Hei!
Haluaisin kertoa omaa kokemustani asiakaspalvelusta.
Toimin pienessä yrityksessä pienellä paikkakunnalla asiakaspalvelijana.
Nyt työnantajani otti minut puhutteluun, koska asiakas/asiakkaat olivat valittaneet minusta.
Arvioineet ulkonäköäni, asiakaspalveluhenkisyyttäni yms. Sepittäneet asioita, mitkä eivät millään voi pitää paikkaansa. Yhden asian myönsin, mikä oli minun osaltani tapahtunut, pääsi paha sana asiakkaan kuullen, kyseinen henkilö oli sitten ottanut asian ilmeisesti henkilökohtaisena, vaikka asia ei millään tavalla liittynyt häneen eikä kyseiseen tilanteeseen. Olivat osittain uhonneet työnantajaani, että hänen liiketoimintansa loppunee lyhyeen, jos pitää minua vielä töissä. Työnantaja pitää minua väärinymmärrettynä, mutta kerroppa se sama asiakkaalle. Työnantaja on omasta puolestaankin näreissään, vaikuttaahan tilanne hän liikevaihtoonsa. Nyt hän ehdottikin, etten olisi asiakaspalvelutehtävässä vaan hoitaisin hommani tavalliseen tapaan takahuoneessa. Kyseinen tapa on mahdottomuus, koska välillä tulee ruuhkaa ja tarvitaan 3-4 asiakaspalvelijaa, etteivät asiakkaat joudu odottamaan, tällä hetkellä paikalla on vain 2 myyjää. Kaiken tämän keskellä yksi työkavereistani on lisännyt vettä myllyyn ja arvostellut minua ja työkykyäni samaan syssyyn asiakkaalle, asiakkaan palautteesta kuitenkaan minulle ja työnantajalleen sanomatta. On se kivaa tietää mitä selän takana tapahtuu. En jaksa ajatella tilannetta, saati kyetä meneväni töihin ja esittää ja hymyillä niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkaa perseiden nuolemista. Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Missä menee raja?
Haluaisin kertoa omaa kokemustani asiakaspalvelusta.
Toimin pienessä yrityksessä pienellä paikkakunnalla asiakaspalvelijana.
Nyt työnantajani otti minut puhutteluun, koska asiakas/asiakkaat olivat valittaneet minusta.
Arvioineet ulkonäköäni, asiakaspalveluhenkisyyttäni yms. Sepittäneet asioita, mitkä eivät millään voi pitää paikkaansa. Yhden asian myönsin, mikä oli minun osaltani tapahtunut, pääsi paha sana asiakkaan kuullen, kyseinen henkilö oli sitten ottanut asian ilmeisesti henkilökohtaisena, vaikka asia ei millään tavalla liittynyt häneen eikä kyseiseen tilanteeseen. Olivat osittain uhonneet työnantajaani, että hänen liiketoimintansa loppunee lyhyeen, jos pitää minua vielä töissä. Työnantaja pitää minua väärinymmärrettynä, mutta kerroppa se sama asiakkaalle. Työnantaja on omasta puolestaankin näreissään, vaikuttaahan tilanne hän liikevaihtoonsa. Nyt hän ehdottikin, etten olisi asiakaspalvelutehtävässä vaan hoitaisin hommani tavalliseen tapaan takahuoneessa. Kyseinen tapa on mahdottomuus, koska välillä tulee ruuhkaa ja tarvitaan 3-4 asiakaspalvelijaa, etteivät asiakkaat joudu odottamaan, tällä hetkellä paikalla on vain 2 myyjää. Kaiken tämän keskellä yksi työkavereistani on lisännyt vettä myllyyn ja arvostellut minua ja työkykyäni samaan syssyyn asiakkaalle, asiakkaan palautteesta kuitenkaan minulle ja työnantajalleen sanomatta. On se kivaa tietää mitä selän takana tapahtuu. En jaksa ajatella tilannetta, saati kyetä meneväni töihin ja esittää ja hymyillä niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatkaa perseiden nuolemista. Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Missä menee raja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muutama kuukausi sitten sain vastaavanlaista palautetta, enkä ole tätä yksittäistä tapahtumaa saanut mielestäni.
Eniten harmittaa, että minulle ei annettu mahdollisuutta selvittää asiaa asianomaisten kanssa... Oma esimieheni kannusti minua jatkamaan töitä rohkeasti, mutta minulle jäi melko halpamainen olo. Siis että minua voi syyttää ihan kuka vain, mutta en voi millään tapaa puolustautua.
