kyllä elämä potkii päähän..
eli mulla meni juuri pitkäsuhde poikki.
rakastin naistani /rakastan edelleen enemmän kuin mitää muuta tuntuu ettei elämälläni ole enää mitää tarkoitusta..tahtoisin kuolla vaan pois..
suhde ei mennyt poikki pettämisen takia tai muutakaan sellaista ei ollut kyseessä naiseni sanoi vaan että on saanut tarpeekseen ja et se on ohi..
nyt olen joutunut hakee rauhoittavia ja unilääkettä että edes jollakin tapaa saan jatkettua elämää millä ei kummiskaan tunnu olevan mitää merkitystä..
olen ujo ja en alkoholiakaan käytä ku todella harvoin nii tuntuu etten löydä enää ketään uutta itselleni ja jotenkin odotan vaa sitä päivää että ku en enää jaksa yrittää niin teen palveluksen ehkä koko maailmalle ja niin sanotusti häippäsen kuvioista kokonaan..
elättelen kyllä toiveita että mentäisi yhteen vielä mutta jotenkin tuntuu ettei se kummiskaa halua minua enää koskaan vaikka yrittäisin jaksaa odottaa..
yksin en tykkää yhtään olla se ahistaa minua..
kaverit ovat jääneet pois ku ne oli niin sanotusti laitapuolenkulkijoita jollaseksi en itse halua..haluan hoitaa asiani siis aina niin hyvin ku pystyn..
olen siis 30 vuotias mies ja voi sanoo että päivät menee itkies ja paha olo kalvaa koko ajan eikä tunnu millään häviävän vaa tuntuu että se lisääntyy koko ajan..
eli mulla meni juuri pitkäsuhde poikki.
rakastin naistani /rakastan edelleen enemmän kuin mitää muuta tuntuu ettei elämälläni ole enää mitää tarkoitusta..tahtoisin kuolla vaan pois..
suhde ei mennyt poikki pettämisen takia tai muutakaan sellaista ei ollut kyseessä naiseni sanoi vaan että on saanut tarpeekseen ja et se on ohi..
nyt olen joutunut hakee rauhoittavia ja unilääkettä että edes jollakin tapaa saan jatkettua elämää millä ei kummiskaan tunnu olevan mitää merkitystä..
olen ujo ja en alkoholiakaan käytä ku todella harvoin nii tuntuu etten löydä enää ketään uutta itselleni ja jotenkin odotan vaa sitä päivää että ku en enää jaksa yrittää niin teen palveluksen ehkä koko maailmalle ja niin sanotusti häippäsen kuvioista kokonaan..
elättelen kyllä toiveita että mentäisi yhteen vielä mutta jotenkin tuntuu ettei se kummiskaa halua minua enää koskaan vaikka yrittäisin jaksaa odottaa..
yksin en tykkää yhtään olla se ahistaa minua..
kaverit ovat jääneet pois ku ne oli niin sanotusti laitapuolenkulkijoita jollaseksi en itse halua..haluan hoitaa asiani siis aina niin hyvin ku pystyn..
olen siis 30 vuotias mies ja voi sanoo että päivät menee itkies ja paha olo kalvaa koko ajan eikä tunnu millään häviävän vaa tuntuu että se lisääntyy koko ajan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kohtalotovereita tuntuisi olevan vaikka kuinka, mutta siitäkään kun ei ole tähän oloon mitään helpotusta...ei millään elämänohjeilla ole enää merkitystä kun ei kiinnosta edes olenko vai en...
Elämänilo ja kaikki se tarmo mikä minussakin oli katosi samantien ja elämänhalu on hiipunut totaalisen olemattomaksi...
Ei jaksa pitää mistään asioista huolta, ei omasta terveydestä ei mistään muistakaan ihmissuhteista...ei vaan enää kiinnosta elää, se on totuus, sanoi muut mitä tahansa lohduttaakseen. Ikävä on niin älytön, että joka hetken toivon olevan viimeinen...
kyllä juuri tollainen olo on mitä kirjoitit..ja tuntuu ettei se siitä parane vaa pahenee koko ajan...
en tiedä kauanko enää jaksan..
töissäkin pitäisi käydä mut ei jaksa eikä ole minkäälaista halua edes töihin mennä..eikä työn teosta kyllä mitään tulisikaa..
olen käynyt juttelemassa jo ammattiauttajienkanssa mutta ei siitä tunnu olevan apua/hyötyä olleskaa..
