Mistä johtuu että avopuoliso valehtelee? Valehtelee typeristä asioista, joilla ei ole edes suurta merkitystä? Asiat, joista on jättänyt kertomatta tai on valehdellut, eivät suututa, mutta valehtelu niistä suututtaa.
Kuvitteleeko hän, että minä en kykene sulattamaan totuutta? Vai mistä ihmeestä on kyse? Voisiko hän olla patologinen valehtelija? onko kenelläkään kokemusta?
Aikuinen mies,ei tunnu osaavan ottaa vastuuta elämästään. Minä olen nuorempi, mutta hoidan meidän "perheen" kaikki asiat.
Ei jaksaisi olla yksin huolehtimassa aina kaikesta.
Kuvitteleeko hän, että minä en kykene sulattamaan totuutta? Vai mistä ihmeestä on kyse? Voisiko hän olla patologinen valehtelija? onko kenelläkään kokemusta?
Aikuinen mies,ei tunnu osaavan ottaa vastuuta elämästään. Minä olen nuorempi, mutta hoidan meidän "perheen" kaikki asiat.
Ei jaksaisi olla yksin huolehtimassa aina kaikesta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niménomaan! Miksi aikuisella miehellä on oikeus käyttäytyä kuin lapsi? Itse olen tullut tulokseen että mieheni on joko tyhmä tai sitten vain välinpitämätön. Fakta on kuitenkin niin että pian hän on yksinäinen tyhmä tai välinpitämätön. Valehtelee ja lupailee asioita joita ei kuitenkaan pysty pitämään. Miehiltä puuttuu aivoista joku osa, olen päivä päivältä yhä vakuuttuneempi siitä. Pelottavaa on se, että miehillä on kuitenkin niin iso rooli tässä maailmassa.
T: lähden just käveleen, kehotan tekemään saman. Ei enää ymmärrystä!
Täälläkö ne kaikki epätoivoiset "vaimot" ruikuttaa
yrittää vaan ymmärtää et missä mennään. Kun kysyminen ja puhuminen ei auta? Ihana ja kiltti ja rakas mies, on huomaavainen ja muilta osin täysin luotettava. sitten valehtelee typeristä asioista.
pöh. tekis mieli ravistella ja huutaa et: KERRO NYT MIKÄ ON?
Minulla on kokemusta miehen valehtelusta, joka on patologista. Mitä rehellisempi kumppani tällaisella ihmisellä on, sitä varmemmin suhde päättyy, koska valehtelija ei kestä sitä, että rehellinen nälkee hänen lävitseen. Näin on käynyt minulle kahdesti.
Mietin, mistä tällaiset ihmiset kuvittelevat sen onnen löytyvän. Rehellisyydellä ei ole mitään arvoa heille, ihminen on vain välikappale johonkin muuhun, parempaan, mielenkiintoisempaan elämään ehkä. Tällaisella ihmisellä valehtelu on keino selvitä elämässä, koska parempaan hän ei pysty. Valehtelu jatkuu niin kauan, kunnes kumppani tajuaa tilanteen. Silloin alkaa tapahtua.
Yllättävän yleistä maailmassa, koska rehellisyyttä on niin vähän.
Jos syvällisesti ajatellaan niin koko yhteiskunta romahtaisi jos kaikki puhuisivat aina totuuden mukaisesti.
Keskiverto ihminen valehtelee n.200 kertaa päivässä!
esim. kysyessään tuttavansa tavattuaan kuulumisia vaikka puhelimessa, kaupassa tms. kysyjää ei välttämättä kiinnosta pätkääkään toisen kuulumiset, tai onpa sinulla hieno rotsi tänään, oikeasti ajatellaan että kaamea loimi hyi saatana tuollaista!
Asioiden salaaminen on myös omalla tavallaan valehtelua.
Kysyit että luuleeko kamusi että et kestäisi totuutta, se on arvokas taito päätellä mille asoille tai tiedolle kumppaninsa altistaa.
