Miten pärjäätte huonon olonne kanssa

Käyn 3 päivänä viikossa eräässä ray:n tukemassa työkeskuksessa jossa saa tehdyistä hommista 2-3,4€ tunnilta tassuun tehtyjen hommien mukaan,lounas euro ja kahvi 20c.
ei työssäkäyvät tuttavat/sukulaisetkaan katso karsaasti kun jotakin askaretta.
nukun yöni taatusti paremmin kuin moni joka raataa tilipussinsa eteen ja jolle mahdollinen työpaikan meno olisi lähes maailmanloppu.
sosiaalivirastoon aina 3-4 kuukauden kattava hakemus ja mahdolliset työvoimatoimiston velvoitteet hoidan nurkumatta niin ei valittamasta.rahaa ei tietenkään ole niin paljon kuin vuosia sitten oltuani yksityisellä kunnon palkkatöissä mutta oleellisesti ei elintaso ole huonontunut.no,auton myin pois koska en tarvinnut sitä muuhun kuin duunimatkaan.
työttömyys pitkälti asennekysymys onko se niin paha asia kuin sanotaan vai ei.

Mikä ihmeen paha olo? Itse olen ollut työttömänä jo 1,5 vuotta ja koko ajan olen voinut mitä mainioimmin.

Ainoa asia, joka saattaa välillä kaivella mieltä, on se, että ansiosidonnainen päivärahakauteni loppuu kohta ja on pakko mennä kahdeksaksi kuukaudeksi duuniin. Mutta sen jälkeen taas työttömäksi ja elämä hymyilee taas 500 vrk =))))))))

Elämäni ensimmäinen työvoimatoimistossa asiointi työttömänä (44 vee) oli kyllä niin epämiellyttävä kokemus, että tulen tekemään kaikkeni, ettei minun tarvitse mennä sinne enää koskaan elämäni aikana.

Väsyneen ja turhautuneen oloiset, konemaisella rutiinilla työnsä suorittavat virkailijat asennoituivat minuun (asiakkaaseensa) kuin johonkin työtä vieroksuvaan idioottiin, jolle pitää selittää kaikki kädestä pitäen. Karenssilla pelottelukin tuntui olevan yleisesti hyväksytty taktiikka, jopa siinä määrin, että katsoin tarpeelliseksi huomauttaa siitä. Ns. koulutusneuvojakin maalaili eteeni pelkkiä uhkakuvia sen sijaan, että olisi tehnyt työnsä ja jakanut tietoa.

No, minä en tule häiritsemään arvon virkailijoita enää typerillä kysymyksilläni, minä etsin tiedon, työn, koulutuksen jne. itse – niin kuin kai kaikki työttömät tekevät.
Siispä ketä varten moinen pyrokratiahirviö on ylipäätään pitänyt perustaa?

En silti usko, että kaikki työvoimatoimistot ovat noin luotaan työntäviä paikkoja, eikä kaikissa toimistoissa varaankaan näy ulospäin paine saada työttömyysluvut kaunistumaan hinnalla millä hyvänsä.
Tämä kokemus oli minullekin loppujen lopuksi hyödyllinen, sillä se ratkaisi kertaheitolla jahkailuni heittäytyäkö vielä opiskelemaan vaiko ei. Mitä tahansa, että pääsen pois kortistosta!!
Tämä lopputulos oli arvatenkin myös kaiken työkkäristä saamani "palvelun" päämäärä.

että hymyileekö? Tyhmä kysymys!