Henkinenväkivalta

Tiedän omasta kokemuksesta miten sitä niin paljon toivoo että asiat muuttuisivat, eikä haluaisi antaa periksi. Silti nämä ihmiset, jotka käyttäytyvät huonosti ja alentavasti toisia kohtaan, eivät ihan helposti muutu. Tietenkin se on mahdollista mutta se päätös pitää olla heidän oma. Eli sinä et oikeastaan pysty siihen vaikuttmaan ja vaikka kuinka toivoisit että pystyisit, olemalla mieliksi hänelle, niin suurin asia mitä tapahtuu on että sinä petät itseäsi etkä arvosta itseäsi ja omaa elämääsi. Vielä kun ajattelee että on kaksi lasta mukana kuviossa, haluatko antaa heille sellaisen mallin elämästä ja parisuhteesta mitä itse elät tällä hetkellä?

Se kuullostaa aika pahalta, mutta sinä itse valitset miten muut sinua kohtelevat. Eli haluatko että sinua kohdellaan niin kuin miehesi kohtelee sinua? Haluamme kaikki rakkautta ja arvostusta mutta meidän pitää ensin antaa se itsellemme ja valita jotain parempaa. Avomiehesi käytös on valitettavasti hyvin kaukana rakkaudesta!

Tuossa alempana oli erittäin hyvä linkki, mene siihen "Lukekaapas!!!, tärkeää" kohtaan ja lue läpi. Aiemmassa suhteessani, avomieheni käyttäytyi myös hyvin alentavasti ja voin sanoa että oli erittäin paljon tuttuja juttuja..

Ansaitset paljon parempaa, voimia sinulle!!

hyväksi eikä suhteestanne tule koskaan onnellista.
Tämä on kylmä totuus, vaikka tiedän sen sinua satuttavan.

Sun on lopetettava tuollainen suhde. Lasten takia, jos et itsestäsi välitä.
Sinä ja lapset sairastutte ja jos et nyt tee asialle mitään, sinulta otetaan lapset pois.

Minä ymmärrän sinua täysin, enkä tahtoisi pahoittaa mieltäsi, mutta omasta kokemuksestani tiedän, mitä sinulla on edessä, jos et nyt lopeta tuollaista suhdetta.

Voimia sinulle!

Omien kokemusteni mukaan ihminen voi ottaa asekeleen kohti positiivista muutosta koska vaan kun vain uskaltautuu katsomaan itseään peilistä ja kohtaamaan kaiken sen pahan, millä on itseään ja ympäristöään myrkyttänyt. Mitä pidempään on myrkkyä niellyt, sitä enemmän tarvitsee ympäristönkin tukea pahan olon käsittelemiseen - siis ammattiapua.

Sinä vaimona et ole miehesi psykologi, sinun ensisijainen tehtäväsi on suojella itseäsi ja sitä kautta myös lapsiasi, jotka ovat teidän aikuisten vaikutuspiirissä halusitte te niin tai ette.

Jokainen väkivaltainen teko sattuu myös tekijään itseensä. Siksi väkivaltaan pitätäisi reagoida heti ekalla kerralla, eli teidän tapauksessanne seuraavana aamuna kun miehen pää selvisi.
Jos asiasta ei puhuta rehellisesti heti tuoreeltaan, se jää kaikille hampaankoloon eikä ainakaan paranna tulevaisuudenkuvaa.

Ehkä isäksi tuleminen aiheutti miehessäsi osin tiedostamattomiakin pelkotiloja ja paineita joita hän ei osannut käsitellä yksin eikä sinun kanssasi. Ne kasautuivat hissukseen alitajuntaan, alkoivat vaivata häntä ja hän yritti selvitä niistä eroon alkoholin avulla. Tolkuttomassa tilassa hän sitten astui rajan yli ja purki oloaan sinuun, joka olit lähimpänä.
Siitä seurasi vain lisää pahaa oloa, häpeää ja negatiivisia tunteita itseä kohtaan, jotka hän sitten paineen taas kasautuessa purki samaa kanavaa pitkin eli väkivaltaisena käytöksenä läheistään kohtaan.

Tämä on vain minun kyhäämäni teoria sinun tekstisi perusteella. Sinä teidät tosiasiat.
Kelaa sinne alkuun, aikaan, jolloin miehen käytös otti ekan harppauksen yli normaalien rajojen, sillä siellä ne taustasyyt hänessä tapahtuneeseen muutokseenkin piilevät.

Kaikki parit kinaavat ja joskus jopa huutavat toisilleen kurkku suorana, mutta ero tasapainoisten ja epätasapainoisten ihmisten välillä on siinä, miten he kykenee negatiiviset tunteensa käsittelemään. Tasapainoinenkin ihminen suutahtaa joskus, mutta kykenee aina hillitsemään tunteensa järjellä. Epätasapainossa jo valmiiksi oleva ihminen keikahtaa riidan tullen helposti täysin tunteiden vietäväksi - esimerkiksi vihantuneen, joka lopulta saattaa sitten johtaa jopa fyysiseen väkivaltaan rakastamaansa ihmistä kohtaan. Silloin ollaan jo kaukana normaalista henkisestä tasapainon tilasta.

Tutki rehellisesti myös oma osuutesi asioiden etenemiseen esim. riitatilanteissa. Olisiko yhä mahdollista pysäyttää uhkaavaksi käyvät tilanteet vai koetko, että ne eivät ole enää sinunkaan hallittavissa?

Konkreettisin rajojen uudelleen asetus (ulkoa käsin) on se, että puoliso pakkaa kamat ja muuttaa hetkeksi pois suhteesta, joka tuntuu menevän vain huonompaan suuntaan - tai häätää väkivaltaisen puolison ulos yhteisestä kodista. Molemmissa tapauksissa väkivallan tekijä jää yksin omien demooniensa kanssa. Joskus se auttaa herättämään halun hakea apua itselleen ja pyrkiä siten muuttumaan ennen kuin on liian myöhäistä, joskus taas yksin jääminen vain pahentaa oloa entisestään ja syöksykierre jatkuu.

