Kun suomalaisen nainen tutustuu muslimimieheen, on kaksi hyvää periaatetta joiden mukaan toimia:
1. Yritä tutustua mieheen miettimättä hänen kansalaisuuttaan: mieti onko hän luotettava, rehellinen, viihdyttekö yhdessä jne. Eli yritä arvioida suhdettanne samalla tavalla kuin jos olisi suomalaisesta miehestä kysymys. Ota selvää millainen hän on yksilönä ja ihmisenä.
2. Muista kuitenkin että olette eri kulttuureista, ja seuraukset voivat olla joskus ylitsepääsemättömät. Teillä voi olla eri tapa kommunikoida, ja väärinkäsitykset eivät välttämättä ratkea ekalla yrityksellä, eivät aina sadanellakaan.
Aikuisena ihmisenä täytyy arvioida kokonaisuutta ja olla rehellinen itselleen. Muista myös ettei ruoho ole vihreämpää aidan tuolla puolen, vain sen takia että suomalaiset oavt joskus juroja ja töykeitä, se ei tarkoita että esim arabimaiden kulttuuri tuottaisi sen mukavempia ihmisiä. He voivat olla toisen laisia, mutta jokaisessa kulttuurissa löytyy kääntöpuoli.
Olen valitettavasti tavannut liian usein suomalaisia naisia jotka yrittävät paeta omasta kulttuuripiiristään alkamalla seurustelemaan arabi/muslimimiehen kanssa, kun kokevat ettei suomalaisella kulttuurilla ole mitään tarjottavaa heille.
Usein näissä tapauksissa on kyse naisista jotka ovat taloudellisella, sosiaalisella tai muulla tavalla syrjäytyneitä. Jos elämä Suomessa on vaikeaa - ei ole ystäviä, tai kokee olevansa ulkopuolinen - tällaiset naiset yrittävät saada lohtua arabimiehen vuolaista romanttisista vuodatuksista, kohteliaasta, suomalaisesta poikkeavasta käytöksestä tms.
Kaikki suomalaiset naiset joiden olen nähnyt seurustelevan tällaisten miesten kanssa (huom. nämä naiset ovat olleet kavereitani tai muuten tuttuja, ei kadulla vastaan tulevia), ovat olleet yksinäisiä, tyytymättömiä itseensä tai elämäänsä, aina jollain tavalla eksyneitä elämän polulla. Kaipa silloin tuntuu hyvältä kun joku hyvin epäsuomalaisella tavalla hellii, puhuu romanttisesti jne (nimim. kokemusta on).
Kannatta miettiä palveleeko se todella omia tarpeita.
Minä olen joskus antautunut suhteeseen muslimin kanssa, mutta se ei auttanut todelliseen ongelmaan: itsetuntoni heikkouteen, vaikka olikin mukavaa kun joku oli koko ajan huomioimassa minut. Olen sen jälkeen tehnyt toisenlaisia valintoja, ja tullut siihen tulokseen että itsetunto voi nousta huimasti kun alkaa arvostaa omaa taustaansa, omaa kulttuuriperintöään ja omia kykyjään ja ottaa huomioon todelliset tarpeensa.
Sen jälkeen en ole kokenut muslimimiehen kanssa seurustelua houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Se tuntuu liian yksikertaistetulta ja kaukaa haetulta ratkaisulta. Samanlaisia tarinoita löytyy lähipiiristäni useita.
1. Yritä tutustua mieheen miettimättä hänen kansalaisuuttaan: mieti onko hän luotettava, rehellinen, viihdyttekö yhdessä jne. Eli yritä arvioida suhdettanne samalla tavalla kuin jos olisi suomalaisesta miehestä kysymys. Ota selvää millainen hän on yksilönä ja ihmisenä.
2. Muista kuitenkin että olette eri kulttuureista, ja seuraukset voivat olla joskus ylitsepääsemättömät. Teillä voi olla eri tapa kommunikoida, ja väärinkäsitykset eivät välttämättä ratkea ekalla yrityksellä, eivät aina sadanellakaan.
Aikuisena ihmisenä täytyy arvioida kokonaisuutta ja olla rehellinen itselleen. Muista myös ettei ruoho ole vihreämpää aidan tuolla puolen, vain sen takia että suomalaiset oavt joskus juroja ja töykeitä, se ei tarkoita että esim arabimaiden kulttuuri tuottaisi sen mukavempia ihmisiä. He voivat olla toisen laisia, mutta jokaisessa kulttuurissa löytyy kääntöpuoli.
