Erosta kulunut jo melkein vuosi. Omaisuudet jaettu ja lapsesta (2 v) yhteishuoltajuus. Mies lähti kun ei enää rakastanut. Oli kyllä tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä, varattu matka jne. Halusi kuulemma enemmän omaa aikaa, luoda uraa ja nähdä kavereita. Olin aivan hajalla mutta hoidin yksin kaikki käytännönjärjestelyt, mies ei auttanut yhtään missään, lähti siis heti toiselle paikkakunnalle ja otti kalustetun kämpän. Rellesti ja juhli ja matkusteli, nyt on vähän rauhoittunut ja ottanut lapsen sovitusti jokatoinen vkloppu. Soittelee miltei jokapäivä ja pystymme olemaan "neutraalisti" toisiamme kohtaan. Hänellä on uusi naisystävä, josta en tiedä kuin nimen. Kaikki on periatteessa hyvin minulla ja lapsella, mutta nyt on iskenyt taas kauhea ahdistus. En haluaisi nähdä, en kuulla, en meinaa kestää käydä hakemassa edes lasta kun näen uuden ystävättären tavaroita jokapaikassa. Pakko lapsen takia olla yhteyksissä, tuntuu aina vaan että tuska iskee taas kun joutuu näkemään juuri kun olo jo helpottaa.
Ahdistaa ja sattuu
Jänö
101861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luin tuota viestiäsi ja samaisin sen hyvin pitkälle omaan menneisyyteeni. Ero tekee aina kipeää, on vaikeaa ja tuntuu ettei kelpaa kenellekkään.
Mutta usko tai älä, totuus on toisenlainen, vaikka siinä surussa ei sitä osaa ajatellakkaan.
Miehelläsi on myös oikeus etsiä sitä omaa omaa onneaan, ja jos noiden juhlimisten, uuden kumppanin yms. uodossa sen on löytänyt niin hyvä niin.
Nyt keskity hei itseesi ja elämääsi, eläen sitä itsesi ja poikasi kautta.
Se mitä ex-miehesi elämään sisältyy, on sun kannalta toisarvoista.
Kun nautit elämästä, näytät sen, niin huomaat että myös sinut huomataan ja löydät varmasti myös sen oman onnesi. Sen jälkeen hymyillen mietit näitä tämän päivän fiiliksiä, ja huomaat itsekkin etteipä niihin ollut mitään todellista syytä.
Kukapa haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa jolta ei pyyteettömästi saa vastarakkautta...
Aurinkoa, hymyä ja onnea tulevaan kevääseesi.
"Miehelläsi on oikeus etsiä sitä OMAA ONNEAAN...".
Ai hinnalla millä hyvänsä ?
Ei tämä avioliitto aina niin ruusuista ole,mutta se näissä nykyajan ihmisissä on vikana,että heti kun vähän suksi tökkii,eikä nyt juuri olla niin hirveän onnellisia,lähdetään "viettämään" aikaa kavereiden kanssa,kun on tökätty muija paksuksi yms. Voi hyvänen aika sentään !
Olen samaa mieltä. Ihmiset lähtevät suhteesta ensimmäisen vastoinkäymisen myötä. Ei tajuta, että elämä on täynnä vastoinkäymisiä, mutta ne on tarkoitus jakaa toisen ihmisen kanssa, ja elämää ei ole tarkoitettu helpoksi.
Miehen siis pitäisi luopua omasta onnestaan tämän naisen takia???
Miettikääs nyt vähän....
Niin, tosin jätit lainauksesta sanan "myös" sopivasti pois.
Sanoin että "miehelläsi on myös oikeus omaan onneensa" ja myös sitä tarkoitin.
Eli yhtäläinen oikeus yksilönä riippumatta sukupuolesta.
Kuka meistä on määrittelemään kenenkään muun onnea?
Ja punainen lankahan oli siinä että tämän aloittajan tulisi myös siirtää ajatuksensa ex-miehensä onnesta omaan onneensa ja sen etsimiseen.
Jos käpertyy ajatukseen että toisen onni olisi jotenkin epäoikeudenmukaista, jotain itseltään pois, unohtaa sen kaikkein tärkeimmän.
