lyhyesti ja ytimekkäästi ongelman ydin (siis oma näkökantani asiaan..):
avoliitto muuten ok, mutta sex-elämää ei ole ollut varmaan kolmeen vuoteen, yhdessä oltu n. 6 vuotta. syynä avopuolison haluttomuuteen on "ei koe itseään sexikkääksi", eli liikakiloja kertynyt (164/77).. kotona eletään kuin kaverit, eli sopuisissa merkeissä, ei riitoja tms.
edessä ero vai vieläkö on toivoa? varmaan joku muukin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa aiemmin, joten kokemuksia / mielipiteitä kaivataan. kiitos.
avoliitto muuten ok, mutta sex-elämää ei ole ollut varmaan kolmeen vuoteen, yhdessä oltu n. 6 vuotta. syynä avopuolison haluttomuuteen on "ei koe itseään sexikkääksi", eli liikakiloja kertynyt (164/77).. kotona eletään kuin kaverit, eli sopuisissa merkeissä, ei riitoja tms.
edessä ero vai vieläkö on toivoa? varmaan joku muukin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa aiemmin, joten kokemuksia / mielipiteitä kaivataan. kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä en voisi tuollaisessa suhteessa elää. Kyllä se seksi ja kaikenlainen hyvänäpito kuuluu parisuhteeseen.
Nosta kissa pöydälle ja keskustele vaimosi kanssa, mielestäni voit kertoa että jos et saa seksiä niin harkitset eroa. Hormoonihoito on yksi mikä voi viedä seksihalut.
Jos ei vaimosi osaa antaa vastausta seksittömyyteen niin minusta vasta sitten voit miettiä eroa. Ei vaimosikaan voi olettaa että vuosikaudet olet ilman seksiä, minusta kolme vuottakin on todella pitkä aika.
... olet oikeassa ja mielestäni seksi kuuluu toimivaan suhteeseen olennaisena osana kokonaisuutta. Asiasta on keskusteltu aiemminkin ja sovittu että yritetään vielä, mutta tilanne on vaan "ajautunut" samaan jamaan. Mutta otan asian taas esille ja toivottavasti tämä saadaan selvitettyä yhteisymmärryksessä, ero on aina kipeä asia mutta toisaalta se voi olla myös pelastus.. nämä ovat aina vaikeita asioita.
Kuulosti tutulta..
Elin 18v suhteessa missä oli kaikki ihan jees.
Ei riitoja, erikseen kulkemisia kapakoissa jne..
Viimeiset kaksi vuotta ei meillä laisinkaan seksiä, koska itseäni ei vaan huvittanut. Ehdotin jopa puolisolleni että voi käydä vieraissa kunhan
itse saisin olla rauhassa.. Huhuh.. Näin jälkiviisana aikas rankkaa, molemminpuolin. Kyllä se vaan on niin että niin kauan kun on tunteita toista kohtaan on myös seksiä. Kyllä kaikki on hyvin kun sängyssä luistaa. Tuntuu että olen ollut täysin pöljä, tosta vaan heitin elämästä pari vuotta hukkaan!! tämän suhteen jälkeen ole "seukannut" kuusi vuotta ja seksiä on ihan joka päivä.. On se mahtavaa kun rakastaa!!!!!!!
aami: No ei se ihan noinkaan mene, että jos sängyssä luistaa, niin kaikilla muillakin osa-alueilla menee hyvin! Ei se kaikkea pelasta.
Ja sinulle, osion aloittaja: Oletko koskaan miettinyt sitä, että naisesi mielestä et ole hyvä sängyssä? Ei millään pahalla, mutta tämä voi olla yksi syy saamattomuuteen. Keskustelkaa mistä kumpikin tykkää OIKEASTI ja kokeilkaa niitä. Sitä helposti monen vuoden jälkeen vaan antaa itsensä "kangistua kaavoihin".
pitäis olla tossa vaiheessa seksihalut huipussaan, mutta naisena tiedän sen, että kun ja jos on ylipainoa, niin sitä ei koe itseään kovinkaan seksikkääksi. Näin ainakin minulla. Laihdutin viisi kiloa. Nyt olen 167/71 ja vielä tippuu ainakin viisi vielä pois. On paljon kivempi olo, kun jaksaa paremmin ja on miellyttävämmän näköinen. Seksielämä ei ole kohentunut laihduttamisen myötä, mutta parisuhde menee muutenkin huonosti, joten ei se pelkästään kiloista johdu.