Minullakin muutto meneillään, mutta kun ei kiinnosta mikään. Tahtoisin elämäni takaisin, ilman miestä se ei onnistu...elämäni vaan yksinkertaisesti kulkee sen mukana, samoin sydämeni. Mitä teen elämällä ilman mitään kiinnostusta ja ilman mitään iloa? Ei ole mitään tunteita surun ja kaipuun lisäksi. Mikään ei liikuta. Ei edes se, että joku sanoo välittävänsä minusta. Miten sitä jääkään niin tyhjäksi ilman rakkautta...tekisi mieli vaan huutaa koko maailmalle miten paljon sattuu ja tahdon rakkaani takaisin! Tuntuu kuin olisi pieni ja avuton lapsi...jonka ei olisi pitänyt syntyä tähän maailmaan. Elämä on kohdellut tätä onnetonta lasta todella pahasti ja kun onnen löytää se viedään pois...:''( Tahdon antaa itseni kokonaan tälle miehelle ja tahdon tehdä kaiken häntä varten...niinku teinkin...olin niin ahkera ja onnellinen...nyt ei ole mitään kuin istua ja itkeä...olisi varmasti, mutta ei kiinnosta, eikä jaksa...
Ei pysty syömään eikä nukkumaan...painoakin on jo olemattoman vähän, mutta siitäkään en saa kun tyydytystä, että muhun sattuu...kumpa en enää heräisi huomiseen...:'(
Toisaalta ei ole enää edes selviä lauseita tai sanoja...pieniä sekavia sepustuksia sieltä täältä...
Eksyksissä ja onneton...todella...en tahdo enää elää...
vuosi sitten pitkä suhde poikki, ja nyt olen vuoden ajan itkenyt itseni halki.Ikävöin häntä niin paljon. Kumminkin kun tuntuu vielä niin paljon tunteita häntä kohtaan ja rakkautta etten jaksa uutta suhdetta edes aloittaakkaan.
Itse näen unia hänestä ja muistot tulevat pintaan jopa päiväs aikaan,yks kaks ja silloin itku ei ole kaukana. Minä rakastan häntä ja muuksi ei tunteeni muutu. :)
Mutta sanomani on se, että tiedän miltä sinusta tuntuu.
Toivon joka päivä, että hänet saisin rinnalleni ja uuden alun elämään.
*virtuaalihalaus*
Joo tiedän tunteen. On pari kertaa sattunut itellenikin. Tuntuu että elämä loppuisi siihen paikkaan. Ei pysty mitään tekemään, ei mikään kiinnosta, mitään musiikkia ei pysty kuuntelemaan. On vain tyhjyys sydämessä, suru ja hirveä kaipuu. Nykyään olen itselleni aivan täydellisen naisen kanssa ja maailma romahtaisi aivan taatusti, jos hän kävelisi pois elämästäni.
Mutta olen jo päättänyt että jos näin käy, niin täytyy palata niin sanotusti juurille. Palataan aikaan milloin ei edes ollut vielä tavannut sitä ensimmäistäkään. Keskitytään vain itseensä ja tehdään ja nautitaan niistä asioista mitkä itseä kiinnostaa. Ja aletaan pahimman mentyä ohi etsimään sitten uutta kumppania. En tiedä miten se onnistuu, mutta onpahan ainakin jokin suunnitelma surusta ulospääsyyn.
Maailmassa on uskomattoman hienoja asioita mistä voi nauttia, jotka lievittävät tuskaa. Pää pystyyn ja nauttimaan elämästä. Ja aivan varmasti on jokin yhtä ihana tai ihanampi ihminen tuolla yksin, etsimässä juuri sinua, mitä se vanha kumppani. Sen olen itsekin kokenut. Eikä ole enää yhtään ikävä vanhoja kumppaneita. Eikun menoks vaan ja etsimään. Se on se nopein tie parantumiseen, kun löytää sen uuden ihanan ihmisen. Älkää ihmeessä luovuttako. Ette tiedä mitä ihania hetkiä missaatte...