Haluaisin nyt vaan selvittää vähän päätäni tänne ku En enää tiedä mitä tässä kannattais tehdä.. Ollan seurusteltu kohta kolme vuotta ja melkeen yhtä kauan asuttu saman katon alla. Tällä hetkellä meillä menee ihan suht hyvin, mutta kauhulla voin vaan muistella millaista meillä on ollut edelliset kesät/talvet. Yhtä tappelua vaan jatkuvasti, miehelle on aina ollut kaikki muu tärkeämpää kuin minä. Harrastus, kaverit, milloin vene ja viimeksi omakotitalo. Vaihtoehdot oli että joko erotaan tai ostetaan talo. Lopulta suostuin taloon ku en silloin erotakaan halunnu, mutta nyt en tiedä..ollaan niin erilaisisia ihmisiä. Itse haluaisin tehdä kaikkea kivaa yhdessä, esim. matkustella ja lasketella nyt talvisin, mutta miehellä on aina viikonloppusin harrastusta niin ei voida mihinkään lähteä.
Keskustelu suhteesta on vaikeaa, eikä ole ikinä johtanut mihinkään. Tuntuu että mä olen tässä suhteessa ainut joka yrittää pitää tätä kasassa. Mies ei voi tulla yhtään mua vastaan vaan mun täytyy tehdä niinku hän haluaa. Tuntuu että elän vain mieheni elämää ja unelmaa..
Voi tietenki olla että valitan vaan turhasta ja tä on normaalia parisuhdetta.. Mitä mieltä?
Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan jotain. :)
Keskustelu suhteesta on vaikeaa, eikä ole ikinä johtanut mihinkään. Tuntuu että mä olen tässä suhteessa ainut joka yrittää pitää tätä kasassa. Mies ei voi tulla yhtään mua vastaan vaan mun täytyy tehdä niinku hän haluaa. Tuntuu että elän vain mieheni elämää ja unelmaa..
Voi tietenki olla että valitan vaan turhasta ja tä on normaalia parisuhdetta.. Mitä mieltä?
Kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan jotain. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
vaihtoehtoa joko sopeudut ja jäät tai sitten et.
Ihmisen perusominaisuuksia ja arvoja ei voi muuttaa, ei kannata olla hätäinen sen kanssa muuttaako yhteen vai ei.Jos aikaa ei löydy ja alusta asti pitää tappelemalla etsiä omaa paikkaansa niin mieti millaista olisi sellaisen miehen kanssa jonka kanssa voisi tehdä ja harrastaa yhdessä.
Ainakin meillä oli alusta asti yhtenä kriteerinä tuo yhteinen vapaa-aika eikä pettymyksiä ole tullut, exän kanssa koetinkin sopeutua kuusi vuotta ja turhaan, ei tommoset asiat muutu.
Miten voi olla vaihtoehtona että joko ostetaan talo tai erotaan.Ne ovat suuria päätöksiä ja sitovat molempia jos nyt ei muuten niin rahallisestikkin.Tärkeää on myös se että yhteistä aikaa pitää olla.Harrastaahan saa ja pitääkin ,toisinsanoen omaa aikaa tulee olla riittävästi.Mutta ei yhteisen ajan kustannuksella.Itse tulin huomaamaan 20 vuotisen avioliiton aiakana,että mitä enemmän annoin ukon harrastaa ,kehittää itseään sitä kauemmaksi me toisistamme ajauduimme.Kohta sitten huomasimme että kimpas vain ollaan lasten ja velan takia.No tulihan siihen sitten jo se kalassinen kolmas osapuolikin,kun parisuhde oli retuperällä.Onhan se ihanaa jos mies niin välittää että haluaa yhteiselämää saman katon alle.Mutta käytännössä,miten on .Käykö niin että sinä nyysäät talossa niitä nurkkia ja mies kulkee omia polkujaan.Oletko siihen valmis ja sitäkö sinä parisuhteelta haluat?Minulle kävi juuri noin,erosimme ja nykyinen avokkini kanssa vietämme tosi paljon aikaa yhdessä.On siinä kuule huomattava ero edelliseen.En minä häntä raivelista pitele jos mennä haluaa ja toki hän sitä omaa aikaa otta ja minäkin,mutta enimmäkseen touhuillaan yhdessä ja suunnitellaan yhdessä mitä taas otettas "projektiksi".Tällain se kuuluisi mielestäni mennä,että säilyy se yhteenkuuluvuuden tunne .Parisuhteessa ei voi olla sinkkumenoja kaikenaikaa.Mutta ei voi myöskään elää vain toisen läsnäolon kautta,omaa itsellisyyttä sopivassa suhteessa yhteisen tekemisen kanssa ,eli kultainen keskitie taas pätee tässäkin :) Ota asia puheeksi ja herätä itsesi ja hänet huomaamaan vaihtoehtoja,niitä toisenlaisiakin.Sanelupolitiikka unholaan. :)
Minäkin olin 15 vuotta yhdessä (avo- ja avioliitossa) miehen kanssa, joka kulki koko ajan omia polkujaan: harrastuksia ja töitä ja muita projekteja. Eihän siitä mitään sitten tullut, erottiin.
Ja nyt sitten onkin uusi mies ja uusi suhde kehissä ollut jo neljä vuotta. Meinki on vallan toinen: ollaan ja tehdään yhdessä, jaetaan elämää - ja rakkaus kukoistaa :)
Suosittelen, että vaihdat miestä sinulle sopivampaan.
Samoja juttuja olen itsekkin päässäni miettinyt.. Täytyis nyt vaan tehdä jotain ratkaisevaa, ruveta elämään omaa elämää ja tehdä itselle tärkeitä juttuja. Mutta miten aloittaa...?