Hei!
Onko normaalia, että kolmen vuoden seurustelun jälkeen elämä avokin kanssa alkaa tuntua todella tylsältä? Aina sitä samaa tv:n katselua...ja välillä todella kyrpii toisen naamakin, tuntuu, ettei kestä olla lähellä...hohhoijjakkaa.
Onko teillä muilla tällaisia havaintoja vai onko suhteenne pysynyt tuoreena?
Onko normaalia, että kolmen vuoden seurustelun jälkeen elämä avokin kanssa alkaa tuntua todella tylsältä? Aina sitä samaa tv:n katselua...ja välillä todella kyrpii toisen naamakin, tuntuu, ettei kestä olla lähellä...hohhoijjakkaa.
Onko teillä muilla tällaisia havaintoja vai onko suhteenne pysynyt tuoreena?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuosta samaisesta syystä vastustan henkilökohtaisesti yhdessä asumista. Toisen naama alkaa yksinkertaisesti tympäisemään. Ei ihmistä ole luotu heräämään jokaikinen aamu saman ihmisen vierestä. En nyt kehota mihinkään kevytkenkäisyyteen, mutta mielestäni parhaita suhteita ovat ne, joissa ei nähdä läheskään joka päivä.
Paras tilanne olisi, jos mies ja nainen asuisivat eri paikkakunnilla ja he tapaisivat ainoastaan viikonloppuisin. Tällainen kaukosuhde on upea siinä tapauksessa, jos mies ja nainen todella pitävät toisistaan ja haluavat yhdessä panostaa siihen yhteiseen aikaan. Juttu pysyy freesinä ja jokainen yhdessävietetty hetki tuntuu ihanalta.
Perinteiset parisuhteet ovat tuhoontuomittuja. Joo arjesta voi yrittää tehdä juhlaa ja plaa plaa plaa. Totuus on kuitenkin se, että yhdeksän kertaa kymmenestä juttu meneen niin, että parissa vuodessa siihen kumppaniin on jo totaalisen kyllästynyt.
Voithan toki vaihtaa kumppania, mutta muista, että viimeistään parin vuoden päästä tilanne on jälleen sama.
textiä lykkäät. Väärä kumppanivalinta ja sillä selvä. On noitakin suhteita tullut kokeiltua, siinä vain ei jaksa kauan roikkua ja tuhlata elämäänsä.
Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa, eikä suhde ole mihinkään näivettynyt. Päinvastoin, kasvanut.
Näitä juttuja lukiessa ihmettelee, mikä ihmisiä oikein vaivaa. Eikö ole uskallusta elää ja etsiä sitä kumppania, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta pois.
Onko se nyt normaalia vai ei,mut tylsää jo kahden vuoden jälkeen.Tuttu tunne siis.
En nyt kyllä heti menisi vannomaan, että väärä kumppanivalinta, sillä epäilen, että sama tilanne tulisi eteen kenen tahansa kanssa (niin kuin edellä joku jo mainitsikin). Tilanne tuntuu kyllä ahdistavalta, mutta ehkä se on suhteen normaalia kehitystä (?).Hurmaantumisvaiheen jälkeen tulee tasaantuminen jne...enpä tiedä. En kyllä kannata tätä nykyajan "vaihtokulttuuriakaan", jossa puolisoa vaihdetaan heti ensikriisin jälkeen. Ihmiset nimittäin eivät ole vaihtotavaroita.
Mutta, lisää mielipiteitä ja ajatuksia otetaan ilolla vastaan!
Ei itsellä ainakaan ole tullut tylsää, vaikka olemme olleet yhdessä jo 5 vuotta. Me aina keksimme kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. Toki joskus katsotaan sitä tv:täkin kotisohvalla, mutta toisaalta meillä on yhteisiä harrastuksia ja koti ja ystäväpiiri. Ei ole ehtinyt tulla tylsää.
Ehkä teidänkin kannattaisi keksiä yhteisiä harrastuksia ja välillä käydä harrastamassa kavereitten kanssa esim. liikuntaa tai jotain kulttuurijuttua, elokuvia tms.
Rakastamme kyllä toisiamme niin paljon, etten ole koskaan kokenut, että toisen naama tympisi. Miten sillä tavalla edes voisi ajatella rakkaimmasta ihmisestään? En minä ainakaan voisi. Me kyllä välillä vietämme ihan omaakin aikaa, eli kumpikin omissa liikuntaharrastuksissaan, joten ehkei se naama sitten ole koko ajan "näytillä". En minä tiedä. Tartuin vaan juttuun kun avauksessa tuota kommentoitiin.