Kiinni takertuminen, toisen kautta eläminen itsensä unohtaen on varmin tapa tehdä omasta elämästä harmaata ja synkkää.
Kysymys:
Olisiko tuossa suhteessa ollut kukaan onnellinen?
Miksi sitä olisi pitänyt väkisin jatkaa?
Nutturoita löysemmälle arvon Sylvit, ja itseisarvona miehen syyllistäminen historiaan, sillä sinne se kuuluu.
Olet hoitanut asiasi ero-tilanteessa hyvin. Ero-suru voi tulla jälkikäteen, ja elät ehkä nyt sitä vaihetta. Muista, että elämässäsi on paljon kaikkea hyvää, josta voit iloita. Älä mieti liikaa miehesi nykyistä elämää. Anna hänen elää omaansa. Ero-surusi helpottuu ajan myötä, ja uusi elämäsi tuo uusia asioita. Ole avoin kaikelle.
Olen itsekin ollut hiljattain tilantessa, jossa olen joutunut erossa hoitamaan kaikki käytännön asiat ja miehen sotkut vielä päälle. Onneksi ei ole lasta.
Kaikkea hyvää!
ja elät vain itsellesi ja lapsellesi.
Luulitko, että mies rellestää loppuikänsä.
Voi olla kysymys todellisesta elämänkumppanista, mutta mahdollisuus on häviävän pieni. On vain kyllästynyt yhden illan panoihin ja ottanut jonkun sopivan siihen. En mitenkään jaksa uskoa, että jaksaa arkea elää vielä kenenkään kanssa. Vuodessakaan ei ole kasvanut niin paljon. Oletko ajatellut, että tämä uusi tyttöystäväkin voi lempata exmiehesi vähän ajan kuluttua.
Sinun tehtäväsi on katsoa elämää eteenpäin ja säilyttää lapsen takia asialliset välit exään, välittämättä hänen yksityiselämästään.
Minulla on asiat hyvin moneen muuhun verrattuna, ei ole rahaongelmia, vaikka en rikas olekkaan. Olemme kummatkin "hyväpalkkaisessa" työssä. Sairastuin vuosi sitten masennukseen, johon hain apua ja sain lääkkeet ja terapiaa. Masennuksen takana olivat monet seikat, eikä suinkaan mieheni. Hoidin kuitenkin työni ja kodin, mies ei osannut suhtautua asiaan ja varmaan väsyi, syytti itseään pahasta olostani. Yritin keskustella ja olla avoin, sanoin että paranen ja perhe on minulle paras tuki. Olen aika hyvässä kunnossa nyt, en käy enää terapiassa. Sattuu niin vaan pitkästä aikaa niin että suorastaan kirjaimellisesti oksennan. Exälleni en tunteitani näytä, pelkään liikaa että hän luulee minun roikkuvan tai jotain... Kunnioitan hänen yksityisyyttään. Kaipaisin niin vertaistukea, haluaisin että järki tukahduttaisi tunteet. Miksi sattuu taas niin paljon, en halua nähdä että hän siirtyy eteenpäin, ja että hänelle tämä on helpompaa kuin minulle. Kumpa voisi olla pitämättä mitään yhteyttä, ja saisi parannella haavansa rauhassa...
Älä takerru siihen mieheen. Ymmärrät sitten kun ikää tulee lisää. Tällä hetkellä sen sisäistäminen taitaa olla vaikeaa.
eiköhän se pointti ole se, että käyt tunteesi läpi. Kyllä sinulla on oikeus tuntea pahaa oloa. Itke ja sure, kyllä ero on yksi elämän suuria kriisejä. Kun olet tarpeeksi läpikäynyt tunteita, niin pääset eteenpäin. Jonain päivänä exän uusi onni ei sinua enää hetkauta ; ).
Toista saa itsekseen surra, vihata ja rakastaa. Kun ne kaikki tunneskaalat käy läpi, niin on helpompi irrottautua loppuneesta suhteesta ja jatkaa eteenpäin.
Tsemppiä! Nyt tuntuu pahalta, mutta esim. vuoden päästä taas voi aurinko paistaa.