Mun mielestä kuullostaa aika häijyltä kun nykyään tuntuu olevan ihan sallittua puhua ns. omasta tasostaan mitä tulee ulkonäköön. Voi vapaasti sanoa että on kiinnostunut vain ulkonäöllisesti oman tasoisistaan, siinä ei tunnu olevan mitään moraalisesti arveluuttavaa. Kuitenkin todellinen ulkonäkö, eli luuston rakenne ja muut muuttumattomat tekijät (ei lihavuus koska siihen pystyy itse vaikuttamaan) ovat synnynnäisiä eikä niille mitään voi.
Miltäs kuullostaisi jos ilmoittaa kelpuuttavansa vain oman tasoista seuraa - älyllisesti? Mun mielestä se kuullostaa aika rankalta. Käytän itseäni esimerkkinä: Mensan testin mukaan ÄO:ni on parempi kuin 99% ihmisistä, jos siltä pohjalta alkaisin valkata "oman tasoistani" seuraa, niin kokisin itseni melkoiseksi mulkeroksi. En usko että pystyisin elämään itseni kanssa jos näin ajattelisin ja toimisin. Älykkyyskin on ulkonäön tapaan pitkälti perinnöllinen ominaisuus, tosin sitä voi koulutuksen avulla jonkin verran parantaa joten "oman tason" määrittäminen älykkyyden perusteella ei ole edes yhtä raakaa kuin ulkonäön perusteella.
Jos parisuhteessa kuitenkin lähes kaikki pitää pitkällä aikavälillä tärkeämpänä henkisiä kykyjä kuin ulkonäköä niin minkä takia itsensä korottaminen parisuhdemarkkinoilla älykkyytensä perusteella on paljon tuomittavampaa kuin ulkonäön perusteella? Jos antaisin ymmärtää jollekin tytölle tunnin keskustelun jälkeen että en halua jatkaa pidemmälle, koska hän on älykkyydeltään alemmalla tasolla niin vähintäänkin litsari poskelle olisi mielestäni oikeutettua. Ja kuitenkin tämä samainen tyttö saattaa hyvinkin tyttöporukalla käyttää aikaansa rumien, ulkonäöltään alempiarvoisten ihmisten, jotka ovat häntä lähestyneet, haukkumiseen.
Miltäs kuullostaisi jos ilmoittaa kelpuuttavansa vain oman tasoista seuraa - älyllisesti? Mun mielestä se kuullostaa aika rankalta. Käytän itseäni esimerkkinä: Mensan testin mukaan ÄO:ni on parempi kuin 99% ihmisistä, jos siltä pohjalta alkaisin valkata "oman tasoistani" seuraa, niin kokisin itseni melkoiseksi mulkeroksi. En usko että pystyisin elämään itseni kanssa jos näin ajattelisin ja toimisin. Älykkyyskin on ulkonäön tapaan pitkälti perinnöllinen ominaisuus, tosin sitä voi koulutuksen avulla jonkin verran parantaa joten "oman tason" määrittäminen älykkyyden perusteella ei ole edes yhtä raakaa kuin ulkonäön perusteella.
Jos parisuhteessa kuitenkin lähes kaikki pitää pitkällä aikavälillä tärkeämpänä henkisiä kykyjä kuin ulkonäköä niin minkä takia itsensä korottaminen parisuhdemarkkinoilla älykkyytensä perusteella on paljon tuomittavampaa kuin ulkonäön perusteella? Jos antaisin ymmärtää jollekin tytölle tunnin keskustelun jälkeen että en halua jatkaa pidemmälle, koska hän on älykkyydeltään alemmalla tasolla niin vähintäänkin litsari poskelle olisi mielestäni oikeutettua. Ja kuitenkin tämä samainen tyttö saattaa hyvinkin tyttöporukalla käyttää aikaansa rumien, ulkonäöltään alempiarvoisten ihmisten, jotka ovat häntä lähestyneet, haukkumiseen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näin elämäni pariutumiskuviot ovat jotensakin menneet:
Itse pähkäilin aikani että missä vika kun ei naista löydy. Aluksi selitin itselleni että olen liian ujo ja en opiskeluaikana tarvitsekaan naista. Keskityin opiskeluun, valmistuin ja menin töihin.
