Kun on melkein viikko kulunut erostamme, olen alkanut miettiä, että ehkä tämä oli hyvä asia. Nyt minulla on mahdollisuus ja motivaatio keskittyä siihen, mikä on tällä hetkellä minulle ehkä kaikkein tärkeintä eli ura. Tai no urakehitys, koska olen edelleen opiskelija. Siihen aionkin panostaa 110% tällä hetkellä, joten tämä yksinolo on ehkä parasta tällä hetkellä. Olen aina tiennyt, että olen enemmän ura- kuin perhekeskeinen. Ajatukseni vain karkasivat hetkeksi muualle. Ehkä vielä joskus löydän ihmisen, jonka kanssa jaan elämäni, mutta tälllä hetkellä tämä lienee paras ratkaisu.
Toki olen edelleen surullinen ja tulin äsken vielä surullisemmaksi, kun luin saamiani tekstiviestejä ajalta, jolloin kaikki luullakseni oli vielä hyvin.
Uskon, että kaikella on tarkoitus. Myös sillä, että jouduin kokemaan tämän tässä vaiheessa. Toivottavasti siitä seuraa jotain hyvää.
Toivon hänellekin kaikkea hyvää jatkossa.
Toki olen edelleen surullinen ja tulin äsken vielä surullisemmaksi, kun luin saamiani tekstiviestejä ajalta, jolloin kaikki luullakseni oli vielä hyvin.
Uskon, että kaikella on tarkoitus. Myös sillä, että jouduin kokemaan tämän tässä vaiheessa. Toivottavasti siitä seuraa jotain hyvää.
Toivon hänellekin kaikkea hyvää jatkossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulin ohimennen exäni olevan lähdössä matkalle, jonne meidän piti lähteä yhdessä hänen kavereidensa kanssa. Tuntui ihan järkyttävän pahalta.
Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että ehkä meidän suhteemme lopulla oli joku muukin merkitys kuin se, että minä menen rikki taas.
Varaudu siihen, että näitä tällaisia takapakkeja tulee vielä monta kertaa. Yhtenä päivänä olet sitä mieltä, että ehkä hyvä juttu kun suhde päättyi, tunnet olevasi vahvoilla.Toisena taas jokin äärettömän pieni juttu voi saada masennuksen valtaan ja romahdat täysin.Tällaista vuoristorataa se on valitettavasti. Omaa vastaavaa tilannettani helpottaa se, että en asu exäni kanssa samalla paikkakunnalla, joten ei ole vaaraa, että törmäisin kadulla tai kuulisin hänestä muutenkaan mitään.
Kyllä teidänkin suhteen lopulla on jokin tarkoitus. Se on vain rankkaa, kun sitä tarkoitusta ei voi etukäteen tietää. Itse ainakaan en pysty välillä muuta kuin uskoa kohtaloon, että näin oli johonkin käsikirjoitukseen kirjoitettu tapahtuvaksi.Ja haluan myös uskoa siihen, että tästä kaikesta tuskasta kyllä joskus seuraa vielä jotain hyvää minullekin. Aina sitä ei ole helppoa uskoa, mutta itseään on pakko tsempata eteenpäin vaikka millä keinoin.
Voimia sinulle edelleen!