Toista ei kannata loukata liikakilojen suhteen, koska se on arka paikka, mutta voit yrittää vaikka houkutella naistasi johonkin yhteiseen liikuntaharrastukseen. Jos siitä olisi apua. Mutta jos tilanne ei muutu miksikään, niin sitten on ero edessä.
Kolme vuotta on pitkä aika ilman seksiä.
kiitos palautteestasi ! Tein joskus vuosia sitten sen virheen että taisin hieman kommentoida liikakiloista ja siitä kaiketi olen nyt maksanut, mutta omasta mielestäni kerroin asian niinkuin sen koin, turhia kiertelemättä ja kaartelematta. Ja sanottuahan ei saa sanomattomaksi vaikka kuinka yrittäisi ! Ja olen huomannut että toinen osapuolikin sen nyt vihdoinkin on tajunnut että kiloja on liikaa ja yrittää korjata tilannetta ruokavalion avulla punttisalilla käydään yhdessä n. pari krt viikossa.. eli siinä mielessä kehitystä pitäisi olla tulossa.. mutta sitä vaan ihmettelen ettei se paino/ulkomuoto ole miksikään muuttunut vaikka tuota ruokavalio/punttisali-"ohjelmaa" on jo kestänyt vuoden.. ei ole kilon kiloa lähtenyt ja siksi olen nyt jo vähän huolissani mitä tuleman pitää. On totta ettei kilot karise herkästi, mutta kyllä vuodessa pitäisi saada edes jokunen kilo pois, eikö?
Nyt olen itsekseni miettinyt josko maksaisin hänelle vaikka 10x tai 20x personal-trainerin joka tekisi kunnon ohjelman jolla tuloksia saisi aikaan, mutta toisaalta en tiedä ottaako avopuoliso sen loukkauksena jos moista alan ehdottelemaan... Itsekin häntä olen kannustanut liikkumaan enemmän, mutta eipä ole lähtenyt sauvakävelylle / luistelemaan / hiihtämään tms. joten siksi ajattelin että jos joku ulkopuolinen olisi kannustamassa niin se voisi olla järkevämpää?
Niin, voin kertoa että kolme vuotta ilman seksiä on ollut yhtä tuskaa, mutta enpä ole lähtenyt pettämäänkään ja siitä voisin sanoa olevani erittäin ylpeä. Mutta.. muutosta on tultava tai ero häämöttää, muuta en osaa nyt sanoa.
Mutta itse olisin jo miehenä lähtenyt menemään. Olen pahassa jamassa itsekin tällä hetkellä avokkaan kanssa, meillä menee kaikessa päin seiniä eikä se ole omaa syytäni, vaan hän on juuttunut jonnekin nuoruusvuosien aikaan, jolloin ei ollut vastuuta mistään, ainakaan hänellä. Mutta meillä on nyt yhteinen lapsi ja lähtisin välittömästi siitä suhteesta jos se olisi mitenkään mahdollista. En luota häneen vaikka välillämme on tunteita, mutta lapset tekvät sen ettei hän tee mitään aloitteita niissä asioissa myöskään. Hän on liian kaino! Ärsyttää, kun hän silti pystyy olemaan kaikilla muilla elämän saroilla niin röyhkeä ja tyhmä, mutta nuo asiat, joita itse suhteelta vaadin edes silloin kun hormonit niin huutavat toisinaan, jäävät täysin taka-alalle ja se saa minut vieläkin katkerammaksi. Katkeraa tämä elämä on, se vähäkin hyvä otetaan pois yksi kerrallaan, eli yksinkertaisetkin asiat, mitkä saisivat edes joskus iloitsemaan siitä että elää. Miksi parisuhteet ovat näin epätasaisia? Eikö sille hemmetti soikoon voi tehdä mitään?
