työsuhteilijat, kuinka teille kahdelle kävi? Onko onnellisia loppuja ollenkaan kahden varatun heittäydyttyä tällaiseen hulluun meininkiin, tunteet vie, ei järki ollenkaan.. Saitteko lopulta toisenne, jäittekö kiinni jne.
Ois kiva kuulla muiden kokemuksia työpaikkasuhteiden kulusta.
Ois kiva kuulla muiden kokemuksia työpaikkasuhteiden kulusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän romanssi alkoi räjähdysmäisesti. Ei varsinaisesti oltu samassa työpaikassa, mutta asiakassuhteessa kuitenkin. Muutaman kerran oltiin jo tavattu aiemmin, mutta ei pientä flirttiä enempää. Sitten eräissä yhteisissä iltamissa taivas räjähti. Kiihkeää, uskomatonta, sekopäistä. Kaikki muu menetti merkityksensä.
Ja kiinnikin jäätiin, mutta se ei menoa haitannut.
Vuoden päivät oltiin hulluina toisiimme. Siitä pikku hiljaa huuma alkoi haihtua, ja järki astui mukaan kuvioon. Nyt ollaan enää vain todella hyviä ystäviä, rakkaus muuttui ystävyydeksi. Tapailemme silloin tällöin, mutta vain platonisesti. Eivätkä nuo tapaamiset ole elinehto, jopa minäkin voin jo kieltäytyä niistä =)! Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, ettei tarinamme edennyt pidemmälle, näin on hyvä. Vaikka jokin aika sitten olisin vielä ollut valmis jättämään perheeni tuon ihastuksen vuoksi. Harvoin tapaa ihmisen, joka vie totaalisesti tajunnan ja järjen. HÄN oli sellainen. Antoi paljon, mutta otti vielä enemmän.
Kaikkea hyvää HÄNELLE, rakas on vieläkin, mutta vain ystävänä.
Itse olin suhteessa esimieheni kanssa jonkin aikaa.Olen mies ja hän oli nainen.Kiinni jäätiin ja Ero tuli töistä ja parisuhteesta.Tapahtuneesta on nyt 3 vuotta ja on uus työpaikka mut vaimoa ei..Harkitse tarkkaan.
Tavallaan kävi sekä hyvin että huonosti. Meitä oli kaksi varattua alunperin. Suhde alkoi tulisesti ja intohimoisesti 4 vuotta sitten työpaikalla. Minä erosin miehestäni ja jäin odottelemaan myös tämän suhdesopan toisen osapuolen eroa. Turhaan. Tänä päivänäkään hän ei ole eronnut vaimostaan. Minä menetin työpaikkani, yllätys yllätys.
Tätä nykyä suhteemme jatkuu silti edelleen erittäin intohimoisena ja kiihkeänä, on jatkunut koko ajan. Ei päästä irti toisistamme. Minä työskentelen nykyään toisaalla ja kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kokonaistilanteeseen. En ehkä enää itselleni aviomieheksi edes huolisi tuota rakastajaani, joten hyvä näin..
Mulla ei ole kyllä mitään kokemusperäistä tietoa tästä asiasta, että mikä on lopputulos, mutta soppaan olen kuitenkin itseni pistänyt. Ihana tunne, mutta ei mitään järkeä. Mutta mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia...
mihin tieni kulkee. Olen ollut silmällä pidon alaisena n.2,5 vuotta ennen kuin sain tietää toisen tunteista aivan yllättäin. Jos minulle oli kerrottu reaktioni kuulemastani atukäteen en ikinä olisi uskonut. Kaikki vain entinen minäni levisi tuuleen ja tilalle jäi ihan käsittämätön olotila, kuitenkin ihana tunne. Kukaan mies ei ollut koskaan kohdellut minua niin kuin nyt. On joskus vaikeaa olla pokeri naama,vaatii kovasti itsehillintää. Mutta olemme sopineet että mitään ei saa paljastaa, meidän on oltava hyviä kavereita ulospäin. Salaiset hetkemme ovat asia joka ei kuulu eikä näy, "näinköhän" olen käynyt epäilemään itseäni.Mitä tuleman pitää osaako joku ennustaa....?
Tapasin nykyisen kihlattuni työpaikalla ja asumme yhdessä nykyään. Tosin kummatkaan ei olleet varattuja,mutta se oli kyllä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja puolitoista vuotta ollaan yhdessä asuttu:)