Joka tapauksessa sinun miehesi on kohdattava itse itsensä sellaisena kuin hän juuri nyt on, tunnustettava itselleen että on väärällä tiellä ja haluttava itse pois siltä tieltä, sillä muut ihmiset eivät voi häntä muuttaa ellei hän itse anna muutokselle mahdollisuutta.
Ympäristö, joka on jo menettänyt toivonsa hänen suhteensa on omiaan vain tukemaan hänen negatiivista kuvaansa itsestään.

Kaikki se kestää...mutta, mutta uhraus on suuri, joko oma tai lastesi terveys ja onni, luultavasti molempien, ne ovat vaakalaudalla. Ja se jota rakastat, vain porskuttaa samaan malliin yli toisten tunteitten. Kun sinulla on lapsia, panisin heidät rakkauteni kohteina ensi sijalle, jos olisin sinä. Vastuu heistä on sinulla. Miehesi käytös on niin kaukana rakastamisesta kuin itä on lännestä

Ei varmaan oo helppoo löytää voimia toisen ymmärtämiseen enää tossa vaiheessa, helpompaa olis antaa periksi ja erota tms. No, mä olen tehnyt niin kerran ja hiukan kadun sitä nyt kun olen kuullut exän ystäviltä että millasen helvetin se multa salasi. Sen firma oli konkan partaalla eikä se kertonut siitä mulle mitään, häpes kai niin paljon. Kohtuuden mies alkoi yhtäkkiä juomaan enemmän ja enemmän, rähjäs ja lopulta retuutti mua pitkin kämppää, joten otin ja häivyin.
Enää ei ole mitään tehtävissä meidän suhteen koska mä olen raskaana toiselle miehelle. Tunnetasolla olen yhä kallellaan exän puoleen sillä se oli ihan normaali ja kiva ihminen ennen sitä pimahtamistaan.
Ei auta kuin unohtaa menneet ja keskittyä nykyiseen.
Tarinansa siis kullakin.
Voimia sulle.

oon seurustellu kohta kaks vuotta mieheni kans.Alussa meni hyvin, eka olitiin pelkkiä kavereita mutta siihen se sit johti et ihastuttiin jne.ensin minä olin hyvinkin mustasukkanen varsinkin päissään. pikkuhiljaa siitä minä aloin läpsimään miestäni päissään mustasukkaisuuksissani...aamulla mies itki ja puhuttiin ja annettiin anteeksi. Ensimmäinen paha riita oli kumminkin se kun taas kerran viinan valloissa rikkinäisellä pullolla huidoin miestäni kohti ja kylläkin vahingossa osui sitten hänen polveen.sitten mieheni kuristi minut tajuttomaksi parikin kertaa sen illan aikana ja jalasta meni nivelsiteett. erottiin sitten vähäksi aikaa mut palattiin taas yhteen. riitoja oli mut aina palattiin yhteen. sen jälkeen mieheni on kuristanut mut muutaman kerran tajut kankaalle. jossain vaiheessa aloin vähän säikkymään miestäni mutta en enää. minulta loppui läpsimiset. vituttaa kylläkin kun uutena vuotena päissään taas muistit pois löin nyrkillä miestäni niin että verta valui hulluna. erottiin sitten taas pariksi päivää mut taas yhteen palattiin.henkistäkin väkivaltaa on ollut jonku verran...mies on päissään uhkaillut että joku tulee tekemään mulle jotain..kerran uhkaili mustasukkaisuuksissaan pussituksella(pussi päähän tajut kankaalle jos en ala kertoon jotain)silloin säikähdin tosissaan ja taas meinattiin erota.aina kumminkin palataan yhteen. selvinpäin mieheni on tosi ihana mutta päissään me kummatkin muututaan ihan toiseksi.kirkkaat viinat ollaan jätetty jo aikoja sitten näitten tapahtumien takia mutta silti mieheni juo aika useesti. senki takia tulee riitoja koska ite yritän käyä koulua. tosin mieheni sai töitä jokin aika sitten että asiat on nytten paremmin.meillä on eri osoitteet mut silti ollaan joka päivä mun kämpillä.pelottaa silti ajatus yhteen muutosta,oonko valmis, onko tää suhde kuitenkaan kestävä?

Kuulostaa aika tutulta miten miehesi kohtelee sinua .
Narsisti sanoisin kokemuksesta ja siihen ei mikään auta , annat miten paljon tahansa rakkautta , huolenpitoa ym . aina sinua haukutaan ja olet syypää kaikkeen.
Pelasta itsesi ja lapsesi muuta et voi..
Tuntuu ehkä kylmältä ja kovalta mutta helppoa se ei ole ja irti pääseminen vielä vaikeampaa , mutta jos haluat elää onnellisena ja hengissä niin tee jotain ..hae apua, ensin lääkäriin siten pääset eteenpäin sitä kautta..

Jätä se mies!
Rakkaus kuolee ennen pitkää, muista se.
Tekee pahaa lukea 'rakastan miestäni' mutta hän lyö, käyttää henkistä väkivaltaa, on alkoholisti, yms.
Luullaan, että syy on itsessä ja itse pystytään muuttamaan tuo peto (myös nainen voi olla se peto ja mies uhri - tunnen perheen).

Lue tältä sivulta esim. 'Artikkeleja' ja 'Kirjoituskilpailu':

http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1

.........

Ennen kaikkea: ajattele lapsiasi!
Etsi itsellesi asunto ja muuta, et kadu.