työpaikasta jossa olin 10 v. parhaani tein,
mutta en jaksanut jatkuvaa puukottamista.
Eräänä päivänä, ilmoitin se on loppu nyt,
nyt olen kuullut ystävältäni, että siellä
naureskellaan minulle tyyliin, päästiin
siitäkin eroon ja huh mikä helpotus, kaikki on
kuulemma paremmin kuin ennen. Pahalta tuntuu,
siinä sen sitten huomaa sen arvostuksen,
työkavereitani ikävöin, mutta on parempi,
että en ole tekemissä heidän kanssaan.
Oli iso pomo ja pikku pomo ja siitä se sitten lähti, hajosín ja sitäpaitsi jos työnantaja
on sama kuin omistaja, tilanne on silloin
kamala, tukea ei tule. Katkera olen, koska
tiedän ja uskallan sanoa ääneen että tulosta
tuli ja hyvin ja toivon että he huomaavat
minun olevan nyt poissa. Toivon niin.
Katkeruudelle ei voi mitään.
Yksi työkaveri soittelee ja kysyy miten menee,
en oikein jaksaisi, pitää selitellä koko ajan
mitä tekee ja missä mennään, ei asiani kuulu
enään heille, hän on ihmisenä hyvä, mutta haluaisin rauhan, sitten hän vielä puhuu
minulle työasioita, jotka ei voisi vähempää
kiinnostaa ja jos hän soittaa se tapahtuu
kaikki työajalla, kertokaa mitä pitäisi tehdä
tällaiselle ystävälle, ihminen on mukanva,
mutta haluan nollata heidät kaikki.
En pidä siitä, että saatan olla joku puheen aihe
siellä työssä, hankkikoot uuden elämän ja uuden kohteen.............................
mutta en jaksanut jatkuvaa puukottamista.
Eräänä päivänä, ilmoitin se on loppu nyt,
nyt olen kuullut ystävältäni, että siellä
naureskellaan minulle tyyliin, päästiin
siitäkin eroon ja huh mikä helpotus, kaikki on
kuulemma paremmin kuin ennen. Pahalta tuntuu,
siinä sen sitten huomaa sen arvostuksen,
työkavereitani ikävöin, mutta on parempi,
että en ole tekemissä heidän kanssaan.
Oli iso pomo ja pikku pomo ja siitä se sitten lähti, hajosín ja sitäpaitsi jos työnantaja
on sama kuin omistaja, tilanne on silloin
kamala, tukea ei tule. Katkera olen, koska
tiedän ja uskallan sanoa ääneen että tulosta
tuli ja hyvin ja toivon että he huomaavat
minun olevan nyt poissa. Toivon niin.
Katkeruudelle ei voi mitään.
Yksi työkaveri soittelee ja kysyy miten menee,
en oikein jaksaisi, pitää selitellä koko ajan
mitä tekee ja missä mennään, ei asiani kuulu
enään heille, hän on ihmisenä hyvä, mutta haluaisin rauhan, sitten hän vielä puhuu
minulle työasioita, jotka ei voisi vähempää
kiinnostaa ja jos hän soittaa se tapahtuu
kaikki työajalla, kertokaa mitä pitäisi tehdä
tällaiselle ystävälle, ihminen on mukanva,
mutta haluan nollata heidät kaikki.
En pidä siitä, että saatan olla joku puheen aihe
siellä työssä, hankkikoot uuden elämän ja uuden kohteen.............................
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sairaassa työyhteisössä ei pidä olla. Siinä ennen pitkää sairastuu. Käyttäkää ihmiset itsesuojeluvaistoa. Itse tajusin viime hetkellä lähteä.
Oli aivan uskomaton meininki. Onneksi en sairastunut, vaikka yöuneni menetin useiksi vuosiksi ja kenties loppuiäksikin. Perhe ja ystävät olivat suunnattoman hyvä tuki.
Joka aamu menin pelon sekaisin tuntein työpaikkalleni. Tämä sairas työpaikka oli Pohjois-Savossa.
Mitä sinulle tapahtui/tehtiin siellä sairaassa työyhteisössä, nimim. "kaiken kokenut"? Haluatko kertoa.. Olen kokenut itsekin työpaikkakiusaamista kovimman kautta, se on hyvin tuhoavaa. Tällä hetkellä ei ole haluja mihinkään työhön, tai paikan pitäisi olla hyvin mukava ja itselleni sopiva. Vois olla katkera, mutta enpä osaa.. muuta kuin surullisena ja jopa melkein säälien miettiä, miten julmia ihmiset osaa olla. Pystytkö sä olemaan jo töissä muuten?
Jotenkin yritän sopeutua ja olla välittämättä.
Kun jaksais.Ne jotka ei sopeudu,kuolee.
omat säännöt jotka koski vaan minua, ei siis muita. Puhuminen ja liikkuminen oli valvottua,
sain vain puhua tiettyjen ihmisten kanssa ja jos
olin pois huoneestani esim. käytävällä, tultiin
kysymään tarvitsenko psykologin apua tai voinko
auttaa ja jos menin työpaikkalääkäriin tuloni
pohjustettiin sinne ennen menoa ja lopuksi en saannut käyttää sitä, kuulemma ei ollut aikoja
ja johtaja oli se joka ne minulle tilasi, tässä
vähän esimakua...............
Minun työpaikkani ei ollut sairaalassa.
Se on toinen henkilö, joka kirjkoittaa samalla nimimerkillä.
Vissiin kai jotkut eivät löydä omaa nimimerkkiä. Mutta asia lienee samanlainen, kiusatuksi joutuminen.
Se kaiketi on Savossa muuta maata yleisempää.