kun pääsee tylsästä ukosta eroon! :)
loputtomiinkaan tinkiä. Jos sanot, mikä itsestäsi tuntuisi parhaalta, kerrot toiveistasi ja jos toinen ei korviaansakaan lotkauta, niin sitten se on joku riippuvuussuhde tai joku "äiti-poika"suhde. Tietyntyyppiset tunteissa ja vastuussa pakoilevat miehet etsiytyvät vahvojen naisten helmoihin ja siinä on kyse jostain ihan muusta kuin terveestä tasa-arvoisesta parisuhteesta. Miehesi on jotain pakenijatyyppiä ainakin kuvauksesi perusteella. En tiedä, mutta eikö olisi kiva olla sellaisen miehen kanssa yhdessä, joka on kunnon mies eikä mikään marjanpoimija.
mutta jatkan vielä.
Minulla on ollut itselläni sellainen kilo pois per kuukausi tavoite. Ei mikään rankka tavoite ja sitten punnitsen säännöllisesti ettei tule syötyä herkkuja liikaa. Laihduttaminen on tavoitteellista toimintaa. Minun tavoitteeni on pudottaa 10 kiloa juhannukseen mennessä pois ja olen tiputtanut viisi.
Jos käy punttisalilla, niin syömisestä tuleva energia meneekin lihasten kasvattamiseen ja se ei laihduta. Mutta jos haluaa päästä kiloista pois, niin kannattaa harrastaa hikiliikuntaa kuten sauvakävelyä, hölkkäilyä, jumppaa, uintia ym.
Itse loukkaanuin, kun kumppani antoi ruokavaliokirjan että en tiedä kandeeko hirveästi "auttaa".
Mutta mun mielestä sulla on oikeus kuitenkin itse kertoa omista tuntemuksistasi, että voit sanoa, että lähden kohta kälppimään, jos muutosta ei ala tapahtumaan. Se on hieman kiristystä, mutta toisaalta se tekee ihan terää joskus. Onhan se nyt jotain sekin, jos terve aikuinen joutuu elämään munkkina/nunnana vuositolkulla. Eihän siinäkään mitään järkeä ole.
taidan minäkin jatkaa vielä hieman ;)
Sulla on selvä tavoite asetettuna ja se on HYVÄ juttu ! Laihduttaminen todellakin on hermoja raastavaa puuhaa, mutta kun tekee itselleen selvät tavoitteet ja pyrkii niihin miltei "hinnalla millä hyvänsä" niin lopussa se kiitos seisoo. Tsemppiä sulle, uskon että saavutat tavoitteesi !
Itsellänikin on ollut tavoite ja se on ollut kerätä lihasmassaa... ja asetin tavoitteen myös itselleni, eli kevääseen mennessä kiloja pitää olla 85 (pituus mulla 178 ja painoa olen saanut vuodessa vajaat 10 kg lisää..) ja nyt olen jo tavoitteeni saavuttanut, kovalla työllä ja periksiantamattomuudellani. Ehkä siinäkin on hieman syytä siihen miksi olen pettynyt kun avopuoliso ei saa kilon kiloa vaikka ollaan "treenattu" yhdessä ja olen tsempannut häntä eteenpäin.. mutta ei niin ei... tiedän ettei laihdu yhdessä yössä, mutta vuodessa ei kiloakaan..se alkaa mennä jo mun ymmärryksen yli.
mä en kyllä nää mitään syytä jäädä odottelemaan.
jos avovaimosi kunnioittaisi sinua ja sinun haluja hän varmaankin haluaisi olla siedettävässä kunnossa teidän suhteen aikana. me eletään täällä kumminkin vain kerran. jos hän pitää enemmän sokerista, mitä sinusta, niin huonosti ovat asiat.
kouluttautuneita, fiksuja ja kauniinmpia nuoria naisia löytyy aina. mieti nyt vähän itseäsi. eihän sun elämän tehtävä ole tsempata jotain lopettamaan sokerin syöminen.
voisit olla normaalilla urheilupitoisella seksirikkaalla lomalla, mistä molemmat nauttisivat.