muut ympärillä huomaavat jos on ihastunut työkaveriin ja ehkä se toinenkin on ihastunut??? Tunnen itseni välillä tosi hölmöksi kun tuntuu, että heittäydyn aivan idiootiksi kun näen erään työkaverini.
Joka päivä päätän, että nyt käyttäydyn aivan normaalisti hänen seurassaan, mutta kun näen hänet, minusta tulee taas kuin teini-ikäinen hölmö. Miksi en pysty hallitsemaan itseäni? Minkäänlainen suhde ei tulisi kysymykseenkään, joten olisi vain pakko pystyä olemaan ja jatkamaan työn tekoa ilman näitä järisyttäviä tuntemuksia.
Joka päivä päätän, että nyt käyttäydyn aivan normaalisti hänen seurassaan, mutta kun näen hänet, minusta tulee taas kuin teini-ikäinen hölmö. Miksi en pysty hallitsemaan itseäni? Minkäänlainen suhde ei tulisi kysymykseenkään, joten olisi vain pakko pystyä olemaan ja jatkamaan työn tekoa ilman näitä järisyttäviä tuntemuksia.
Vastaukset 33
Vanhimmat
ei tulisi suhde kysymykseenkään..kauanko jaksat taistella vastaan..? Mitäs se muille kuuluu kahden ihmisen väliset tunteet...
kyseeseen, koska molemmat varattuja.
ihan samanlainen olo. Oikeen ottaa päähän, kun kaikki varmaan näkee musta, että olen tajuttoman ihastunut erääseen työkaveriin. Tuntuu, ettei uskalla liikaa puhuakaan sille, kun tuntuu, että muut seurailee meitä. Vainoharhasia ajatuksia, joo tiedän.Kuten sinäkin sanoit, mikään suhde ei meidänkään välillä tulis kyseeseen koskaan. Tilanne on semmonen. Ihana ihminen tämä työkaverini on, todella on..
kuulla että jollain muullakin sama ongelma. Juuri nuo vainoharhaisuudet, että muut seuraa jokaista sanaa ja elettä ja kaikkea. Kun katseemme kohtaavat olen varma, että kaikki muut ympärillä huomaavat kuinka poikkeuksellisen pitkiä ne ovat...
Mutta minkäs teet kun ei tunteilleen mitään mahda ja kun niin ihana on myös tämä ihminen.
Välillä olen huomannut että hänkin "perääntyy", ehkä samat vainoharhaisuudet mielessään.
että muillakin on ihan samoja fiiliksiä. Se kai tän keskustelupalstan tarkoitus on. Tekee hyvää vähän *purkautua*. Näistä tunteista, kun en voi kelleen kertoa. Kuinkahan paljon jyllääviä tunteitä on ihmisten sisällä mistä ei ääneen puhuta.
on tarkoitus tällä palstalla. En tosiaankaan kenellekään voi mainita tällaista ääneen ja tuskaa se vain lisää... Varmasti on paljon ihmisillä tunteita sisällä, joista ei voi puhua vaikka kuinka ne olisivat inhimillisiä asioita. Eihän sille mitään voi jos jostain tykkää. Ei kai sitä voi ketään pakottaa inhoamaan kun ei voi pakottaa tykkäämäänkään. Olipas taas sanottu =)
niinhän se on, mutta omia tunteita tuntuu olevan aika vaikea ohjailla. Ne kun vie osan järjestä (siitä herneen kokoisesta) mennessään.
Eikös siinä yhdessä laulussakin sanota *järjen veit ja minusta orjan teit* ? Joskus tulee sellainen orjamainen olo, hyvällä tavalla.
todellakin tämä työkaverini! Joinain päivinä kun ei näe kaveria kuin ohimennen tai ei ollenkaan, niin taas odottaa seuraavaa päivää ihan kuin se toisi tullessaan jotain ihmeellistä. Vaikka olen tiukasti (yritän ainakin olla) sitä mieltä että mitään ei tule koskaan tapahtumaan meidän välillä niin silti sitä odottaa jotain, ei vain tiedä mitä. Kuullostaako tämä tutulta?
myöntää. Se kait on juuri se järjettömyyden huippu.
osaa olla ihmeellinen.
Mitähän huominen taas tuo tullessaan, jännässä odotan jos vaikka pieni kosketus tai katse tai mitä vain... *syvä huokaus*
aatoksia. Ei tämä esittäminen mitään herkkua ole. Palaverit ovat kaikista pahimpia. Kaikki vaan napittaa toisiaan ja yritetään keskustella jostain yleishyödyllisestä. Puhuaan korrektisti ja sitten joku pitää jonkun viiden minuutin monogin, josta punaista lankaa ei löydä erkkikään. Itsellä ajatukset menee siinä vaiheessa liirum laarum ihan muissa sfääreissä. Ei se yksikään kuuntele yhtään mitään. Näpyttelee hermostuksissaan kännykkää ja yrittää juoda kahvia. Yrittää esittää myötätuntoista kuuntelijaa, mutta ajatukset ovat jossain ihan muualla.
