Wanhaa musiikkia Osa 3

Frank Sinatra 8p. Tyylittelyä.
Spencer Davis 9p. Mielenkiintoista hammondointia.Harmi huono äänenlaatu.
Nancy & Lee 10p. Näiden duetointia kuuntelee aina mielellään ja Nancy on ilo silimälle.
Jefferson Airplane 5p. Tätä biisiä en ole koskaan tajunnut, somebody to love on paljon parempi.
Barry Ryan 7p. Vaatii keuhkoja.
Christie 6p. Liian purkkapoppia mun makuun.

ilman tarkkaa analysointia tässä jotain arviota


1. Frank Sinatra - It was a Very Good Year (1965)
tää kappale ei muistaakseni tuttu. tissit näky videolla ja se on ehkä huomion arvoisinta tässä. Sinatra laulaa tyylillään varmaan loisteliaasti mutta tyyli on pliisu ja kappale tunnelmallinen mutta siihen se sitten jäikin. 4 pistettä

2. The Spencer Davis Group - I'm A Man (1966)
en tätäkään ennen muistaakseni kuullut. tässä oli soundit paremmat mutta melko pliisu tämäkin 6 pistettä

3. Nancy Sinatra & Lee Hazlewood - Some Velvet Morning (1967)
en tätäkään ennen muistaakseni kuullut. Hazlewoodin ääni/laulu tyyli kuulosti kyllä paremmalta kuin Sinatran. sävel oli vähän ohut ei ihan kanna jää biisin osaset vähän kuin ajelehtimaan hujan hajan. 6½ pistettä

4. (huumori) White Rabbit (Jefferson Airplane 1967)
tuttu kappale. Grace Slickillä on erikoinen "taaki" laulussa ja sävelkin on aika ajoin hieman omaperäinen. 7½ pistettä

5. Barry Ryan - Eloise (1968)
tuttu kappale. tässä oli draamaa ja liukumäki/vuoristo rata. 8 pistettä

6. Christie - Yellow River (1970)
tuttu kappale. pikkunäppärä hitti ei mitään erityistä. 7 pistettä