Meillä aika puutunu meininki,tiesin että arki astuisi joskus kuvaan mukaan mutta yhteistä elämää on viikon päästä vuosi takana,siitä 2kk ollaan asuttu yhdessä.
Yhteistä meillä on muutama tv-sarja jota molemmat seuraa ja ruokailu n.kerran päivässä..
Mä oikein tiedä mitä pitäs tehdä..vai mitään..
ollaan seurusteltu pari vuotta, yhdessä asuttu vuosi. elämä tuntuu olevan sitä yhtä ja samaa..
Mä opiskelen, mies töissä. Viikolla nähdään iltaisin 3-4 tuntia, sit nukkumaan. Viikonloppuna vapaata kummallakin, mutta eipä sitä koskaan mitään tehdä. Avomieheltä aina rahat loppu, ja hänen mielestään mitään ei voi tehdä ilman rahaa, joten mitään ei sit tosissaan tehdäkään. Musta olisi ihan kiva vaikka ulkoilla yhdessä, käydä ajelulla tai luistelemassa, laittaa yhdessä jotain oikein hyvää ruokaa yms.. mutta haaveeksi jää.. :( yksin sitten yritän tehdä asioita, jotka mua kiinnostaa.. Mun jutut ei tunnu häntä kiinnostavan, puheenikin taitaa mennä kuuroille korville.. Alkanu tosissaan miettimään, että onkohan sitä tässä maailmassa joku toinen ihminen, jota minua kiinnostavat asiat kiinnostaisivat..
yhteinen hyvä harrastus on lasten tekeminen. Ei sitten ole tekemisen puutetta ja touhun vähyyttä ja siteet lujittuvat. Liittohan on TAHTOJEN liitto. Onnea vain lykkyihin!
Älkää hyvät kanssasiskot ainakaan edellisen vastaajan neuvoa noudattako!! Ei lasten "tekeminen" ole mikään harrastus!?! Ja jos suhteessa menee huonosti, niin lasten "hankinta" ei ikikuunapäivänä ole mikään ratkaisu ongelmiin. Jessus sentään!
Tämänhän kaikki muut jo varmasti tietää, paitsi edellä kirjoittanut, mutta sanompa nyt kuiteski, että parisuhteen pitää olla kunnossa, ENNENKUIN lapsia edes harkitaan!
Tämähän oli hyvä idea, kunhan pistää sen kumin (tai muun ehkäisyn) väliin ja harjoittelee sitä tekemistä kunnes on kypsä ihan oikeasti lapsia tekemään :D
Laittakaa vaikka telkkari pois. Telkkarin eteen jumittuminen on tehokkaimpia tapoja hyydyttää suhde. On ok jos katsotaan esim. muutamaa yhteistä sarjaa, mutta se että yhdessä oleminen on vain sohvalla istuskelua samalla kun tuijotetaan tylsänä telkkaria on suhteen kannalta kuin kylmää vettä päälle. Kokeilkaa tehdä asioita yhdessä, tehdä jotain uusia juttuja mitä ette vielä ole tehneet. Ylipäätään keksikää jotain ihan muuta tekemistä mistä saatte yhteisiä kokemuksia ja elämyksiä.
Eikös se ole aika pitkälti itsestä kiinni millanen suhteesta tulee??ei meillä ainakaan tylsää ole..
Etkö tajua ? Et rakasta tuota ihmistä kuin noin ajattelet ! Olet väärän ihmisen kanssa.
Itse en voisi koskaan ajatella omasta rakkaastani noin. Rakastan niin paljon, yhdessäoloa ja -elo jo yli 10v ja vielä tuntuu hyvältä. Lapset ja kaikki yhteiset asiat, kokemukset ym vain lisäävät rakkauden tunnetta.
Oma syysi, jos teet tylsiä asioita.
Ei sen kumppanin tehtävä ole keksiä sinulle viihdykettä, kyllä sinun pitää elää ihan itse.
Kiitoksia vain kaikille mielipiteistä ja kokemusten vaihdosta!