Päivittäinen 8 tuntia asiakkaiden "arvosteltavana" on joskus todella raskasta. Alati saa kuulla miltä ulkoisesti näyttää, mitä sanoo ja tekee jne. Onneksi kuitenkin on vielä niitä iloisia asioita ja asiakkaita, joiden takia asiakaspalvelutyötä vielä haluaa tehdä.
Ihan samalla tavalla kävi minunkin kohdallani, en päässyt puolustamaan itseäni enkä muutenkaan keskustelemaan asianomaisten kanssa kyseisestä asiasta.
Minun kohdalla 2 työkaveria asettui puolelleni.
Mutta työnantajan on ajateltava yrityksen mainetta ja kaikkea muuta oleellista.
Antoikin minulle osittain 4 vaihtoehtoa
a) sairasloma
b) sairasloma ja sen jälkeen lyhennetyl työvkol toiseen liikkeeseen harjoittelemaan asiakaspalvelua myyjän kanssa, joka oli haukkunut minut 6-0
c) olen sairaslomalla vuoden loppuun
d) muokataan sopimukseni loppumaan aikasemmin ja hän irtisanoo minut tuotannollisista syistä
Että tämänkö jälkeen minun pitäisi vielä palata työmaalle, jos työnantaja uskoo ennemmin asiakasta kuin minua, jonka kanssa ei ole aiemmin ollut ongelmaa. Jota hän on kehunut maasta taivaisiin ja jonka on luvannut lähtevän yhdessä toisen työntekijän kanssa viimeisenä, jos näin tapahtuu. Yhdessä päivässä hänen mielipiteensä minua kohtaan on muuttunut totaalisesti. Kaikkia ei näemmä voi miellyttää, valitettavasti.
Minun kohdallani paluuta töihin ei ole, jos edes työnantaja ei seiso takanani.
Hei!
Minusta esimiehesi käytös tuntuu työpaikkakiusaamiselta. Varmasti voi olla pieni mahdollisuus, että joku asiakas "ehkä" on tehnyt valituksen? Työpaikkakiusaamisenen on nykyisin niin kieroa, että sen kohteeksi joutunut ei sitä heti huomaa. Mene ihmeessä lääkäriin, ja hae sairaslomaa. Olen itse joutunut työpaikkakiusatuksi esimieheni kautta, kun rupesin luottamusmiehen toimeen. Oli todella raskasta aikaa. Jos kuulut liittoon, ja teillä on luottamusmies, niin seuraaviin keskusteluihin esimiehesi kanssa otat hänet mukaasi. Tai käytä jotain laitetta, millä voi tallentaa keskustelun. Olen sitä mieltä,että te kaikki olette joutuneet työpaikkakiusatuiksi. Työnantaja pitäisi laittaa vastuuseen. Tottakai virheestä saa huomauttaa, mutta kaikki keskustelut asiaa koskien ovat vain sinun ja esimiehesi välisiä. Muut työntekijät eivät siihen saa puuttua. Myöskin ulkomuotoon puuttuminen on epäasiallista.
Tilanne ollut jo pidempään tuskallinen. Rahaa ei tule tarpeeksi ja jostain sitä pitäisi repiä aina lisää. Meitä on vuorotellen pompoteltu. Yhdelle työkaverille sanottiin että pakko irtisanoa, vaikka hän oli alunperin esimiehen viimeisenä lähtijälistalla. Nyt puhutaan kyseisen työntekijän kohdalla lomautuksesta ja seuraaviksi puhuttiin osa-aikasuudesta. Yksi liike nyt kuitenkin lopetetaan ja en tiedä miten jatkossa edetään. Tilanne on niin räjähdysaltis, että se voi puhjeta milloin vaan. Jokainen on vuorollaan käynyt syntipukin roolissa. Olen menossa juttelemaan työterveyshoitajamme kanssa, jos hän ei pysty olemaan asiassa puolueeton, hommaan toisen paikan, missä voin käydä. Kaikki tämä tuntuu niin uskomattomalta. Suurempia huomautuksia ei ole ollut, esimies pitänyt yhtenä parhaista työntekijöistä, kun en koskaan valita ja teen töitä sillä asenteella mihin monikaan ei pysty, tässä palkka siitäkin hyvästä. On tää niin syvältä
Minun tapauksessa työkaverit olivat puolellani, mutta eivät uskaltaneet äänen sitä sanoa. Itkuhan siinä tilanteessa tuli, niin puun takaa asia esille tuli. Eikä esimieskään täysin vilpittömältä vaikuta. Sen jälkeen kun valmistuin alan esimieskoulusta, en ole "osanut" niitä alan alkeellisimpiakaan työtehtäviä.
