Ei mene hyvin ei..
Olen 12-vuotias nuori tyttö.Mitoiltani oon
161cm/n.58kg, ja vaikka luulisi minun olevan jonkin sortin läski, niin kyllä useimmat mua
hoikaks sanovat..Mutta mä en vain usko.
Syksyllä 2002 aloitin tiukan laihiksen,
ja laihduikin 13kg alle puolessa vuodessa.
Mutta, nyt kun kävin vaa'alla, huomasin kauhukseni lihoneeni 3kg. Sain melkein paniikin,
ja kyyneleet silmissä hain veitsen keittiöstä
ja viilsin syvän viillon käteeni.Tiedän, ettei se asiaa mitenkään auttanut, mutta rankaisin
itseäni tuolla tavoin.Nyt taas en uskalla juoda edes vesilasia, lihomiseni kannalta.
Liikun joka päivä ainakin tunnin.Mutta en syö
kuin yhden lämpiän aterian päivässä, jos nyt sitäkään.Lopettaisin syömisen kokonaan,
mutta äippä suuttuu, jos en syö. Nimittäin olin
marraskuussa 2002 kolmen syömättömän ja juomattoman päivän jälkeen tiputuksessa terveyskeskuksessa. Äippä ei tiedä edes laihduttamisestani, joten yritän laihduttaa salaa.
Eikä äippä saa tietää, se ei antaisi mun laihduttaa, kun sai tietää, että oon näin nuorella iällä laihduttanut 13kg.
Mun on pakko laihtua!! varmaan vielä 10kg..
Mä nään aina itteni peilistä katsottuna läskinä pentuna.Muut sitten vaan sanoo hoikaks..
Näin nuorelle ei kuulemma suostutella laihduttamista, mutta minkäs teet, kun se on pakkomielle mulle! vesilasistakin pitää mennä vessaan oksentamaan :(
Sanokaa siis, miten ihmeessä mä voisin laihduttaa salassa? Ja miten oppisin olemaan tyytyväinen itseeni..että elämäni ei pyörisi kilojen,
ja ikuisen kalorien laskennan ympärillä.
Kiitos jo etukäteen, asiallisista vastauksista!
Olen 12-vuotias nuori tyttö.Mitoiltani oon
161cm/n.58kg, ja vaikka luulisi minun olevan jonkin sortin läski, niin kyllä useimmat mua
hoikaks sanovat..Mutta mä en vain usko.
Syksyllä 2002 aloitin tiukan laihiksen,
ja laihduikin 13kg alle puolessa vuodessa.
Mutta, nyt kun kävin vaa'alla, huomasin kauhukseni lihoneeni 3kg. Sain melkein paniikin,
ja kyyneleet silmissä hain veitsen keittiöstä
ja viilsin syvän viillon käteeni.Tiedän, ettei se asiaa mitenkään auttanut, mutta rankaisin
itseäni tuolla tavoin.Nyt taas en uskalla juoda edes vesilasia, lihomiseni kannalta.
Liikun joka päivä ainakin tunnin.Mutta en syö
kuin yhden lämpiän aterian päivässä, jos nyt sitäkään.Lopettaisin syömisen kokonaan,
mutta äippä suuttuu, jos en syö. Nimittäin olin
marraskuussa 2002 kolmen syömättömän ja juomattoman päivän jälkeen tiputuksessa terveyskeskuksessa. Äippä ei tiedä edes laihduttamisestani, joten yritän laihduttaa salaa.
Eikä äippä saa tietää, se ei antaisi mun laihduttaa, kun sai tietää, että oon näin nuorella iällä laihduttanut 13kg.
Mun on pakko laihtua!! varmaan vielä 10kg..
Mä nään aina itteni peilistä katsottuna läskinä pentuna.Muut sitten vaan sanoo hoikaks..
Näin nuorelle ei kuulemma suostutella laihduttamista, mutta minkäs teet, kun se on pakkomielle mulle! vesilasistakin pitää mennä vessaan oksentamaan :(
Sanokaa siis, miten ihmeessä mä voisin laihduttaa salassa? Ja miten oppisin olemaan tyytyväinen itseeni..että elämäni ei pyörisi kilojen,
ja ikuisen kalorien laskennan ympärillä.
Kiitos jo etukäteen, asiallisista vastauksista!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kipin kapin aikaa terapeutille.
