kolmivuorotyö

Jos suhde on muuten kunnossa ei sen pitäisi vaikuttaa. Itse olen ollut 7vuotta 3vuorossa ja tykkään siitä. Ainoastaan aamuvuoroissa ole hieman kärtyisä kun joutuu heräämään epä inhimilliseen aikaan :( bonuksena tienaa mukavasti enemmän.

10v kolmivuorotyötä (olen nainen) ja työni ei ole milläänlailla negatiivisesti vaikuttanut parisuhteeseeni.voisi melkein sanoa että päinvastoin jos kotona on ollut kireä tunnelma on ollut hyvä lähteä esim.yöksi töihin rauhoittumaan ja aamulla asiat on näyttänyt paljon valoisimmilta :) eikä se että vuorotyöstä tienaa enemmän ole ainakaan huonosti vaikuttanut suhteeseen.ompahan ollut enemmän rahaa tuhlata omaan kultaan.

miehelläni oli päivätyö ja vkl vapaat.
Olimme 9v yhdessä josta minä 5v vuorotyössä ja olen sitä edelleen,mutta ero meillä tuli osaksi työni eli yhteisen ajan puutteen vuoksi,( mieheni jaksoi huomautella kun työni on niin epäsäännöllistä ja vkl vapaat todella harvinaista n.joka neljäs vkl vp) pienet lapset vei myös osansa.
Sanotaanko,että syy/seuraus oli moni osatekijä.

Itsestäsi se taitaa olla kiinni.
Isäni on ollut 3-vuorotyössä yli 30 vuotta enkä ole huomannut, että se oisi vaivannut äitiäni.
Myös isoisäni oli koko työelämänsä ajan 3-vuorotyössä.

Meillä mies tekee 3 vuoro työtä.
Mä olen niin kyllästynyt niihin yövuoroihin, joita tulee putkessa jne..koko elämä ja arki menee aina ihan sekaisin.
No joku tähän puolustukseksi sanoo, että suomessa on satojatuhanisa ihmisiä jotka tekee vuorotyötä jne... mutta.. mun mielestä vuorotyö on syvältä ja olen niin kypsynyt siihen.
Jos on mahdollista välttäkää tätä!

Olin 7v kestäneessä suhteessa.Siitä 5v tein kolmivuorotöitä..Ihanaa vaihtelua normi 8-16 töihin..Lisäksi tienasinkin mukavasti..Ero ei johtunut työtäni vaan muista syistä..Lisäksi tuli se ikäväkin joskus, se on mukavaa kun sitten taas kohdataan..Minulle kolmivuorotyö oli tavallaan henkireikä ja vaihtelua elämään..Kun yhteistä aikaa oli niin se oli laatuaikaa isolla A.lla.Keksi ittelles joku harrastus tai jotain..
Ex.ni kans loppu homma siihen että se teki 5 päivää viikossa pitkää päivää ja ryyppäs viikonloput.Eli me nähtiin yleensä kunnolla pari kertaa kuukaudessa..

3-vuoro työnä onnistuu. Sitämukaa kun siihen ympätään ihmisiä ympärille se vaikeutuu. Erikoisboonuksena mikä vain vaativa aikaa ja rahaa syövä projekti niin se alkaakin olla todella haastavaa. -esim auton, moottoripyörän tai talon rakennus. -talon rakennuksessa vielä rakennuksessa se rakennusaikainen asumus maksaa jotain. Heitetään vielä samaan pussiin puolisolle myös kolmivuorotyö niin alkaa niska punoittaa. On matopelin vaihe jossa syöt omaa häntääsi, sinulla ei ole omaa aikaa eikä paljon muuta kuin virtuaalikaverit. -Mutta oletpa yhteiskunnan pilari ja kunnollinen työssäkävijä.

Ei sovi perheelliselle tietenkään. Terveydelle vaarallista. Ei hyvää sanottavaa.

Minä olen hoitanut syrjähyppysuhteitani silloin kun äijä menee yövuoroon.