Sitten muutaman suhteen jälkeen selitin etten kykene löytämään tarpeeksi tasokasta naista. Selitin itselleni edelleen että olen liian ujo. Keskityin edelleen työelämään missä pärjäänkin hyvin. On rahaa ja harrastuksia ja asunto hyvällä paikalla pk-seudulla.
Netissä olon aikana tulee jotenkin allergiareaktioita naisia kohtaan. Pettämisiä, tasomäärittelyjä jne. Ei kiitos.
Nyt olen tullut tulokseen, etten edes kaipaa minkäänlaista suhdetta naisten puolelta. Oma tasovaatimus naisten osalta kasvaa ja kasvaa koko ajan. Aina potentiaalisen naisen tavatessa haen hänestä vain huonoja puolia.
Ehkä olen elämäni elänyt suhteiden osalta ja nyt on lupa keskittyä omaan itseensä, ystäviin ja harrastuksiin. Olen edelleen ujo mutta vapaa-aikani vietän muutoin kuin naisen etsimiseen. Ehkä tämä netissä naisten ajatuksien lukeminen on luonut vastakkaista potentiaalia kaikelle sille. Kuka tietää...
Itse uskon, että älykkäät ihmiset eivät yleistä tiettyjen omien kokemusten (saatikka sitten typerien nettikeskustelujen) perusteella yhtä rotua, kansallisuutta tai vähemmistöä puhumattakaan yli puolesta maapallon väestöä! Muutenkin tämä älykkyyskeskustelu itsessään on hieman turhaa, koska esim. Mensan testit eivät tosiaan kerro kuin yhden lajin älykkyydestä. On olemassa tiettyjen alojen "neroja", musikaalisia, taiteellisia, matemaattisia jne. On myös olemassa sosiaalisesti harvinaisen älykkäitä ihmisiä, vaikkapa sellaisia joiden seura on erityisen nautittavaa hyvän huumorintajunsa ansiosta, eli heillä ns. leikkaa paremmin kuin 99% väestöstä. Sitten on vielä olemassa älykkäitä, mutta ignorantteja ihmisiä, joilla ehkä on korkea äo, mutta ei laaja-alaista kiinnostusta maailmanmenoon ja täten hyvin heikko yleissivistys - tekee monista keskusteluista laimeita. En tiedä miksi kenenkään pitäisi loukkaantua siitä jos ei sytytä tai ei kemiat pelaa. Ei siihen tarvita syytä, eikä sitä ainakaan ole velvollisuutta ilmoittaa. Joskus natsaa, joskus ei. Yksinkertaista ;). Ps. tumman tyttösen kirjoituksessa oli pointtia
Kyllä älykäs ihminen yleistää nettikeskustelujen perusteella ainakin sopivassa määrin. Nettihän on juuri se paikka, missä ihmiset laukovat todelliset ajatuksensa, joita eivät kehtaa tai uskalla sanoa ääneen. Siispä, jos suurin osa naisista vaikuttaa mielipiteiden perusteella kevytkenkäisiltä irtoseksin harrastajilta, joilla on kuitenkin valtavat kriteerit seurustelun varalta, niin kyllä älykäs ihminen silloin tajuaa, että vähintäänkin suuri osa ellei suurin osa suomalaisista naisista on pohjimmiltaan juuri sellaisia. Netti kertoo vain sen, mitä ihmiset ovat oikeasti.
Kommenttisi oli surullista luettavaa.