Sain juuri kokea tämän omakohtaisesti kun avauduin naisystävälleni eräästä asiasta, meillä oli lämmin ja nautinnollinen suhde muutaman kuukauden, suunnitelmat ja kaikki ok. mutta yksi turhaan lausuttu "totuus" menneisyydestäni ja se oli siinä, näin jälkeenpäin tuntuu turhalta koko mainittu asia minkä olisi voinut olla sanomattakin ja jatkaa vain elämää yhdessä muina miehinä ja naisina.
Sopivassa määrin esitetyt valheet ovat paikallaan, liiallisuuksiin jos mennään niin se on huono asia, usein valehtelija ei jää vakavista valheistaan koskaan kiinni.
Joskus tulee tilanteita joissa valehdellaan kirkkain silmin päin naamaa pieni pilke silmäkulmassa mutta pian oikein tarkoituksella paljastetaan että kyseessä olikin vale.
Ero 'pilke silmäkulmassa valehtelun' ja valehtelun välillä ei loppujen lopuksi ole suuri. Valehtelu, oikeammin sen paljastuminen, on niin iso kriisi mille tahansa ihmissuhteelle, että välinpitämättömästi siihen suhtautuvat vain ne, jotka valehtelevat 'työkseen'.
Tosiasiassa ei ole edes viatonta valehtelua. Ajattelepa itseäsi; kun saat ystäväsi kiinni ns. valkoisesta valheesta, ei tilanne suinkaan ole sama kuin ennen tätä valheta.
Rehellisyys on ääriharvinaista. Kaikki kunnia niille, jotka siihen pystyvät.
Minunkin mieheni valehtelee asioista joilla ei luulisi olevan mitään merkitystä... Välillä olen miettinyt, että onko vika minussa, mutta itse olen kuitenkin rehellinen asiassa kuin asiassa. Se tuntuu olevan elämäntapa tälle miehelle, että valehtelee kun siltä tuntuu. Ei yksinkertaisesti uskalla tai tahdo kertoa asioita niin kuin ne on ollut. Eikä keskustelu valheesta kiinnijäätyä tunnu auttavan. Pysyy aina valheessa kiinni, eikä myönnä mitään, vaikka todisteet ovat ilmiselvät. Luottamus kyllä katoaa joka valheen myötä meidän suhteessa ja luulen, ettei tämä suhde ole minua varten. Rehellisyys parisuhteessa on minulle kaikki kaikessa, eikä siitä tingitä.
Kannattaa miettiä, mitkä ovat sinun elämänarvosi.
Minunkin mieheni valehtelee asioista joilla ei luulisi olevan mitään merkitystä... Välillä olen miettinyt, että onko vika minussa, mutta itse olen kuitenkin rehellinen asiassa kuin asiassa. Se tuntuu olevan elämäntapa tälle miehelle, että valehtelee kun siltä tuntuu. Ei yksinkertaisesti uskalla tai tahdo kertoa asioita niin kuin ne on ollut. Eikä keskustelu valheesta kiinnijäätyä tunnu auttavan. Pysyy aina valheessa kiinni, eikä myönnä mitään, vaikka todisteet ovat ilmiselvät. Luottamus kyllä katoaa joka valheen myötä meidän suhteessa ja luulen, ettei tämä suhde ole minua varten. Rehellisyys parisuhteessa on minulle kaikki kaikessa, eikä siitä tingitä.
Kannattaa miettiä, mitkä ovat sinun elämänarvosi.
koska arveli, että ex: ni on tulossa dementikoksi,kun ei oikein muistanut mitä oli aikaisemmin puhunut. Hän valehteli kaikkien suut ja silmät täyteen niin ettei muistanut itsekkään mitä oli valehdellut. Esimerkki: kertoi, että uuden naisystävän isä on kuoleman kielissä ja kun jonkin ajan kuluttua kysyin potilaan vointia, kertoi että on terve kuin pukki. Että sellaistakin voi potea.