Jonkin näkönen syömishäiriö havaittavissa.
Eka jutteleen terapeutille ja se ohjaa sitten vaikka ravintoterapeutille.
Hyvä Nuorikki,
Sinulla on mitä ilmeisemmin sairaus nimeltä Anorexia Nervosa. Kyseinen sairaus ei ole leikin asia vaan ihan oikeasti vakava sairaus, johon sinun tulisi hankkia apua. Vanhempasi tai kouluterveydenhoitaja voisivat olla henkilöitä, joille sinun kannattaisi asiasta puhua.
Itse kieltäisin tuon jyrkästi! Tosin, voihan
ylipainoisetkin olla anorektikkoja, ainakin mun tiedon mukaan. Ja mä olen ylipainoinen!
Aika reilustikkin, jos mä laihtuisin tästä 10kg,
olisin tyytyväinen.Painaisin silloin 48kg..
Kiitos silti vastauksestasi, kuten kiitos myös kaikille muillekin vastanneille!
Sä olet vakavasti sairastumassa ellet nyt ota itseäsi niskasta kiinni.
Olisi hyvä, jos pystyisit kertomaan äidillesi tuntemuksesi ruokaa kohtaan, yhdessä te voisitte hakea ja miettiä mikä olisi sulle paraas hoitomuoto.
Ellet pysy äidillesi kertomaan mene koulusi terveydenhoitajalle juttelemaan.
Epäilisin, että sulla on kehittymässä anoreksian ja bulimian välimuoto.
Anoreksia nervosa eli laihuushäiriö
Oireita voivat olla:
Raju laihduttamien
Ruuasta kieltäytyminen/ruokavalion kapeutuminen
Lihomisen pelko
Runsas jopa liiallinen liikunta
Yliaktiivisuus, vauhti
Kuukautisten poisjääminen
Oksentelu syömisen jälkeen
Ylenpalttinen kiinnostus ruuanlaittoon
Näkemys itsestä lihavana äärimmäisestä laihuudesta huolimatta
Eristäytyminen
Itseinho, ahdistuneisuus, masennus
Bulimia eli ahmimishäiriö
Oireita voivat olla:
Jatkuva liiallinen huoli omasta ruumiinmuodosta ja painosta
Toistuvaa, yleensä salassa tapahtuvaa ylensyömistä ja ahmimista
Ahmimisen lihottavan vaikutuksen kurissa pitäminen joko ulostuslääkkeillä, ankaralla ruokavaliolla, liikunnalla tai oksentamalla
Epäsäännölliset tai puuttuvat kuukautiset
Eristäytyminen
Itseinhon tunteet, ahdistuneisuus, masennus
Noista oireista minulla olisi seuraavat oireet..
-Raju laihduttaminen(ehkä?)
-Ruuasta kieltäytyminen/ruokavalion kapeutuminen
-Lihomisen pelko
-Eristäytyminen
-Itseinho, ahdistuneisuus,masennus
-Jatkuva liiallinen huoli omasta ruumiinmuodosta ja painosta
-Toistuvaa, yleensä salassa tapahtuvaa ylensyömistä
ja ahmimista
-Ahmimisen lihottavan vaikutuksen kurissa pitäminen liikunnalla
-Epäsäännölliset kuukautiset
En tiedä, riittävätkö nuo syiksi mihinkään.
Mutta tuosta, että minä kyllä kulutan kaiken syömiseni useimmiten liikunnalla, mutta vesi on helppo saada ulos oksentamalla.Joten siis oksennan vain kaiken nestemmäisen, jos saan
ensinnäkin oksennettua.
Heti tyttö menet ja hakeudut lääkärin hoitoon!
Eikö ne siellä terveyskeskuksessa epäilleet mitään eikö edes äitisi?
Ei ne siellä terveyskeskuksella mitään ihmetelleet, kehottivat vain syömään.
En puhunut laihduttamisesta mitään lääkäreille.
Ja äippä epäili, että laihduttaisin, mutta sanoin, että en laihduta.Äippä uskoi, ja hyvä niin..
... joku huomaa ja pian, sillä ennenpitkää joudut sairaalaan ja letkuihin viikkokausiksi ja opettelemaan kädestä pitäen syömistä hoitajien vahtiessa vierestä. Lisäksi vahingoitat elimistöäsi pitkällä tähtäimellä niin, että jopa mahdolliset tulevat lapsesi syntyvät todennäköisemmin vammaisina.