Eniten risoo juuri se, että ketä tälläisessa tilanteessa ensisijaisesti uskotaan. Ennen niin hyvää ja kehuttua työnt. vai satunnaista asiakasta. Hehee ja vielä kun säännöllisesti toteutetussa asiakaskyselyssä palvelua on kiitelty. :)
lusikkani soppaan ja kerron omasta tapauksestani joka sattui vuonna -93 kun olin nuori ja töissä pienessä elintarvikekaupassa (kauppias ja 3 työntekijää). Olin äitiyslomittajana ja lama-aikana oli onnellinen joka työstä, mutta silti omituista oli että sain tietää lupautuneeni osapäivätyöhön vasta kun olin työpaikan vastaanottanut. Missään vaiheessa siitä ei aiemmin ollut puhetta! Halusin tietysti kirjallisen työsopimuksen jo ihan sen takia että voin hakea liitolta soviteltua päivärahaa, ei hyvä. Kauppias otti välittömästi herneen nenään ja huomasinkin että joka viikko minulla oli juuri sen verran tunteja etten voinut hakea soviteltua. Muistaakseni raja oli 30 viikkotuntia, minulla oli aina 31-32 viikkotuntia. Siis ihan silkkaa vittuilua.
No, opin aika nopeasti etten osaa tässä paikassa muutenkaan tehdä mitään oikein. Monet asiakkaat säälivät minua kun tiesivät kauppiaan tavat ennestään, mutta poikkeuksiakin löytyi ja tässäpä pääsemme varsinaiseen tapaukseen. Paikallisella vaatekauppias-rouvalla (lisätäänpä tähän vielä että kyseinen rouva oli julkisesti uskovainen ihminen...) oli jäänyt kukkaro kotiin ja siitä johtuen velka-lappu kassassa (tapana oli että tutuille asiakkaille annettiin vippiä ja siitä lappu kassaan). Kauppias totesi että lappu on nyt kassassa tarpeeksi pyörinyt, kun rouva tulee käymään minun kuuluu patistella häntä maksamaan. Minä työtä käskettyä ja mahd.kauniisti yritin kyllä asian esittää, mutta voi! kaupassa oli sillä hetkellä muitakin asiakkaita. Rouva maksoi kiukkuisena velkansa ja kotiin päästyään oli välittömästi soittanut kauppiaalle ja haukkunut minut, ja varsin rumasti. Olin kuulemma nolannut hänet koko kaupungin silmissä, olin kaikintavoin muutenkin kamala ja vastenmielinen ihminen yms. enkä ollut teititellyt häntä! Eipä ole ikinä tullut mieleenkään teititellä alle 50-vuotiaita mutta vähänpä sitä ihminen tietää. Teitittelen kyllä vanhukset tänä päivänäkin.
Sillä haukkumisella ei ollut mitään määrää mikä tästä seurasi. Sain taatusti tuntea kaiken paskan nahoissani joka ikinen työpäivä. Samaan aikaan isäni tappoi itsensä ja jätti jälkeensä kasan hoitamattomia velkoja, avoliittoni oli hajoamassa koska mies kävi vieraissa ja siinä oli 22-vuotiaan pää kovilla. En saanut ylimääräistä palkatonta vapaata edes perunkirjoitusta varten, tällaiset asiat piti hoitaa kuulemma omalla ajalla. Niinpä, mutta kun aina ne asiat eivät ole itsestä kiinni, ja perunkirjoitus oli 500 kilometrin päässä missä isäni eli ja kuoli.
Lopulta kävi niin onnekkaasti että huomasin saavani 2,11 mk tunnissa liian vähän palkkaa. Otin yhteyttä liittoon, irtisanoin itseni ja panin kauppiaan maksamaan jälkikäteen joka ikisen tunnin. Tässä oli mukana kaupan eräs toinenkin työntekijä jonka tuntipalkka oli 10 mk (!!!!) tunnissa liian vähän, mutta lopulta hän käänti takkinsa ja teki salaa oman sopimuksen kauppiaan kanssa. Jäin asiassa yksin, ja kauppias pääsi haukkumaan minut niin pahasti että sen jälkeen istuin kaupan takana tunnin parkumassa täyteen ääneen. No, otin sen lopputilin ja sain rahani. Koska asuin tosi pienellä paikkakunnalla muut työntantajat katsoivat pahalla sitä että olin tosiaan itse lähtenyt tästä paikasta ja uuden työpaikan saaminen oli aivan mahdotonta.