Olen jossain kuullut että vuorotöitä tekeville tulee eniten eroja, minäkin tein samoin muija ja suhde oli kovilla. Seksikin tuntui olevan pelkkä etäinen haave, juuri koskaan ei oltu samaan aikaan sängyssä...kyllä se rasitti. Toinen kun halusi päivä panot niin toinen oli vielä unessa yö vuoron jäljiltä ja kun toinen lähti iltaan ja tulessa toinen jo yövuorossa.

Mikä siinä siis on ongelma? Eli miksi sitä asiaa jännität? En ihan hoksaa... Siis sitäkö murehdit, että iltavuoroviikoilla ei voisi olla yhdessä??????

Minun mieheni ei tee vuorotöitä, mutta reissutöitä kyllä. Hän on keskimäärin n. 2 viikkoa kuukaudesta reissussa. Eli jos vertaan vaikkapa vuorotöihin, niin yhtä paljon kotoota poissa, ja enemmänkin kun on putkeen siis 5:kin päivää poissa.

En ole kokenut asiaa vaikeaksi ollenkaan. En ole riippuvainen miehestäni, vaikka häntä tietenkin rakastan. Jos tulee asiaa, niin voi soitella. Lapsetkin soittelevat, ja se nyt on vain arkea, että joskus työt vievät aikaa tms.

Et missään nimessä voi estää miestäsi menemästä vuorotöihin. Jos hänelle on mielekästä hommaa tarjolla, niin tilaisuuteen pitää tarttua. Et voi elää elämääsi roikkuen miehessä kiinni joka päivä.

Hanki elämä.;)

Itse oikeastaan nautin siitä, että muru on välillä poissa. Voin viettää lasten kanssa laatuaikaa, voin katsoa töllöstä naisten hömppäviihdettä tasan milloin haluan, tulee enemmän silloin tavattua ystäviä jne, jne, jne. Toki omakotitalossa asuessa sitä hommaakin riittää ruohonleikkuusta ja lumien kolaamisesta aina siivoukseen ja takan lämmitykseen, mutta en ole sellainen persoona, joka niihinkän joka käänteessä miestä tarttisi. Ja ihana puolisoni kyllä usein pyrkii huolehtimaan, että ennen hänen pidempää reissua olisi isot urakat hoidossa, niin minulla on täällä siis puukori valmiiksi sisällä odottamassa yms. :)

En kestäisi, mitenkään. Ellei olisi kartano asuntona, jossa toinen asuisi toisessa päässä ja toinen toisessa. Tai sitten omat kämpät.
Matkatyöt olisi eri juttu, ja ok.
Vastaukseni on siltä pohjalta, että säännöllinen vrk rytmi riittävä, häiriötön uni on omalle jaksamiselleni a ja o.

Olin 3 vuorotyössä jo silloin kun miehen kanssa tavattiin ja nyt yhteistä elämää on takana jo yli 30 vuotta. Ei ole millään tavalla haitannut parisuhdetta, lähes aina olemme saaneet sovitettua yhteiset menot ja kimppa-ajan kalentereihin. Tottakai on ollut hienosäätämistä aikatauluissa, mutta kun kumpikin haluaa yhdessä olla, niin hyvin on mennyt.

Onneksi miehenikin on kädellinen tolkun ihminen. Hän on aina osannut tehdä ruokaa, siivota, huolehtia yhteisistä asioista siinä missä minäkin, eikä lapsetkaan olleet koskaan mikään ongelma. Pieninä niillä oli kaksi yhtä hyvää vanhempaa, se kumpi oli kotona huolehti syömiset ja vaatteet, kodin siisteyden, nukuttamiset ja pyllyn pyyhkimiset. Mies piti isyyslomaa kuukausia joka lapsen aikana ja minä kävin töissä turvallisin mielin. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia, osaavat yhtä hyvin kääntyä isänsä puoleen kuin minunkin.

