole heille katastrofi.
Kyllä mun mielestä ongelmiin tarvitaan kaksi: vaikka sitten ongelma olisi, että toinen on hyväksikäyttäjä ja toinen hyväksikäyttöön suostuva.
Minä en yrittänyt kääntää asiaa miehen ja naisen vastakkain asetteluksi, vaan vastasin vain omalta osaltani vaimona, sillä samaistuin juttusi vaimoon jossain määrin.
Jos omia vikoja on vaikea itsestään tunnistaa, niin silloin juuri on asiaa terapiaan. Moni pikkuvika ihmisessä kuin ihmisessä on vain "luonteenpiirre", jolle ei sen suuremmin mahda mitään, mutta auttaa huomattavasti elämää, jos ne edes tiedostaa. Ei vaimosikaan välttämättä osaa ilman pohdintaa kiteyttää ongelmia, sillä ne harvoin ovat juuri siinä kohdin mikä edessä näkyy.
Yksipuolinen rakkaus on todellakin ongelma... toisen puolesta ei voi rakastaa. Tosin minua ihmetyttää, että mitä sinä vaimossasi rakastat? Kuvailemasi ihminen ei tunnu juurikaan välittävän sinusta. Et halua erota, mutta haluat saada kunnioitusta ja rakkautta. Eikö 15-vuoden yrittämisen jälkeen ole jo aika selvää, ettet sitä vaimoltasi tule saamaan?
Ongelmiin tarvitaan aina vähintään kaksi.
Olisi todella mielenkiintoista tietää mitä vaimosi kirjoittaisi sinusta. Sanoit itsekin tehneesi vääriä asioita, muttet tunnista niitä, koska vaimosi ei niitä esiin tuo. Epäilen, ettet itsekään ole tuonut esiin vaimollesi näitä kaikkia hänen varjopuoliaan - ainakaan ymmärrettävästi. Ihmisellä kun on taipumus vielä kieltää kaikki ikävät asiat tai nähdä asiat vain omasta näkövinkkelistään. Mikä minulle on erittäin tärkeää: En halua kokea, että minun "varpailleni astutaan" tai minun tekemisiäni osoitellaan sormella. Jos aikoo jotain rakentavaa saada kanssani aikaan, on se tehtävä melko hienovaraisesti säätäen. Komentelu ei siis tule kysymykseen sekään...
Jos mieheni sanoo minulle "olet itsekäs", vastaan "niin olenkin, mutta niin olet sinäkin". Muutaman kerran hän hermostui ja keksi minusta lisää kaikkia mahdollisia vikoja - onneksi täysin naurettaviakin, koska silloin tajusin hänen ymmärtäneen pääpointtini: Jokainen on itsekäs omalla tavallaan. Mikäli taas ei ole koskaan itsekäs missään, niin ongelmaksi sekin muodostuu.
Millainen sinun oma elämäsi on? Mitä teet, kun vaimosi on risteilyllä tai poissa?
Mikään ei muutu, ellei pyri muutokseen, odottelu on turhaa. Muutos alkaa aina itsestä. Oikeutta ei ole tunneasioissa, sillä tunteet ovat tunteita; eivät faktoja.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Vaikea uskoa, koska hän on kyllä uskoakseni parempi ihminen kaikissa ihmissuhteissaan, kuin minä.
Muistaa yleensä kaikkia ystäviään pyyteettömästi aina.
Käyhän tuolla narsistien uhrien sivuilla. Kirjoituksesi perusteella vaimosi on narsku, et sinä. Eihän narsku voi koskaan itseään syyttää, mm. siksi sinä olet hän "rakkaansa".
Onko hän pyytänyt sinulta "oikeasti" koskaan anteeksi?
Ottanut "aikuisen" lailla vastuuta perheestään?
Tyytykö hän olemaan "sivusta seuraaja" omaehtoisesti "ystävien" seurassa?
Hyvä seuraelämässä, eikä suostu varjoon?
kaikki ovat narsisteja, paitsi uhrit?Mielenkiintoista, että se on aina ja ainoa syy. Niitäpä yhtäkkiä taitaa olla tosi paljon!