Niin, samaa olen miettinyt.... ex-mieheni valehteli ja jätti minulle vuosien ajan kertomatta asioita, jotka eivät olleet edes mitään merkityksettömiä asioita. Ja kun jäi kiinni ja todisteet ovat täysin kiistattomat, ei sittenkään koskaan pystynyt tunnustamaan valehtelujaan eikä kertomaan totuutta. No, erohan siitä tuli, hänen aloitteestaan. Minulle jäi kaikista yhdessäolon vuosista vain tunne, että ne ovat olleet pelkkää valheessa elämistä. Nyt alan olla jo jaloillani, mutta yhteenkään mieheen en tule enää ikinä luottamaan.
..itsekin, että kumppani ei enää niele valheita. Se onkin sitten lopun alku suhteelle..
Minullakin on omakohtaista kokemusta: Ex-mieheni valehteli minulle olennaisia asioita jo suhteen alussa. Olemme edelleen tekemisissä, koska suhteemme päättyi hiljattain, ja vaikuttaa siltä, että edes suhteen päättyminen ei muuta tilannetta.
On hyvin epämiellyttävää todeta, että tärkeä ihminen valehtelee. Minulla on tapana aina luottaa ihmisiin, se on ihan periaate; niin kauan luotan, kunnes toisin todistetaan. En tiedä itsekään, voinko luottaa täysin enää yhteenkään mieheen. Aika näyttää.
On olemassa sanonta: Ei se, että valehtelit minulle, vaan se, että en voi enää koskaan luottaa sinuun. Juuri tästä on kyse.
Älä jaksa ämmä valittaa, jos ei kelpaa nii ota uus! vittu täytyykö olla aina narisemassa jos ei joku asia miehessä miellytä, et varmaan itekään oo täydellinen!!?
No, kukaan ei sinua pakota täällä näitä viestejä lukemaan. Sitäpaitsi, miksi en saisi puhua murheistni, eikös tämä ole juuri sellainen keskustelupalsta?
Minä rakastan täydestä sydämestäni avopuolisoani, eikä kovin moni asia ole sellainen, joka saisi minut hänestä luopumaan.
Valehteluunkin voi vaikuttaa esim. terapialla tms. Mutta eilen selvisi muutakin, hänellä on masennus ja todella paha olla.
Minä en aio päästää irti, sillä kun on löytänyt sielunkumppanin niin siitä ei hevillä kannata luopua. Ja otan mieheni vikoineen päivineen.
terveisin, epätäydellinen mutta sitkeä
Onko kellään käsitystä asiasta?
Vai onko se aina ollut pyöreä?
En voi suuttua siitä pyöreydestä, mutta kyllä se harmittaa.
Minä olen nuorempi, omaan niin huonon itsetunnon, että pitää valittaa netissä, enkä osaa panna kenkää miehen pyrtöön vaikka aihetta olisi. Sen sijaa valitan täällä kaikkien riemuksi.
Valitus ja halu jakaa kokemus ovat kaksi eri asiaa.
Sinun ongelmasi on, että et osaa tehdä eroa näiden välillä. Siksi en ihmettele, että vieläkin mietit, onko pallo pyöreä vai lätty.
Olen seurustellut kohta 3 vuotta miehen kanssa joka on patologinen valentelija.Hän alkoi jo alussa valehtelemaan pikku asioista.Osasi manipuloida hyvin minua ja muita läheisiään.Tätä on kestänyt jo 3 vuotta enkä ole tehnyt asialle muuta kun alan kohta tulla hulluksi.Nyt hänellä on suhde toisen naisen kanssa,mutta mulla ei ole todisteita.Jatkaa valehtelua niin kauan että jää kiinni, mutta täytyy sanoa että on todella hyvä siinä mitä tekee!Emme pysty puhumaan asiasta koska hän ei myönnä mitään ja jatkaa valehtelua!Olen yrittänyt jättää hänet monesti mutta tulee takaisin ja jauhaa sellasta paskaa että huhhuh!!!
... yleisempää kuin naisilla olla 'patologinen' valehtelija? Olen tavannut molemmissa näitä, mutta miehiä on ollut enemmän. Olisi ihan kiinnostavaa miettiä, miksi. Mitä se palvelee, että valehtelee naiselleen jatkuvasti?