........
yrf
Kukaan ei halua tukea sinua laihduttamisessa kulta-pieni.Kamalaa sanoa,että jollet saa apua mahd.pian et ole muutaman vuoden kuluttua terveidenkirjoissa,etkä ehkä elävienkään.Viiltely kuuluu tuon tyyppiseen sairauteen usein ja siitä on päästävä eroon ja hoitoa monella muullakin saralla sinun on saatava!Äitisi suuttuu syömättömyydestäsi,koska ei voi olla tietämättä sairaudesta nimeltä SYÖMISHÄIRIÖ.Se on tappava tauti.
Jatkan tuota juttuani..
Nyt olen oppinut syömään melkein normaalisti.
Syön aamulla, päivällä, mutten illalla.
Mutta aina kun oon syönyt, mua vaivaa kauheet
omantunnontuskat :( Ajattelen, että "Hitsi,
kun tuli syötyä." Ja tuon jälkeen päätän
käydä illalla 3km lenkillä ja sen jälkeen tehdä
100 vatsaa, jotka joka ilta teen muutenkin.
Omantunnontuskien kautta viiltelen, ja muutenkin kidutan itseäni.Itken ja saan masennuskohtauksia,
eristäydyn omaan huoneeseeni kauhistelemaan lihavuuttani..
Mä haluaisin olla tyytyväinen itseeni, mutten voi.
Laihduttaminen on mulle pakkomielle, en voisi
kuvitellakaan lopettavani.Mitä luulette,
olisiko siitä hyötyä, jos kävisin terkkarin juttusilla? Että onko tämmöinen ihan normaalia..
Toivon todella ettei joku tämän palstan sairaista tyypeistä kirjoittele tällaista juttua huvikseen.
Jos todella olet 12 v ja kaikki kirjoittamasi tai edes osa siitä on totta,
sanon että se ei ole normaalia.
Tarvitset apua. Ehdottomasti. Nopeasti.
Mene terveydenhoitajan luo heti huomenna ja kerro kaikki hänelle rehellisesti.
Siitä asiat alkavat järjestymään.
Miksi valehtelisin tällaisesta jutusta?
Kaikki kirjoittamani on siis totista totta.
Haluaisin mennä puhumaan tästä terkkarin kanssa,
koska tätä on jatkunut jo neljättä kuukautta!
Vaikka teidän mielestänne se ei ole pitkä aika,
niin minun mielestäni on. Neljättä kuukautta
oon masentunut, ja kädet ovat jatkuvasti verillä..
Tosin, terkkarini tuntien se vain tokaisee,
"Syöppäs nyt kunnolla tästä lähtien."
Vaikeaa on syödä kunnolla! Haluaisin jopa syödä,
mutta ei kun ei. Liikaa omantunnontuskaa :(
Mutta ensiviikolla käyn terkkarilla,
jonka jälkeen voin tulla kertomaan terkkarini
sanomisia..Jos ketään vain kiinnostaa.
Hyvä Nuorikki,
nyt teet näin.
Neljä kuukautta on tosi pitkä aika, kenenkään lapsen ei pidä päivääkään elää tuollaista elämää!
Menet heti aamulla terkkarille ja kerrot KAIKEN.
Jos kerrot viiltelystä, syömisongelmsita, peloistasi ja masennuksesta ei varmasti suhtaudu olankohautuksella.
Tilanteesi vain pahenee jos et nyt heti tee sille jotain.
Etkö voi puhua asiasta äidillesi?
En halua levitellä kauhutarinoita, muta työkaverini tytär kuoli anoreksiaan ja oman tyttäreni luokkakaveri saatiin vuosi sitten viime tipassa hoitoon.
Kyse on todella vakavasta asiasta.
Jos terkkari jostain kumman syystä vielä senkin jälkeen kun olet todella kertonut KAIKKI ongelmasi, suhtautuu olankohtauksella, sinun täytyy jostian löytää voimaa menä terveyskeskukseen yms ja hakea apua niin kauan että sitä saat.
3 tytön äitinä toivon, että jostain saat voimia kertoa edes jollekin aikuiselle ongelmastasi, joka ryhtyy sitten tarvittaviin toimenpiteisiin