Olen hämmentyneenä lueskellut näitä nettipalstojen kitkerän katkeria, epämiellyttävän halveeraavia, niputtavia yleistyksiä naisten ominaisuuksista. Nämäkö ovat niitä rehellisiä ja todellisia ajatuksia? Aika huolestuttavaa ja myöskin tutustumisen halua rajoittavaa. Monikohan mies minullekin hymyillessä ja treffeille pyytäessä salaa arvioi mielessään minua näillä roiseilla määritteillä. Pelottavaa. Jos me kaikki, tai suurin osa, naisista sellaisia olemme, miksi miehet haluavat olla kanssamme missään tekemisissä?
N 40
'Monikohan mies minullekin hymyillessä ja treffeille pyytäessä salaa arvioi mielessään minua näillä roiseilla määritteillä.'
Ainakin joka ainoa joka näitä palstoja lukee. Ehkä olisi kannattanut naisten miettiä pari kertaa, ennenkuin alkoivat avautumaan julkisille forumeille...nyt miehet tietävät jo mitä siellä pään sisällä pyörii. Ei o kaunista ei.
Ehkä nettikeskusteluista voi yleistää aavistuksen, mutta se on sitten vain aavistuksen. Jos joku haluaisi tehdä tutkimuksen, käyttäisi nettipalstojen kirjoituksia lähteinä ja yleistäisi tuloksen koskemaan kaikkia, hän tuskin saisi tulostaan julkaistuksi missään tieteellisessä lehdessä. Nettiin kirjoittelevat (ja myös tietynlaisiin viesteihin vastaavat) voivat olla valikoitunut joukko, joka ei edusta koko väestöä.
Voi esimerkiksi olla, että nettiin on päätynyt huomattavan suuri osa pettyneitä ja katkeria ihmisiä, jolloin tämä näkyisi myös heidän viesteissään. Voi myös olla, että näin ei ole, mutta tätä mahdollisuutta on vaikea sulkea pois. Oikea menetelmä olisi hankkia jonkinlainen satunnaisotos ihmisistä (on sitten oma ongelmansa, miten siitä saa todella satunnaisen ja koko väestöä edustavan), ja sitten selvittää esimerkiksi kyselyillä ja epäsuorilla mittareilla (esim. implisiittisen assosiaation testillä) asenteita.
Ne miehet, joilla on aikaa täällä katkerasti arvostella naisia tekevät sitä koska eivät saa naisia. Tottakai se katkeroittaa. Ne taas, jotka saavat seuraa ja viettävät aktiivista elämää, eivät tunne agressiivia tunteita koko toista sukupuolta kohtaan eikä heillä ole aikaa katkeroitua. Eli sekä naisten että miesten osalta nämä huorittelu, pienimuna jne. -puheet ovat vain tietyn pienen joukon ongelma, niiden ongelma joilla todella on vain internet-elämää.
Olen kanssasi kyllä täysin eri mieltä. Mielestäni on tasoja joka suhteessa. Itse en voisi seurustella huomattavasti "tyhmemmän" ihmisen kanssa, koska kiinnostus ei vain riittäisi; tuskin saisimme tasavertaisia keskusteluja aikaiseksi.
Sama juttu pätee myös ulkonäköön. Miehen pitää minun mielestäni olla hyvännäköinen, nätemmin sanottuna ulkonäöltään puoleensavetävä ja miellyttävä, ei muiden mutta minun mielestäni, muuten toisessa ei ole mitään mielenkiintoa; enhän ole etsimässä itselleni pelkkää kaveria/ystävää(tällöin ei ulkonäöllä ole oikeasti merkitystä), vaan elämänkumppania.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Luonteenpiirteistä kavahdan melankolisuutta ja synkkyyttä, älytöntä ujoutta ja kaavoihinkangistumista. Itse olen iloinen, elämänmyönteinen, sosiaalinen ja kokoajan menossa. Tarvitsen aika samanlaisen ihmisen.