Olen valitettavasti tavannut liian usein suomalaisia naisia jotka yrittävät paeta omasta kulttuuripiiristään alkamalla seurustelemaan arabi/muslimimiehen kanssa, kun kokevat ettei suomalaisella kulttuurilla ole mitään tarjottavaa heille.
Usein näissä tapauksissa on kyse naisista jotka ovat taloudellisella, sosiaalisella tai muulla tavalla syrjäytyneitä. Jos elämä Suomessa on vaikeaa - ei ole ystäviä, tai kokee olevansa ulkopuolinen - tällaiset naiset yrittävät saada lohtua arabimiehen vuolaista romanttisista vuodatuksista, kohteliaasta, suomalaisesta poikkeavasta käytöksestä tms.
Kaikki suomalaiset naiset joiden olen nähnyt seurustelevan tällaisten miesten kanssa (huom. nämä naiset ovat olleet kavereitani tai muuten tuttuja, ei kadulla vastaan tulevia), ovat olleet yksinäisiä, tyytymättömiä itseensä tai elämäänsä, aina jollain tavalla eksyneitä elämän polulla. Kaipa silloin tuntuu hyvältä kun joku hyvin epäsuomalaisella tavalla hellii, puhuu romanttisesti jne (nimim. kokemusta on).
Kannatta miettiä palveleeko se todella omia tarpeita.
Minä olen joskus antautunut suhteeseen muslimin kanssa, mutta se ei auttanut todelliseen ongelmaan: itsetuntoni heikkouteen, vaikka olikin mukavaa kun joku oli koko ajan huomioimassa minut. Olen sen jälkeen tehnyt toisenlaisia valintoja, ja tullut siihen tulokseen että itsetunto voi nousta huimasti kun alkaa arvostaa omaa taustaansa, omaa kulttuuriperintöään ja omia kykyjään ja ottaa huomioon todelliset tarpeensa.
Sen jälkeen en ole kokenut muslimimiehen kanssa seurustelua houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Se tuntuu liian yksikertaistetulta ja kaukaa haetulta ratkaisulta. Samanlaisia tarinoita löytyy lähipiiristäni useita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omasta kulttuuripiiristään ei voi, eikä edes kannata yrittää paeta luulleen jotakin muuta kulttuuria paremmaksi. Näin ei tosiaankaan ole, vaan kaikella on sekä hyvä että huonot puolensa. Jos joku arabimies kohtelee hyvin ja lässyttää (siinä he ovat hyviä) niin se ei silti välttämättä tarkoita yhtään mitään. Lässytykseen tottumattomille suomitytöille tuo saattaa mennä läpi, mutta siihen tottuneet (niissä maissa jossa sitä esiintyy) vaativat lisää todisteita miehen aikeista ennenkuin aloittavat yhtään mitään hänen kanssaan. Ei siis kannata antaa tuon tavan hämätä.
Kerroit kuinka näistä miehistä hakee turvaa usein jollakin tavoin syrjäytyneet tai yksinäiset naiset. Ja sitten kun islam astuu kuvioihin, se otetaan innolla vastaan omaa tyhjiötä täyttämään. Mutta mihin tällainen suhde saattaa johtaa? Naisesta voi tulla vieläkin yksinäisempi ja ulkopuolisempi! Mies saattaa vaatia tai nainen ihan omasta tahdostaan jää kotiin miehen huolehdittavaksi. Jos ystäviä on ollut, niin elämäntavan muutos karkottaa heidät yleensä tehokkaasti.
Vanhemmat eivät välttämättä hyväksy muutosta ja silloin jopa suhde vanhempiin ja sukulaisiin saattaa katketa. Jos nainen päättää olla oikein "hyvä muslimi" niin silloin hän ei edes puhu muille miehille saati ystävysty heidän kanssaan. Eikä edes tavallisten naisten kanssa. Baariin ei enää voi mennä eikä muutenkaan ulos huvin vuoksi. Jos ennestään yksinäinen jää yksin kotiin, ei puhu kenenkään ulkopuolisen kanssa ja kaikki kontakti muihin ihmisiin tapahtuu marketin kassalla niin ongelma vaan pahenee. Mutta on yleistä, etteivät he edes tiedosta ongelmaansa ja kieltävät kaiken.
jipii. taaaas kerran ihanaa suomi24-psykologiaa. ah!