Voihan se olla tosiaan, että olen erityisen tylsä tyyppi ;) Mutta nuo teidän vinkit olivat ihan varteenotettavia monet, että tulisi kerätä niitä yhteisiä kokemuksia juuri yhdessä tekemisen kautta. Sitä kai se suhteen hoitaminenkin juuri tarkoittaa. Huomaamattaan sitä vain jämähtää usein paikoilleen...ja juuri sen passivoivan tv:n ääreen.
Ja tärkeäähän olisi myös säilyttää se "oma elämä", joka on ainakin itselläni jäänyt vähemmälle tiiviin suhteen takia. Ehkäpä tämä tästä =)
Siihen en kyllä usko, että parhaiten toimivissakaan suhteissa ei koskaan ottaisi toisen naama kupoliin! Se valehtelee kuka sellaista väittää, tai ei sitten ei uskalla myöntää asiaa edes itselleen.Ei yhteiselämä VOI olla koko ajan yhtä auvoa ja harmoniaa...edes saippuasarjoissa ;)
Sen kuitenkin tiedän, että miestäni rakastan eikä tylsyys sitä muuksi muuta.
Taitaa olla nykyajan trendi esillä täälläkin, kun heti kehotetaan kumppania vaihtamaan. Ennen "vaihtoa" on mielestäni hyvä kuitenkin katsoa ihan peiliin juurikin sitä tylsää tyyppiä, joka sieltä takaisin tuijottaa. Ja sitten pohtia, onko se vaihto kuitenkaan niin tarpeellinen. Vai löytyisikö vastaus lähempää?
Mutta, kiitos kaikille kommentoinnista!
Nyt tulevana viikonloppuna tv ja netti kii, sit ylös ulos ja lenkille! Keksikää jotain hullua ja hurvatonta mieluiten sellaista mitä ette kumpikaan harrasta-uutta molemmille.
Leffaan,järjestetyille ulkoiluretkille vaik lumikenkäilemään,lenkille, lumisotaa,lumienkeleitä tekemään,Mäkkäriin tai pitseriaan syömään,yöpilkille,pulkkamäkeen ihan mitä tahansa,joka saa uutta ajateltavaa molemmille.
Mitä hullumpaa ja älyttömämpää arkirutiineihin nähden,sen parempi illalla voipuneina ja väsyneinä mut onnellisina extreme-päivästä nukahdatte toistenne kainaloon.
Olen asunut avomieheni kanssa kohta 3 vuotta.Seurusteltiin reilu puoli vuotta kun jo muutettiin yhteen.Alku meni ok, mutta sitten aloin tajuta että miehelleni on (liian) tärkeää koneella istuminen.Hän ei juuri tee muuta töiden lisäksi.Haluaisin harrastaa jotain yhdessä.Esim.laskettelua,lenkkeilyä,hiihtääkin joskua voisi.Kesällä olis kiva uida,pelata ulkona kaikkea..Mutta ei!Alan todella kyllästyä tähän.Olen yrittänyt nätisti puhua asiasta, mutta kuulemma vaan valitan.Hermot alkaa kohta mennä!Yritän olla mahdollisimman paljon pois kotoa,ilta tai yötöissä,kavereiden kanssa,pitkillä lenkeillä..En todellakaan tiedä mitä tekisin!On niin yksinäinen olo!Ollaan puhuttu erosta,mutta mies ei halua "luovuttaa"kun niin rakastaa...Mä vaan en oikein tiedä kuinka kauan mun rakkaus riittää/kestää!Olen vielä aika nuori 25v, enkä haluaisi hukata elämääni turhaan tälläiseen!
mun mies on samanlainen. Se kököttää suurimman osan vapaa-ajastaan nurkasta. lähtee kyl ulkoilee mun kans ku vingun tarpeeksi. mua henk koht ärsyttää kun tuntuu et sen vapaa-ajan aktiviteetti on vain ja ainoastaan tietokone. et ei o itel minkäänlaista muuta kiinnostusta edes ku tietokone. Olen vihjannut ja puhunut asiasta, mut kai se on vaan niin yksi ylitse muiden rentoutumiskeino ettei esim. liikuntaa kiinnosta. vähän tylsää.
Rakastan kuitenkin tota nörttiä, mut kyllä mullakin hermoja kiristää.
mee istuu miehes tietokonetuolii ja surffaile netissä viikko(etkä päästä sitä ollenkaa koneelle!).katotaa mitä miehes siihe sanoo.Kenties "valittaa"?;)saattas hyvinki hoksata mikä sua on rieponu viimeset pari(?) vuotta=)