Niin, ja näen melko harvoin sellaisen miehen, joka on mielestäni kiinnostavan näköinen. En kuitenkaan ala olemaan sellaisen kanssa, joka ei tunnu miltään. Liian moni on vain jonkun kanssa olemisen vuoksi, eikä sen takia, että toinen oikeasti tuntuisi siltä sielunkumppanilta. Ja se näkyy avioerotilastoissa.
Ja minä en kitise, ettei minulla ole ketään. Ja minulla on varaa vaatia.
JOS KENELLÄKÄÄN EI OLISI MITÄÄN VAATIMUKSIA, KAIKKI VOISIVAT OLLA KAIKKIEN KANSSA!
Totta helvetissä haluan oman tasoistani seuraa niin ulkonäön kuin älykkyydenkin puolesta!
Kuulun ylimpään desiiliin kummassakin kategoriassa, miksi minun pitäisi tylsistyttää itseni rumien ja tyhmien seurassa? Ruma ei kiehdo fyysisesti, tyhmä ei kiehdo henkisesti. Haluan ihmisen, joka viehättää sekä fyysisesti että henkisesti.
Paviaanit käyttäytyvät paviaanien tavoin. Itsekeskeinen, laiska ja välinpitämätön apina(ihminen) olisi kuollut jo aikoja sitten sukupuuttoon, elleivät lisääntymisvietti ja tätä tukeva ns. äidin vaisto olisi apinaa pelastaneet. Tämän johdosta väitän, että älyykkyys kumppanin valinta kriteerinä perustuu pitkälti järkeistämiseen. Tässä yhteydessä haluan erottaa, tarkoittamani termit älykkyys ja ns. sosiaalinen älykkyys.Sosiaalinen älykkyyshän kuuluu kumppanin valintaan siinä kuin ulkonäkökin. Ne ovat keinoja, joita apina on oppinut käyttämään kumppanin valinnassa geeniperimän parantamiseksi.Yleensäkään apina ei kykene valitsemaan kumppaniaan tai ystäviään muun kuin oman selviytymisensä kannalta tärkeitä ominaisuuksia suosien. Emme siis itseasiassa haekaan tasavertaisia apinoita ympärillemme.
Tämä aiheutaa asiasta syntyvän ristiriidan. Kaikki ymmärtävät "kauniiden" etsivän "kauniita", mutta totuushan on että "rumatkin" etsivät vain "kauniita".
Fiksu ihminen ottaa selvää toisista. Eikä tuomitse ihan kaikkea liikkuvaa, ainakaan fiksua (ja turvallista).
Ulkonäkömakuja on monia ja ihmisessä on paljon muutakin -luonne, sydän. Ehkä äly tai taitoa jne. Eri ulottuvuuksia. Ja asenne, arvot, harrastukset.
Liika pinnallisuus on naurettavaa. Silloin voi löytää sahanpurua omista aivoista. :)) Voi ottaa mielestään parhaan, mutta samalla ei tarvitse toisia vetää lokaan -vaan ymmärtää inhimillistä ihmistä.
Tosiseikka on se että jokaisen ulkonäkö ja/tai älykkyys voi muuttua vähän kun "vanhenee". Ottakaa se minkä haluatte, mutta jonkun muu voi olla toista mieltä sen henkilön kauneudesta/komeudesta, ihanuudesta ja älykkyydestä. :)
Minulle riitti tämä ulkonäkö keskustelu taas. Naurettavaa "tapella" asiasta jossa kaikki voi voittaa -vai voiko -koska varmaan jokaiselle on se oikea jossain. Jos jäät ruikuttamaan, etkä edes yritä niin... kannattaisi ehkä yrittää löytää se oikea tai odotellessa tehdä muuta.
Kaikki ei ole aina yksinkertaista, mutta yritetään... eteenpäin jotenkin. Jos ei minua huolita, niin jään sitten seuraksenne vanhaksi piiaksi. No problem.