Tosi hyvä kirjoitus. Itselläni on vuosien kokemuksia edellämainitusta ja vasta nyt aikuisiällä alkaa valjeta kaikki.
Ensinnäkin voin todeta ettei mikään näkemäni suhde muslimimiehen ja suomalaisen naisen välillä ole koskaan ollut helppo. Olen itse seurustellut muslimimiehen kanssa, niin myös kaksi parasta kaveriani, sekä monet muut tuttavani. Nämä miehet ovat/olivat kaikki eri ikäisiä, eri maista, eri koulutuksen omaavia ja muutenkin erilaisia keskenään. Mutta siis yhdistävänä tekijänä oli muslimi- ja arabi/kurditausta.
On totta että useat tällaiset miehet yrittävät hyödyntää suomalaisia naisia, saadakseen oleskeluluvan, seksiä tai sitten vain vaimon joka hoitaisi heidän kotitalouttaan. On myös varmaan hyviä tyyppejä sieltä päin maailmaa, mutten ole vielä kertaakaan kuullut mistään onnistuneesta suhteesta suomalaisen ja arabin/kurdin välillä.
Voin käsi sydämellä sanoa etten ole rasisiti, mutta tosiasia on, että heidän käsityksensä seurustelusta, naimisiinmenosta ja sukupuolieroista on niin erilainen meidän käsityksiimme verrattuna että vaatii uskomattomia ponnisteluja jotta suhde onnistuisi.
Yritä pitää mielessä että muslimimiehet ovat hyvin harvoin eläneet samantyyppisissä perhekuvioissa kuin me suomalaiset. He elävät miehet erikseen ja naiset erikseen, ja kun sieltä päin olevat miehet tulevat tänne Suomeen niin he pitävät usein meitä suomalaisnaisia jossain määrin "huorina", tai ainakaan emme ole ihan samanarvoisia kuin heidän maasta olevat naiset.
Olen kuullut sanottavan että kun muslimi/arabimies yrittäää iskeä naista, hän tulkitsee hiljaisuuden kielteisenä vastauksena, "ei":n myöntävänä vastauksena ja "kyllä"-signaalin siten että nainen on lutkamainen. En tiedä onko aina näin, mutta ainakin kaikissa näkemissäni tapauksissa näin on ollut.
Tässä vain yksi esimerkki huomattavista eroavaisuuksista jotka on pakko ottaa huomioon.
Oma exäni näki minussa kaksi puolta: madonnan ja huoran, joko hän palvoi minua (varsinkin alussa) tai sitten käyttäytyi kuin olis omistanut minut, niinkuin huoran tai kodinhoitajan.
Hänellä ei ollut edellytykisä ymmärtää että myös naiset ovat ajattelevia olentoja, vaan oli koko elämänsä ajatellut että naiset ovat objeketeja, joko palvonnan tai käskemisen kohteita. Olen sitä mieltä että se johtuu heidän kulttuuristaan. Se on heillä yhtä syvällä heidän tottumuksissaan kuin meillä sauna, vihta ja olut.
Kaverini ihastui mieheen joka valehteli, ryyppäsi ja löi häntä.
Toinen kaverini hävisi näkymättömiin juuri kun oli tavannut irakilaisen miehen. meillä ei ollut ollut mitään erimielisyyksiä tai kiistoja, mutta yhtäkkiä hän lakkasi vastaamasta kenekään viesteihin tai soittoihin.
Sanon vain, että vaikka arabikulttuurissa on paljon hyvää, ja myös loistoyksilöitä sieltä päin maailmaa ja onnistuneita monikulttuurisia suhteitakin voi olla, niin se mahdollisuus että suhde toimisi on häviävän pieni. Valitettavasti.
Tarkista mieheltä hänen perhetaustansa, työhistoriansa, passinsa ja kaikki muut tiedot jotka voivat olla hämärän peitossa. Sitä paitsi älä unohda että korruptoituneista maista tulleet ovat voineet OSTAA passinsa, ja siis ovat voineet merkitä siihen minkä syntymävuoden tahansa.
Ja kannattaa varalta pitää mielessä että vaikka hän suhteen alkuaikoina sanoisikin että kyllä saat viettää joulua jne, niin hän voi ihan hyvin perua sanansa myöhemmin.
