Siis minun tilanteeni rupeaa näyttämään ihan kohtuulliselta, mutta miten rauhoitan itseni ja pääsen tapahtuneesta yli?
Siis on karmivaa, kun yöllä heräät siien että päässä kiertää aina ne samat ajatukset ja pelot työelämästä. Hoen itselleni "nollaa, nollaa, unohda, unohda" moneen kertaan unien välissä. Tietyllä tapaa se kyllä tehoaa, nukahdan "nollatessani" takaisin aikan nopeasti.
Työpäivät menee jo ok, enkä siellä ainakaan tietoisesti enää ole kauhean takakireä, mutta siitä huolimatta ihan liian usein pyörittelen mielessäni kokemaani. En halua katkeroitua, varsinkin kun asiaa on hoidettu ihan mallikkaasti. Olenko saanut ikuisen trauman?
Siis on karmivaa, kun yöllä heräät siien että päässä kiertää aina ne samat ajatukset ja pelot työelämästä. Hoen itselleni "nollaa, nollaa, unohda, unohda" moneen kertaan unien välissä. Tietyllä tapaa se kyllä tehoaa, nukahdan "nollatessani" takaisin aikan nopeasti.
Työpäivät menee jo ok, enkä siellä ainakaan tietoisesti enää ole kauhean takakireä, mutta siitä huolimatta ihan liian usein pyörittelen mielessäni kokemaani. En halua katkeroitua, varsinkin kun asiaa on hoidettu ihan mallikkaasti. Olenko saanut ikuisen trauman?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on juuri sama tilanne, aina ennen nukkumaan menoa kelaan tapahtumia koko ajan, ja ajattelen vain että unohda jo. Mutta ei onnistu. sitten kun viimein nukahdan, herään välillä yöllä siihen kun mietin mitä seuraavaksi koen. Joskus näen untakin missä kimppuuni hyökätään töissä jne. Työpaikallani ei esimiehet hoida tilannetta, kiusaus on jatkunut jo 3 kk, ja alan olla niin loppu. Ei jaksa enää millään, mutta pakko, koska en voi irtisanoutua juuri nyt.