Ps. Rakkaus on sokea
"Jos on väärän väriset sukat niin se on adios." =))
"En vaadi oikeastaan mitään mutta vaadin kaiken." =))
Joskus voi olla vaatimatta ja antaa toiselle.
"Kuitenkin todellinen ulkonäkö, eli luuston rakenne ja muut muuttumattomat tekijät (ei lihavuus koska siihen pystyy itse vaikuttamaan) ovat synnynnäisiä eikä niille mitään voi."
... mutta silti naiset kiertävät tämän tosiasian meikkaamalla. Tässä asiassa tilanne on räikeästi miesten edun vastainen: ylivoimainen enemmistö naisista meikkaa edes jonkin verran. Kuinkahan moni nainen ei olisi saanut sitä tämänhetkistä miestään, jos olisi kulkenut ilman meikkiä. Mies ehtii ensin ihastua naiseen ja sitten paljon myöhemmin, kun nainen uskaltaa näyttäytyä meikittä, mies säpsähtää hetkeksi, muttei enää viitsi erotakaan, kun on ehtinyt kiinnostumaan naisesta myös ihmisenä. Miehillä tällaista huijaamismahdollisuutta ei ole. Itse en suhtaudu yhteenkään naiseen vakavasti ennenkuin näen hänet täysin meikittä. Minua kiinnostaa naisen oikea ulkonäkö, eikä meikeillä aikaansaatu illuusio.
Tervetuloa katsomaan mun c-kupin rinnoiksi meikattuja a-kupin rintoja ja 36:n arseksi meikattua neljäkakkosen persettä. Sääret on kanssa meikattu kilometrin mittaisiksi.
Jos sattui katsomaan viikonloppuna misskikisoja, tuo seikka tuli hyvin esille. Ero meikittömän ja meikatun naaman välillä oli paria missiä lukuunottamatta huikea. Ei ollut tunnistaa samoiksi henkilöiksi.
turhaan tutkainta vastaan. Sinun ja kaikkien muidenkin mieltymykset ovat osa luontoamme ja sille ei mahda mitään. Toiset katselevat pelkkää ulkonäköä, toisille äly on tärkeintä, toisille raha , joillekin empaattisuus ....ja kaikki sekoitukset noista edellä. Et kai nyt itsekään sentään hae vain jotain reikää riippumatta siitä minkänäköinen tai minkä älyinen nainen on? Rumemmalla on mahdollisuus kauniimpaan kumppaniin, jos tämä kauniimpi kumppani arvostaakin kumppanissaan jotain muuta asiaa kuin ulkonäkö ja rumalla sattuu se jokin olemaan. Toisaalta tyhmä voi saada älykkään kumppanin, jos se älykäs hakee vaikkapa isoja tissejä tai leveitä harteita.
Vihreiden naiset on testejen mukaan keskimääräistä älykkäämiä, mutta vaikuttaako he kovin fiksuilta?
itse haen älyllisesti samalla tasolla olevaan miestä. Nyt ei tarkoita kirjojen tai koulun kautta tullutta älykkyyttä vaan elämänkokemuksen.
Kaikki mitä elämässä tapahtuu opettaa ja kasvattaa ihmistä. Joitakin asioita ei voi oppia kuin kokemalla kantapään kautta.
Olen 30 vuotisen elämäni aikana kokenut kaikenlaista hyvää ja pahaa. En kuitenkaan ole katkera vaan koen näiden kautta oppineeni paljon ja kasvattanut älykkyyttä. Älykkyys on myös sitä kuinka hyvin pystyy ottamaan toisen ihmisen asiat ja tarpeet huomioon.
En voisi kuvitellakkaan seurustelevani miehen kanssa, jonka elämä on pyörinyt pienissä piireissä tai elänyt tynnyrissä jopa pumpulissa.
Miehistäkin löytyy yllättävän paljon ns. "blondeja", jotka tietävät kyllä paljon olut maksaa lähikaupassa, mutta historia maantieto yms. asiat ovat ihan hukassa.