Nyt asun toisella puolella Suomea ja töitä on ollut. Nyt olen tosin työtön kun edellinen firma sulki ovensa mutta saapahan vähän levätä, ajattelin vielä opiskella paremman ammatinkin. Mikään työpaikoistani ei ole ollut häävi, kaikissa on ollut jos jotain kiusaamista, jos ei minua niin jotain muuta ihmistä kohtaan, enkä ole reilua peliä nähnyt yhdessäkään työpaikassa mutta tehtaat nyt ovat sellaisia, varsinkin naisvaltaiset. Kuitenkin tuo kauppa voittaa kaikki mennen tullen!
Tiedän miten tuollainen voi ihmistä syödä, se tulee mukaan kotiinkin ja valvottaa kaikki yöt. Tulee vatsavaivoja ja jatkuvia päänsärkyjä. Mihinkään ei voi keskittyä kotona kun koko ajan työpaikka pyörii mielessä. Lopputilin ottaminen on paras vaihtoehto, samalla saat pidettyä langat itselläsi ja saat tehdä itse sen päätöksen, mutta tässäkin on aina se puoli että jos ei uusi työpaikka ole odottamassa niin vaikea se on lähteä. Työttömänä kun haet sitten uutta paikkaa niin eivätpä työnantajat hyvällä katso sellaista joka on itse loparit ottanut, siinä saa vaikean ihmisen maineen. (ihme ennakkokäsitys kyllä sanon minä, ihmisellä voi olla vaikka kuinka hyvät syyt mutta niitä ei kaikille huvita/jaksa selitellä), ja työkkärikin tykkää antaa sen 3 kuukautta karenssia.
Koita jaksaa, jaksoin se minäkin vaikka välillä tuntui että päivääkään en enää kestä. Mutta työpaikan vaihtoa suosittelen, turha itseään rääkätä tuollaisella työpaikalla. Jossain toisessa paikassa voivat pitää sinua vaikka kuinka hyvänä työntekijänä.
Juttu mennyt sillä tavalla etiäpäin, että nyt työnantaja viitsi varmistaa näitä minusta väitettyjä asioita ja rupesi selvittämään kyseisen ihmisen taustoja. Kävikin ilmi, ettei tälläistä ihmistä löydy, varsinkaan sieltä, missä ilmoittanut olevansa töissä. Soittanut salaisesta numerosta esimiehelleni. Poliisi ei saa tutkia ilmeisesti firman teletietoja eri asia olisi, jos kyseinen ihminen olisi soittanut minulle. Laitan tästä tutkintapyynnön poliisille, koska pahimmassa tapauksessa olisin saattanut menettää työpaikkani. Ja tämä on vienyt viimeisetkin mehut motivaatiostani työtä kohtaan. Koska kuka tahansa voi tulla osoittamaan minua sormella ja väittää minun tehneen sitä, tätä ja tota ja siitä hyvästä saan kirjallisen varoituksen, mitä ei tähän päivään mennessä ole kuulunut. Olen niin järkyttynyt kyseisestä asiasta vieläkin, etten tiedä mitä tekisin. Ny tarttis vaa men rinta rottingilla kuulemma takas työmaalle pelkäämään mitä seuraavaksi tapahtuu. On tää ihan sairasta
Olen aikoinani työskennellyt henkilöstöravintolassa jossa asiakkaat olivat lievästi sanottuna erikoisia. He keksivät kaiken maailman juttuja jota sitten levittelivät pitkin taloa. Olennaista näille jutuille oli se, että ne olivat tuulesta temmattuja ja aina negatiivisia. Juttu kun oli lähtenyt liikkeelle oli se paisunut jumalattomaksi ennenkuin se saavutti asianomaisen. Usein näiden tarinoiden taustalla oli muutama elämäänsä kyllästynyt ja läskiintynyt rouva joka koulemakseen kadehti kauniita nuoria tarjoilijattaria. Kommunikointi tapahtui näiden ruovien toimesta aina huutamalla, joskus tunteen purkaukset päättyivät kyyneliin. Usein uhattiin erottaa jo samana päivänä.
Siinä sai olla huuli pyöreänä aika monasti kunnes tuli kuuroksi koko sakille.