Itsekkään aloitus!
Töitä tehdään silloin ja siellä kun on tarve.
Vuorotyö on haittajärjestelmistä harmittomin.
Entä viikko- ja kuukausileslet?
Puolen vuoden poissaolojaksot.
Noistakin ovat parit selvinneet ilman suurempia krisejä. Mikä on tarpeen yhteiseksi hyväksi niin se tehdään!

Miehet kyllä sopeutuvat paremmin vaimonsa vuorotyöhön kuin päinvastoin. Naiset haluavat useimmiten säännöllisen ja rauhallisen unirytmin. Sekä myös läheisyyttä, jonka puute miehiä ei läheskään aina tunnu häiritsevän yhtään. Kyllä ihan aiheesta kirjoitat ja olet huolissasi. Parisuhde on kahden kauppa, jossa tarvitaan ennen kaikkea yhteispeliä. Siihen puolestaan kuuluu, että puolison mielipide huomioidaan ja mietitään yhdessä miten vuorotyö vaikuttaa parisuhteeseen. Tosiasia on kuitenkin, että vuorotyössä parisuhde kärsii, ihan ilman muuta, enemmän tai vähemmän.

Tämmöisenä aikana joku vielä marisee vuorotyöstä! Olkaa hemmetti onnellisia, että on töitä mitä tehdä!

Kyse on toimeentulosta, ei teidän tarpeesta päästä toisen kylkeen joka hetki.

Työttömillä on aikaa kiehnätä keskenään, joten kyllähän siihenkin ihanuuteen helposti pääsee. Ei muuta kuin alkaa voivotella työn raskautta ja valikoida työaikojaan. Hyvin nopeesti näinä aikoina pistetään tämmönen ihminen kilometritehtaalle. Sitten on sitä aikaa toisilleen.

Kyllä kyllä, parisuhde on kahden kauppa. Rupee marisemaan toisen työstä niin takuulla parisuhteesi kärsii. Mistä ihmeestä johtuu, että minun parisuhteeni ei ole siitä kärsinyt, vaikka mies on tehnyt kolmivuorotyötä koko työhistoriansa ajan? Oliskohan jotain tekemistä sillä, että olen ottanut asian asiana? Paras ystäväni on myös elänyt jo yli kolmekymmentä vuotta kolmivuorotyötä tekevän miehen kanssa, on hoitaneet ja kasvattaneet lapset ja rakentaneet omakotitalot ja kaikki, ei ongelmia. Tehdaspaikkakuntalaisena tämä on meille tämän seudun ihmisille arkipäivää. Minä en ole koskaan nähnyt asiassa mitään vaikeata. Miehen työvuorot on rytmittäneet elämää, niihin on ollut ihan normaalia sopeutua. Kyllä toistemme naamoihin on ehditty tutustua, ei olla mistään jääty paitsi.

Noista edelläolevista vastauksista saa käsityksen, että toinen olisi aina töissä, no ei nyt todellakaan. Ihan kuin ei vuorotyöläisillä olisi vapaapäiviä ollenkaan vai? Pitkässä kierrossa väliin kertyy kuusi vapaapäivää, eiköhän siinä jää aikaa toinen toisilleenkin. Lomatkin on olemassa ihan niin kuin muillakin ihmisillä.

Kyse on vaan sitä, että pystyttekö pitämään liitoistanne huolta? Elämässä kun olosuhteet on muuttuvaisia eikä niihin aina voi vaikuttaa. Itsestänne kaikki on kiinni. Jos ette kykene pitämään rakkaudestanne ja parisuhteestanne kiinni toisen tai molempien osapuolten vuorotyön takia, niin itsessänne se syy piilee. Epäsäännöllistä työaikaa tekee hirveän moni ihminen, ei välttämättä ihmiset tule aina ajatelleeksikaan, miten moni. Yhteiskunta ei toimisi ollenkaan, jos kaikkien työ olisi vain seitsemästä neljään ja sillä välillä.