Ei onneksi!
Keskustelun aloittajan kirjoituksen pohjalta voi päätellä mahdollisen narskun. Se on erittäin vaikeaa tietää onko joku narsku vai ei. Joillakin ihmisillä voi olla jossain elämän vaiheessa narsistisia piirteitä, joka ei tarkoita sitä, että on narsisti.
Olen huomannut keskustellessani ystävieni kanssa narsismista, että vain pieni murto-osa todellakin tietää mistä on kyse. On todella surullista huomata narsismin olevan kuin jokin muotijuttu, josta ei loppujen lopuksi tiedetä eikä ymmärretä yhtikäs mitään.
Narsismi on ainoa mielen sairaus, joka voi tarttua!
Minulla on 44 vuoden kokemus. Ikävä kyllä.
...loppuun asti, olisin sanonut, että ei sitä mikään vaivaa - se on vain mies. Kyse olikin vaimosta - no näinkin päin. Osa tuosta kaikesta löytyy minunkin miehestäni - tervetuloa narsistien vaikutuksen alaiseen maailmaan!
Olisikohan kyseessä erittäin tasapainoton, epäempaattinen ihminen?? Älä edes halua ymmärtää vaimoasi vaan mieti pikemminkin sitä miten olet tähän asti sietänyt häntä: Ihanko hiljaa ja hissuksiin? Ettei tulisi riitaa.. Tosin ehkä niin joskus on parastakin: Välttää riitaa, jos kaikki asiat ovat jo täysin sekaisin. Tärkeintä olisi muuttaa asioita. Eikä kaikkia asioita voi alkaa kerralla muuttaa, vain tärkeimpiä. Ilman ulkopuolista apua ette pärjää. Ja ennenkaikkea - onko teillä molemmilla muutokseen halua???
nuorassa. Muista että olet arvokas ihminen ja moni olisi iloinen omistaessaan tuollaisen miehen. Itse olen nainen, jonka mies käyttäytyy jokseenkin noin ja yritän muistaa ajatella että olen arvokas ihminen vaikkei minulle tärkeä ihminen sitä nää.Tsemppiä! Mikä ikinä onkaan valintasi.
vastaus viimeiseen kysymykseen. musta ei välttämättä ole järkeä jatkaa suhdetta kauempaa. paitsi jos olet ihan oikeasti sitä mieltä, että rakastatte MOLEMMAT tarpeeksi halutaksenne rakentaa suhteenne uudelleen.
siinä tapauksessa se voi tarvita parisuhdeterapiaa, ehkä erillään asumista tai jotankin todella silmät avaavaa...
mun ex-mies lähti viikonloppuisin baariin kyselemättä mun mielipidettä. toisinaan lupasi olla kotona ja siinä kahdeksannen oluen jälkeen kuitenkin kipitti paikalliseen. seitsemännen peräkkäisen viikonlopun jälkeen (kuinka olinkin niin kärsivällinen) mulla paloi pinna. ilmoitin sunnuntaina, että hänellä on seuraavaksi lapsenvahtivuoro ja että olen menossa likkakaverini kanssa baariin seuraavana viikonloppuna. tosiasiassa järjestin takaportin (=lapsenvahdin) siltä varalta, että herra onkin juovuksissa ennen lähtöäni. näin tein seuraavana ja sitä seuraavana viikonloppuna. kolmantena peräkkäisenä viikonloppuna jouduin puhutteluun. sanoin vain, että herra kävi itse 7 !! viikonloppua, minä en ole vasta kuin puolivälissä... nappasin käsilaukun ja menin. neljäntenä viikonloppuna oli jo miehen kaverikin puhumassa mulle kuinka en voi joka viikonloppu ravata baarissa. miksen? voihan mieskin? viidentenä oli jo ymmärtänyt yskän.. onneksi, sillä mä en olis jaksanu enää millään lähteä baariin ;) sen jälkeen meillä ei samanlaista nähty. mut ei kaikille auta tuo oman lääkkeen maistaminenkaan...