Työkaverit ovat jotain tajunneet, koska pientä piikittelyä on silloin tällöin ilmassa. En ole siihen mitenkään noteerannut. Olen niinkuin minulla olisi valikoiva kuulo tai esitän tyhmää. Tottakai työkavereiden suhtautuminen vaikuttaa asiaan. Ei uskalla olla oma itsensä. Mutta minkäs tunteilleen voi. Jos toinen on ihastuttava, niin se vain on.
Ei tässä vissiin muu auta kuin vaihtaa työpaikkaa.
työkaverit ole vielä piikitelleet, mutta tulee tämän ihastuksen kanssa heitettyä välillä sen verran paksua läppää, että muut ovat ihmeissään eivätkä kehtaa ilmeisesti yhtyä tähän huulen heittoon. Ehkä es on kiusallista kuitenkin muille? En tiedä. Mutta koska keskenäiset puheemme menevät niin pitkälle ihan ääneen niin oletan kuitenkin että muut ottavat ne huumorin kannalta, toivottavasti ainakin. Tulihan taas sekava selostus, mutta oon niin sekaisin itsekin ettei tästä tule yhtään mitään.
Ei kai sitä sentään työpaikkaa kannata alkaa vaihtamaan?
jepulis, meillä on ollut myös kaikenlaista keskustelua, mutta ei ihan paksua läppää kuitenkaan. Nykyään se on kyllä ihan asialinjalla, mutta yhdessä vaiheessa kävi niin kuumana, että ajatukset olivat hyvin lennokkaita. Just sellaista rivien välistä heittoa. Ihan niinkuin toinen ei mukamas tajuisi mitään...
Pakko kai mun on vaihtaa tota duunipaikkaa. Onneksi helpottaa, kun ei olla samassa tilassa, mutta aina kun nähdään, niin aina on niin suloisen vaikeaa.
Mulla on jotenkin työmoraalikin mennyt ihan vinks vonks. Mua ei enää kiinnosta se työn jälki ja se on mun mielestä vähän huolestuttavaa, koska olen perusluonteeltani aika kunnianhimoinen. Sitten kun toinen selittää, että sun pitäis tehdä näin, niin sitten mä olen vaan, että aijaa...pitääkö mun muka näin tehdä. Ei yhtään huvittais. Tee ite.
tutulta kuulostaa. Itsekin sitä mielellään yhtä tiettyä työkaveria näkee ja joskus sitä tekee vaikka tikusta asiaa saadakseen jutella. Mitään en aio tehdä, enkä mitään odota, mutta piristääpähän päivää, vaikka vainoharhaisuuksissani jo luulenkin kaikkien tietävän asiasta minua paremmin. Eikä tuo työkaverikaan nyt aivan viaton ole, kahta kauheampikin joskus...
olo tuntuu aivan teiniltä..joka asiaa mitä sanoo miettii et miltähän toi muista kuulosti..Ja kuvitteleekohan tai luuleeko muutkin mun olevan tohon pitkätukkaseen ihanaan peikkopoikaan ihastunu. Tilanne on mahdoton, mä varattu,se ei, eikä tuskin haluu mitään vakkaripano-juttua. Ikäerookin on kymmenisen vuotta, se mua nuorempi.Päivänsäde jää ilman menninkäistä luultavastikkin
kandei kertoo sitä työkavereilleen näin oman kokemuksen myötä oli huono ajatus mieluummin joko pitää sisällään tai sanoa suoraan ihastukselle itselleen.
kertoo vain ihastukselleen, eivät pysy koskaan salaisina. Vaikka miten hyvä työkaveri olisi ja luotettava.
Ikävä kyllä, oma (epäilyttävä) kokemus on, että ihastuskin voi puhua, ja silloin ei tunnu kivalta..vaikka mitään ei olisi edes tapahtunut. Tälläisiä juorukelloja mahtuu myös miehiin, eivät osaa pitää suutaan kiinni, vaan kehumis mielellä relustelevat asialla. Ja kun tulee sekaannus, ei kantti kestä eikä luottamus, vaan pelastaakseen ensin oman nahkansa, asia onkin kaikkien tiedossa.
Asia oli mulle herkkä ja intiimi siitä huolimatta, että ei viestitelty mitään sen kummempaa, sitten tää puhuukin asiasta työpaikalla, kuin se olisi ihan jokapäiväinen asia...hei haloo..mitä se viestii ihmisestä, paha erehdys mulla, taitaa olla itsetunto kaverilla kadoksissa.