Ja KAIKKEIN TÄRKEINTÄ: älä hankkiudu raskaaksi, muuten saatat katua sitä loppuelämäsi (kaverilleni sattui näin).
Ja pidä mielessä, että arabimiehet kokevat kondomin käytön nöyryytyksenä miehisyydelleen , joten hänellä voi olla vaikka mitä tauteja edellisistä suhteistaan.
Tasa-arvon edestä on taisteltu täällä länsimaissa, ja olemme sen arvoisia.
Nyt olen seurustellut 2 vuotta suomalaisen miehen kanssa ja ihanaa on. Uskallan sanoa että olen paljon onnellisempi kuin ne tuttavani jota seurustelevat arabin/kurdin/turkkilaisen tms kanssa.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, tarkoitukseni ei ole provosoida, kerron vain rehellisen, kokemuksiin pohjautuvan mielipiteeni asiasta. Ja hei, aina löytyy toisenlaisia tarinoita.
TARKOITUKSENI EI OLE HYÖKÄTÄ ONNELLISESSA MONIKULTTUURISESSA SUHTEESSA ELÄVIEN KIMPPUUN, VAAN VAROITTAA NIITÄ JOILLA EI OLE MITÄÄN HAJUA ISLAMILAISESTA KULTTUURISTA JA NIITÄ JOTKA JOSTAIN SYYSTÄ EIVÄT OSAA AJATELLA NÄITÄ ASIOITA TÄSTÄ NÄKÖKULMASTA, VAIKKA SE HEITÄ HYÖDYTTÄISI.
Joskus minä vielä ohjaan nämä tutut muslimit tänne kirjoittamaan mielipiteitätään seurusteluista suomalaisten kanssa.
Aina täytyisi kuulla molempia osapuolia,silloin kun lähdetään ruotimaan näitä negatiivisia asioita ja silloin kun negatiivista haetaan,sitä ei suinkaan haeta suomi kulttuurista(naisetkin juovat ja lyövät suomessa),vaan se haetaan aina näköjään enemmän ja enemmän arabi muslimeista.
Ihmiset ovat erilaisia,suotakoon se heille.
Ja te"suomimiesten"hyysärit,eihän teitä edes täällä tarvita kirjoittlemessa,teillähän ei ole mokusuhde.:))))))
Sais sefu poistaa kaikki ne kirjoitukset,joilla ei ole suhdetta ulkkikseen.;)))))))
joo tänne vain kommentteja, en minä pelkää. ja hei mulla on itsellä kokemusta monista monikulttuurisista suhteista, että on mullakin jotain sanomista.
Ei ollut kyse baarisuhteesta, vaan vakavassa mielessä seurusteltiin. irakilainen exäni suhtautui äitiini kuin bimboon. Äitini on häntä 20 vuotta vanhempi, korkeasti koulutettu, paljon matkustellut ja haastavassa työssä valtion hallinnossa, ja kuitenkin tämä exäni halusi kertoa äidilleni miten asiat tässä maailmassa ovat. Hänellä oli jopa jykeviä mielipiteitä suomalaisesta politiikasta, vaikka ei ikinä lukenut lehtiä, ei katsonut uutisia, ja vaikka olisi niin tehnytkin, ei olisi ymmärtänyt niistä puoliakaan kieliesteen takia.
Kaverini joka seurustelee edelleen irakilaisen miehen kanssa on kertonut minulle seuraavaa: hänen poikaystävänsä (monessa suhteessa vapaamielisessä) perheessä vanhempi veli asuu suomalaisen naisen kanssa, mutta kuitenkin on koko perheen tiedossa että häntä odottaa irakilainen morsmaikku. Perhe siis tietää että veli seurustelee suomalaisen kanssa, mutta samalla on jo sovittu että veli menee naimisiin tämän toisen kanssa. Huom. suomalainen työttöystävä ei tiedä tästä mitään. Aika epärehellistä touhua.
toisen kaverini marokkolainen exä yritti koko ajan iskeä mua heidän suhteensa aikana (yritti mm. suudella kaverini nähden), ja kaverini on jälkeenpäin kertonut että tyyppi oli suoraan ehdottanut kimppakivaa, minä kolmantena pyöränä. Et silleen.