Jos savolaiselta jotain kysyy, niin vastuu jää aina kuulijalle. Niin umpinaista joukkoa sieltä löytyy.
Koin itsekin työpaikkakiusaamisen kahdesti Savossa. Onneksi olivat lyhyitä juttuja, mutta erittäin vaikeita. Tuntuu, että savolaiset ovat jopa luonnehäiriöisiä, ainakin jos olet jotenkin "poikkeava" ja joudut silmätikuksi, joudut kärsimään. Vastuu teoista kun tosiaankin ei ole koskaan itsessään.
Se ei ollut sairaala vaan kehitysvammaisten ryhmäkoti eteläisessä Suomessa. Minä näin siellä asukkaiden pahoinpitelyjä, uhkailuja ja erittäin huonoa kohtelua. Lääkkeitä jaettiin väärin, asukkait jätettiin yksin, ruuatta, kahvitta ja ties vaikka mitä.
Tein epäkohdista valituksen ensin yksikön esimiehelle ja sitten koko johtoon. Minut leimattiin hulluksi. Työpaikkakiusaajaksi ja ties vaikka miksi. Minua ei tervehditty ja minulle ei puhuttu asiallisesti.
Minulle suoraan sanoen vittuiltiin päin naamaan, uhkailtiin, perhettäni haukuttiin ja minusta leviteltiin perättömiä juoruja.
työpaikkalääkäri totesi, että heille on tärkeämpi kuntayhtymän suuret määrät potilaita kuin yksi työpaikkakiusattu. ja enhän ollut edes suisidaalinen.
Lähdöstäni on nyt viisi kuukautta ja minulla on mukava työpaikka ja muutenkin ihan kivat olot.
Minä toivun kyllä valtavaa vauhtia. Nukun jo kunnolla ja en edes näe painajaisia ja muutenkin minulla on tosi cool olo.
Sitä kyllä omalla sairaalla tavalla auttoi se, että entinen esimieheni oli levittellyt perättömiä puheita ja minä menin paikalle ja vaadin selvitystä. Muutenkin olen tekemässä asioille jotakin. Asukkaiden kohtelu minua huolestuttaa.
Kyllä sitä espoossakin osataan kiusata ja urakalla. Kuusi vuotta kestin samassa päiväkodissa ja kiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Pomokin naputti kiusaajasta seläntakana,mutta kun vaadin asiaan puuttumista vastaus oli,että kyseisellä henkilöllä oli vaikea lapsuus,täytyy ymmärtää ( niinhän meillä kaikilla) mitä enemmän vaadin esimiehen puuttuvan asiaan sitä enemmän asia kääntyi itseäni vastaan. Lopulta sairastuin lievään masennukseen ja lopulta lähdin koko työpaikasta.Tämä ei ole mitenkään yksittäinen tapaus hoitoalalla vaan ikävä kyllä monia surullisia tarinoita olen kuullut matkan varrella ja työterveyshuoltoakin työllistävät eniten päiväkoti ja sairaalamaailman pahoinvointi.
Ai, onko niitä savolaisia jo Espoossakin. Tutkimusten mukaan Savossa ihmisiä kiusataan muuta maata enemmän kouluissa ja työpaikoilla.
Siellä kuuluu olevan naapurisovutkin koetuksella, sukulais-ja perintöriidoista puhumattakaan. Näin sanoo näreet.Johtuneeko kaikki siitä kuuluisasta savolaisesta sisäsiittoisuudesta?
Tosi on, että hoitoalalla on paljon työssäkiusaamista. Mikä oudointa, työnantaja tai vast. esimies saattavat olla välinpitämättömiä ongelmien edessä. Miksihän sitten valitetaan hoitoalalla työvoimapulaa!!! Omat kokemukseni ovat pienestä vanhainkodista itä-Vantaalta, jossa oli hoitotyössä myös nk. epäpätevää työvoimaa (=kesken lähihoit.opintonsa jättänyt suulas häikkäri sekä pari laitsohuoltajaa). Kyseiset häikkärit terrorisoivat koko työyhteisöä eri tavoin. Miksihän heistä ei ollut varaa luopua tai pistää heitä nk. ruotuun?! Lisäksi porukkaan yhtyi nuoria lähihoitajia, jotka keskittyivät lähinnä juhlimiseen tullen välillä töihin kankkusessa tai ollen usein sairaslomilla. Heidän eettisiin periaatteisiin kuului myös välillä verottaa vanhainkodin lääkekaappia omiin tarkoituksiinsa (ilmeisesti kaljan ja lääkkeiden sekakäyttöä, minkä edessä osaston kaksi sair.hoitajaa olivat neuvottomia!?)Asiat saivat pöyristyttäviäkin käänteitä. Itse olen ollut vanhustyössä sekä epäpätevänä että myöhemmin pätevänä yht. noin 15 vuotta. Olen ollut työssäni ahkera ja vastuuntuntoinen sekä empaattinen asiakkaitani mutta myös työyhteisöä kohtaan. Koin eräänlaisen loppuunpalamisen huomatessani, kuinka aiemmin niin mukava työyhteisö muuttui ilkeilyä ja itsekkyyttä harrastavaksi puljuksi! Osa keikkalaisista (mm.sair.hoito-opiskelijat)ei enää halunnut tulla kys. vanhainkotiin enää keikoille, kärsittiin siten myös sijasipulasta. Minä myös lähdin pois. Jatkoin opintoja eteenpäin. Nyt mietin uutta suuntaa!!! Sen opin, että pieniin puljuihin en enää yritä töihin. Liian sisäsiittoista touhua, vaikka olisi kaupungin pulju!!!