Nyt sitten saa vain arvailla, mikä kuva minusta on tullut..?
kamala huomata, että sellainen tyyppi oli kyseessä. Ja naurettavinta on tulla merkityksi, vaikkei mitään tapahtunut kuin henkisellä tasolla. Sitä voi tosiaan erehtyä pahan kerran joskus.
mun pitäs olla jo selvillä tästä jutusta, siis erossa, mutta kun en ole.
Minut on pelastanut vahva itsetunto ja hyvä työmoraali...muuten olisin varmaan jossain muualla.
On vaan pettynyt olo..niinhän se tulee kuuluma usein näissä jutuissa. Sydän meni palasiks. Tekis mieli selvittää juttu, mutta voi olla parempi.
Aika samaa mieltä. Itse kerroin asiasta henkilökohtaisella sähköpostilla ja tunne on sellainen että viesti kiersi koko talon läpi. Itseäni ei tosin häiritse yhtään jos viesti on jakeluun mennyt, koska olen luonteeltani sellainen ihminen, että en anna painoarvoa niille epäoleellisille kommenteille ja sanoille mitä muut minusta puhuvat, eli suodatan kaiken turhan pois. Voin siis korkeintaan olla otettu siitä mahdollisesta huomiosta joka minuun asian tiimoilta kohdistui. Ainoa mikä asiassa jäi harmittamaan on, että vastausta en viestiini saanut, tosin täysin ymmärrettävistä syistä.
Eipä tähän muuta voi sanoa kuin, että ainakin paljon aikaa yksinään viettäville työpaikka voi olla aikasen hankala paikka, varsinkin tässä mielessä...
tässä niin, että tasa-arvo ei ole toteutunut, meinaan kun asiasta "puhutaan" työpaikalla, naista paheksutaan herkemmin ja miehestä todetaan vain, että onpa tosi tyyppi, kun vetää naisia puoleensa. Koska naiset ovat monesti tunteellisempia, tunne näkyy ulospäin helpommin. Ja jos tulee jotain ikävää, nainen on helposti jotenkin "syyllinen". Ihan oma ajatus...
Ja se naisien ikuinen kilpailu huomiosta...
Kohteeksi olin joutunut tietämättäni useiden sesonkityö jaksojen aikana.Kun sain tietää asian niin olikin tosi vaikeaa olla työssä yhdessä, vaikka tykkäsin työstäni tosi paljon,sekä kyseisestä työtoveristanikin. Luulen että hän kärsi enemmän kuin minä loppujen lopuksi. En tiedä huomaako toiset työtoverit kuitenkaan mitään. Mutta harkitsen kovasti seuraavalla kerralla työhön menoa.
varma että kaverisi kärsi PALJON enemmän kuin sinä!
että olemmeko me työtoverit niin pahansuopaisia ja kateellisia että emme voi sulkea silmiä ja suuta toisten tekemisistä.Voisko asiaa ajatella ennen kuin ainakin kiusaa. Olisko syytä katsoa peiliin itse kunkin?
työpaikka kiusaamista!!
Työpaikkaromanssistakin saa oivan leiman otsaansa ja mehukkaan aiheen työpaikkakiusaamiselle. Ihmisethän ovat luonnostaan kiusaajia. Sen kun hyväksyy, niin on paljon helpompaa. Vittuilee vaan takaisin, jos joku käy urputtamaan.
niin
a) ei kannata lähettää mitään tunnepitoista sähköpostia ihastukselleen
b) ei kannata sanoa mitään ihastukselle omista tunteista, koska hänkin voi olla juorukello
c) kaikki työkaverit ovat juoruilijoita, joten älä kerro heillekään mitään
Tämähän on kuin ala-asteella! Ja minä kun luulin olevani aikuinen aikuisten keskellä...
kuin suoraan ala-asteelta vain potta puuttuu vessasta;)
jotain. Kaikki valittavat jostain. Joku urputtaa, kun ei ole saanut sitä mitä toinen. Ryhmä aalaiset ovat vastaan ryhmä beeläisiä. Mitä nyt tapahtuu? Joku mussuttaa taas jostain, miksi ryhmä beessä on toimittu sääntöjen vastaisesti. Yhdessä ryhmä mussuttaa. Sitten kantelu pomolle. Mitä vittua tää meinaa? Pomo rauhoittelee, no älkääs nyt...ottakaa rauhallisesti. Selvittäkää keskenänne.
Työpaikat ovat lastentarhoja.
Aamen.
työpaikalta.....
olla samassa työpaikassa!:D
No, joo...Joka paikassa sama juttu...
työpaikaltanne..? Miettikääs, tuohon soppaan vielä jotain ihastumisia..sitä käytetään aseena.