Olen minäkin kuullut onnellisia tarinoita suomalaisen ja arabin/turkkilaisen/kurdin välisistä suhteista, mutta useimmiten nämä tarinat on tullut kyseessä olevan naisen suusta juuri suhteen alkuvaiheessa. Tai sitten ihmisiltä joilla ei itsellään ole ollut suhdetta ulkomaalaiseen, tai sitten sellaisilta jotka ovat olleet pitkään tällaisessa suhteessa ja jotka ovat ottaneet tavakseen puolustaa monikulttuurisia suhteita sekä periaatteen vuoksi että sen vuoksi ettei heidän suhteeseen kohdistuisi kritiikkiä.
Olen useasti ihmetellyt miksi arabin tms kanssa elävien naisten on aina pakko korostaa miten ihanaa heillä on arabinsa/kurdinsa tms kanssa, vaikka TAKUULLA heidänkin suhteissa on sekä ylä- että alamäkiä.
Mielestäni on vastuutonta että tällaset naiset levittelevät tietämättömämpien naisten pariin uskomuksia että monikulttuuriset suhteet olisivat muka aina paljon antoisampia tai helpompia kuin kahden suomalaisen väliset suhteet. Kaikissa suhteissa on hyviä ja vaikeita hetkiä.
Halusin vain kertoa että minulle sekä näille kahdelle kavereilleni sekä muissa tutuissa tapauksissa monikulttuurisuus on ollut pikemminkin rasite kuin rikastuttava asia. Kaikki osapuolet, sekä naiset että miehet ovat olleet erilaisia keskenään, ainoa yhdistävä tekijä on ollut se että on ollut kyse suomalaisesta naisesta ja maahanmuuttjamiehestä -kai siitä nyt sentään jotain voi päätellä? Ainakin kannattaisi olla varuillaan.
Olen aivan oikeassa, kirjoituksessa oli esimerkkejä elävästä elämästä ja tuollaiset tapaukset ovat liiankin tuttuja. Itse toivoisin, etten olisi ikinä arabi/muslimi miehiä tavannutkaan, niin paljon niistä on ollut vaikeuksia! Suurin ongelma on se, etteivät he jätä rauhaan. Mistä tahansa muusta maasta tulevat miehet ymmärtää milloin ei kannata ottaa enää yhteyttä ja jättää rauhaan, mutta nuo arabi/muslimimiehet ei. Jopa VUOSIEN päästä he saattavat yrittää tulla puhumaan tai seurata kadulla mikä on todella raivostuttavaa. Heillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos on kerran ollut jonkun naisen kanssa (tai edes vain tuntenut sen) niin se on aina "tarjolla" tai ihan kuin varattuna häntä varten. Tietysti kaikki ei ole tällaisia, yleensä vaan ne epätoivoisimmat tapaukset. Jos tutustut tällaiseen mieheen, niin kerro niin vähän itsestäsi kuin mahdollista! Tai varaudu vaihtamaan puhelinnumeroa ja baaria. Kun tuossa kerroit että "ei" tarkoittaa heille kyllä, se ei taida toimia. Eipä tuo hiljaisuuskaan eiltä vaikuta, kun senkin jälkeen on yritetty tuppautua seuraan. Mietin tässä, olisiko parempi saada tajuton raivokohtaus julkisella paikalla että kyseinen tyyppi pysyisi poissa, kuin olla niinkuin häntä ei olisikaan? Naimisissa olevat on helpoimmat karkottaa, sanoo vaan että kertoo vaimolle jos äijä ei pysy poissa :)
En ole ollenkaan yllättynyt siitä, miten eksäsi suhtautui äitiisi. Itse tunnen tosin enemmän pohjoisafrikkalaisia kuin 'lähi-itäläisiä', mutta heistä olen huomannut aika samanlaista käytöstä: naisen mielipide ei vaan ole yhtä vakuuttava kuin miehen, riippumatta hänen koulutuksestaan ja kokemuksestaan. Monet eivät myöskään ole valmiita avoimeen keskusteluun--> heillä on yksi totuus, josta pidetään tiukasti kiinni.
"Olen useasti ihmetellyt miksi arabin tms kanssa elävien naisten on aina pakko korostaa miten ihanaa heillä on arabinsa/kurdinsa tms kanssa, vaikka TAKUULLA heidänkin suhteissa on sekä ylä- että alamäkiä."
Totta kai he ovat puolustuskannalla, kun yhteiskunta ja ympäristö yleensä suhtautuu aika kriittisesti tällaisiin suhteisiin. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että eri kulttuurien väliset suhteet ovat haastavampia kuin kahden samanlaisen kulttuuritaustan suhde.