Meillä miehen kanssa avioliittoo reilu 3 vuotta takana, yhteiseloo reilu seitsemän vuotta!! Oletteko muut huomanneet miten se seitsemäs yhdessäolo vuosi on mennyt? Kun siitähän sanotaan et se on se vaikein ajanjakso suhteessa..
Kun meillä on tosiaan tää vuosi ollut yhtä helvettiä ja nyt tuntuu et erokin tulis jo kysymykseen, mut yritetään viä kattoo tää seitsemäs vuosi loppuun ja miettii sen jälkeen miltä tuntuu!!
Voíko oikeesti olla vaikutusta tällä 7:nen vuoden vaikeudella vai onko vaan huuhaata?? =)
Kokemuksia?? Kiitos!!
Kun meillä on tosiaan tää vuosi ollut yhtä helvettiä ja nyt tuntuu et erokin tulis jo kysymykseen, mut yritetään viä kattoo tää seitsemäs vuosi loppuun ja miettii sen jälkeen miltä tuntuu!!
Voíko oikeesti olla vaikutusta tällä 7:nen vuoden vaikeudella vai onko vaan huuhaata?? =)
Kokemuksia?? Kiitos!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen mieheni kanssa ollut yhdessä 9 ja puol vuotta. Naimisissa ollaan oltu pian 6vuotta. Kyllä nämä vuodet on kantapään kautta pitänyt oppia. Kestämistä on toisinaan todella paljon ja joskus taas menee paremmin. Monesti puhuimme erosta kun kaikki oli niin vaikeeta. Itse haluan ensin eroa että kaikki on suhteesta yritetty irti saada ja periksi en kovin helpolla ole antanut. Jos toista rakastaa edes vähän niin ei sitä niin vain erota. Ei se nyt taida ihan helpottaa sen seitsemän vuoden jälkeenkään. Paljonhan on kiinni myös teistä itsestänne. Koittakaa oikein puhua ja katsokaa mikä asia se on miksi teillä on vaikeuksia. Eikä se ruoho ole vihreempää aidan toisella puolella.
..kesti kuusi vuotta - näin vältin helvetin.
vielä seuraavat 2x6 vuotta yksinäiset eläkevuodet odottaa thats life satsaa tulevaisuuteen
Sua ne eläkevuodet taitavat pelottaa enemmän kuin minua. Omat pelot voi toki projisoida näin muihin, tuntemattomiin ihmisiin, mutta pitemmän päälle se ei kannata.
Neuvo sulle: lähde suhteesta jos ahdistaa. Ei elämä ole niin vakavaa.
Seitsemässä vuodessä on ehtinyt kaikki möröt tulla kaapista ulos.
Minä ainakin olen nyt miettinyt kriittisemmin miehen - miten sen nyt sanoisi, olemassaoloa tai suhdetta itseeni tai tai avioliiton merkitystä/tarpeellisuutta. Aika syvällisiä juttuja vaikka suhde on tuntunu ihan kestävältä ja hyvältä kuusi edellistä vuotta.
Olen ajatuksieni kanssa yksin, en ole miehelle niistä kertonut, koska uskon että se on vain yksi kasvunpaikka muiden seassa. Suhteen pohja on siis kunnossa, mutta niillä joilla ei ole, saatta seitsämäs vuosi olla vedenjakaja.
Kyllä siinä on perää. Pakko olla koska niin moni siitä puhuu. Meillä on ainakin ollut 7. ja 14. vuosi kamalia.
Mutta kun niistä selviää liitto vahvistuu ja tulee paremaksi.
Koittakaa vain jaksaa. Meillä on ensi vuonna hopeahääpäivä ja ollaan helevetin onnellisia ja ylpeitä itsestämme siksi että olemme voittaneet kaikenlaiset karikot.
justiinsa tuli 7 vuotta avioliittoa täyteen, ja kulunut vuosi on ollut todellinen koetinkivi. Kaikki edeltävät vuodet tuntui olevan pelkkää tyytyväisyyttä -vaikka lapsetkin syntyivät niinä vuosina, kaikenlaista muuta muutosta jne- niin silti, tuo seitsemäs vuosi kärjisti kaiken, tavallaan käänsi koko asetelman päälaelleen.
Mutta me uskomme tähän liittoon, ja toistaiseksi jo hetken aikaa on mennyt taas ihan mukavasti - niinkuin jokin myrsky olisi laantunut tai ainakin hetkeksi tauonnut.
Kriisi tulee kun on tullakseen, vaikka ensimmäisenä vuonna...
Minkäänlaista säännönmukaisuutta on turha hakea, tänäänkin on 13. päivä, ja tässä vielä keikutaan hengissä....
järkipuhetta isäni kuoli 13/2 äiti syntyi 13/3-23
kaikille vastauksista.. =)
Vitsit ku ois oikeesti ni helppo luovuttaa, mut ei onnex luonto taida antaa perix, ainakaan kauheen helpolla!!
Täytyy vaan yrittää ja yrittää.. Meilläkin kun on kaks pientä lasta!! =)
Jaksamisia kaikille naimisis oleville.. =) =) Helppoo ei oo.. (eikä ilmeisesti tuu koskaan olemaankaan.. )