..kun ajattelee, että ei pääse enää ikinä töihin, niin mielenterveys on paremmassa jamassa. Ei pety sadoista kieltävistä vastauksista, kun odottaa niitä. Sitten jos joskus tulee positiivinen vastaus, niin se onkin iloinen yllätys. Vähän kuin lottoaisi, sitä tekee rivin joka viikko, tietäen, että voittaminen on aika epätodennäköistä.
Teen silti ihan hyviä hakemuksia ja osaan vielä olla reipas. Aina hakemusta tehdessä tai jos jopa haastatteluun pääsee tai kun paikanpäällä käy kysymässä töitä, olen reipas ja kiinnostunut, mutta heti kotona otan asenteen "en pääse kuitenkaan". Näin on paljon parempi olla. Mieluummin iloinen yllätys joskus kuin jatkuvia pettymyksiä. Mitä ei odota, sitä ilman jäämisestä ei voi pettyäkään.
Teen silti ihan hyviä hakemuksia ja osaan vielä olla reipas. Aina hakemusta tehdessä tai jos jopa haastatteluun pääsee tai kun paikanpäällä käy kysymässä töitä, olen reipas ja kiinnostunut, mutta heti kotona otan asenteen "en pääse kuitenkaan". Näin on paljon parempi olla. Mieluummin iloinen yllätys joskus kuin jatkuvia pettymyksiä. Mitä ei odota, sitä ilman jäämisestä ei voi pettyäkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asenteesi on mielestäni oikea. Odottaa pahinta, silloin ei pety, ainoastaan voi yllättyä iloisesti.
On hyvä huomata että monet muutkin ihmiset ovat samassa jamassa, emme ole ainoita, työttömyyden syyt ovat yhteiskunnalliset.
"Vähän kuin lottoaisit" pitää täysin kutinsa. Kattelen aina välillä noita työpaikkailmoituksia, jos kiinnostavaa löytyisi eikun lotto sisään. Eihän siinä mitään häviä, voi päästä välillä jopa haastatteluun, joissa juokseminen on täysin turhaa aikaa ja rahaa vievää. Kuukauden sisällä jo kolmessa käynyt neljäs tulossa...
Masentuneena ei edes jaksanut hakea töitä kovin aktiivisesti. Tavallaan ei olisi psyyke kestänyt sitä ettei olisikaan päässyt töihin. Ikään kuin eli siinä houreessa että "kyllä jotain aina löytyy".
Nyt joutuu katsomaan silmiin sitä mörköä sängyn alla ja huomata, ettei enää saa edes sitä kurjaa, alipalkattua siivoushommaa jota ei edes viitsinyt nuorempana kesätyöksi hakea.
Vaatii aika paljon itsetunnolta.
Kumpi on parempi selittää suvulle: veltto työtön joka ei edes viitsi hakea työtä vai ahkera työtön, joka hakee koko ajan mutta ei pääse hommiin joihin yleensä ajatellaan 15-vuotiaiden menevän kesätöihin. Jälkimmäinen pelottaa työllisiä ajattelemaan, että irtisanomisen jälkeen on vain kuilu.
"Luovuttaminen on
Kirjoittanut: helpompaa.. 13.2.2007 klo 08.21
Vähän kuin lottoaisi, sitä tekee rivin joka viikko, tietäen, että voittaminen on aika epätodennäköistä. "
Paitsi että en edes lottoa.
"heti kotona otan asenteen "en pääse kuitenkaan". Näin on paljon parempi olla. Mieluummin iloinen yllätys joskus kuin jatkuvia pettymyksiä."
Aivan niin.