mässäämään,ja taas laihduttavat ?En pahalla kysele,eikö vain olisi helpompaa yrittää pysyä tavoite painossaan?
Mikä siinä on,että toiset ihmiset
jatkuvasti laihduttavat,ret...
3506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laihtuminen ja hoikkana pysyminen on periaatteessa ihan yksinkertaista, ja perussäännön syödä vähemmän (tai saman verran) kuin kuluttaa varmasti tuntee jokainen.
Koska ihminen ei kuitenkaan ole ainoastaan järkiolento, hän tekee myös tyhmyyksiä. Psyyke vaikuttaa älyttömän paljon näihin syömisasioihin, ja niistä vaikutuksista puhutaan minusta aivan liian vähän.
Kuten jotkut joissakin keskusteluissa ovat kertoneetkin, kun elämässä on isoja ongelmia, oma paino on niistä vähäisimpiä. Monet meistä jojottelijoista ovat tunnesyöjiä, joiden liiallisen syöpöttelyn voi laukaista mikä tahansa tunnetila ilman, että kyse on vielä mistään syömishäiriöstä. Syömällä lohduttaa itseään, joskus voi sortua syömään pelkästään pitkästymiseen, tai esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttaneet opiskelijat huomaavat syövänsä koti-ikävään jne.
Yksi syy "retkahduksiin" on liiallinen ehdottomuus. Kun kieltää itseltään jotain, kummallisesti juuri sitä rupeaa tekemään mieli. Ihmisen elimistö on lisäksi sellainen, että se taistelee viimeiseen asti rasvavarastoista ja rupeaa huutamaan ravintoa, jos on ollut sitä ilman (ts. syönyt liian vähän). Kun syö kunnollista ruokaa tarpeeksi, ei retkahduksia tule, tämän olen itse havainnut ja tätä oppia yrittänyt täällä jakaa muillekin.
Ruoka on sikäli hankalampi "addiktio" kuin alkoholi tai tupakka, että syömättä ei kukaan voi olla. Viinan ja tupakan voi jättää kokonaan pois ilman, että siitä terveys kärsisi, ruokaa ei. Siksi asia on niin hankala.
Elimistön tasapaino on aika herkkä ja se määrä ruokaa, josta lihoo, on itse asiassa tosi pieni. Pertti Mustajoki kirjoittaa paahtoleipäkatastrofista. Se tarkoittaa, että jos joka päivä saa energiaa vaikkapa vain yhden paahtoleipäviipaleen verran yli kulutuksen, lihoo vuodessa kaksi kiloa ja kymmenessä vuodessa 20 kiloa. Pitkällä aikavälillä lihomiseen ei tarvita minkäänlaista mässäystä, vain pikkiriikkinen heitto energiatasapaioon.
Mustajoen ajatus on kaunis, mutta ei pidä paikkaansa: nimittäin kun paino kasvaa, myös perusenegiankulutus kasvaa. Yhden paahtoleivä lisäys päivässä ei siis lisää painoa loputtomiin, vaan painonnosu pysähtyy varsin pian perusaineenvaihdunnan uuden, korkeamman tason mytä.
Silti olen samaa mieltä Mustajoen kanssa, että laihdutus ja hoikkana pysyminen varsinkin on äärimmäisen työlästä.
Totta on, että perukulutus kasvaa, mutta ajatus oli se, että KULUTUKSEN YLITTÄVÄ pienikin määrä lisää painoa. Eli vaikka energiankulutus kasvaa lihomisen myötä, edelleen pienikin määrä yli kulutuksen riittää pitkällä aikavälillä lihottamaan.