Oletteko onnistuneet säilyttämään eron jälkeen yhteiset ystävät vai ovatko välit menneet poikki?
Itselläni on juuri tilanne, että joutunen katkaisemaan välit yhteen tuttavapariskuntaan. Eron jälkeen he lupasivat olla puolueettomia, mikä sopi ainakin minulle erittäin hyvin. Sangen pian näytti kuitenkin sille, että exäni tilitti heille eroa juurta jaksaen, mutta minua ei kuunneltu, jos halusin purkaa sydäntäni.
Pian alkoi myös exäni puolustelu ja vihjailu siihen suuntaan, että minä olin eroon syyllinen, aiheuttanut siis sen tai vähintään ansainnut (exälläni oli suhde). Yksipuolinen kuuleminen oli siis tehnyt tehtävänsä.
Tämä tuttavapariskunta kaveerasi tiiviisti exäni kanssa ja tutustui myös tähän mieheen, jonka kanssa exäni petti minua. Heidän ystävyytensä edistyessä pariskunta kylmeni minun suuntaani ja lopulta tilanne on mennyt siihen pisteeseen, ettei heidän seurassaan voi enää olla.
Itse olen koko ajan yrittänyt käyttäytyä kuten ennenkin, mutta joka kerta on ollut kylmempi ja kylmempi vastaanotto. Millään tavoin en ole halunnut estää heidän tutustumista exäni mieheen. Eihän asia kuulu minulle. Näyttää vähän sille, että tämä mies on ikään kuin ottanut minun paikkani, joten minua ei enää tarvita. Olen kuin pakollinen riesa, jota pitää tavata muodon vuoksi, kun ei ilkeä sanoa ei.
Itselläni on juuri tilanne, että joutunen katkaisemaan välit yhteen tuttavapariskuntaan. Eron jälkeen he lupasivat olla puolueettomia, mikä sopi ainakin minulle erittäin hyvin. Sangen pian näytti kuitenkin sille, että exäni tilitti heille eroa juurta jaksaen, mutta minua ei kuunneltu, jos halusin purkaa sydäntäni.
Pian alkoi myös exäni puolustelu ja vihjailu siihen suuntaan, että minä olin eroon syyllinen, aiheuttanut siis sen tai vähintään ansainnut (exälläni oli suhde). Yksipuolinen kuuleminen oli siis tehnyt tehtävänsä.
Tämä tuttavapariskunta kaveerasi tiiviisti exäni kanssa ja tutustui myös tähän mieheen, jonka kanssa exäni petti minua. Heidän ystävyytensä edistyessä pariskunta kylmeni minun suuntaani ja lopulta tilanne on mennyt siihen pisteeseen, ettei heidän seurassaan voi enää olla.
Itse olen koko ajan yrittänyt käyttäytyä kuten ennenkin, mutta joka kerta on ollut kylmempi ja kylmempi vastaanotto. Millään tavoin en ole halunnut estää heidän tutustumista exäni mieheen. Eihän asia kuulu minulle. Näyttää vähän sille, että tämä mies on ikään kuin ottanut minun paikkani, joten minua ei enää tarvita. Olen kuin pakollinen riesa, jota pitää tavata muodon vuoksi, kun ei ilkeä sanoa ei.
Vastaukset 14
Vanhimmat
milläsikään. He eivät todennäköisesti ole ystävyytesi arvoisia. Juuri näissä tilanteissa todellinen ystävyys punnitaan.
Sinulla on varmaan oikeita, aitojakin ystäviä.
Joskus tuntuu, että tiettyjen tyyppien kanssa ainakaan minä en halua ollakaan tekemisissä eroni jälkeen.
Meillä oli siisti ero, ollaan edelleen tekemisissä ja ystäviä, ihan lastenkin takia, mutta omille sukulaisilleen on ex vääntänyt syitä eroomme itselleen edullisimpaan valoon. Minä lähdin, syy oli puolisolle selvä ja hän ymmärsi miksi en voi olla hänen kanssaan saman katon alla. Toisin sanoen hän tietää, että syy eroon oli ja on hänessä. Mutta ei pysty sanomaan sitä ääneen omille sukulaisilleen ja joillekin omille ystävilleen, vaan tosiaan kirkkain silmin pistää eron miunpiikkiin. No, tottahan se sikäli on että minähän sehalusin pois muuttaa.
Mitäs näistä.
Yhteisiä tuttavia on edelleen, ja he ovat sitten kultaakin arvokkaampia. Kannattaa vaalia näitä suhteita ja raakata pois huterat suhteet.
Toivotan sulle hyvää jatkoa!
joka ilmoitti tuntevansa sen naisen, jonka takia ex minut jätti ja jonka kanssa aloitti uuden suhteen.
Lisäksi hän ilahdutti minua kertomalla kuinka ihana ja hauska tämä nainen on, ja että koko lapsuudenystäväni perhe suorastaan rakastaa tätä ihmistä.Kiitti.
Olipas siinä "hyvä" ystävä..
että onpas paska ämmä... niinkuin myötätunnosta tms.
heikko on itsetunto jos ei kestä kuulla toisen ihmisen rehellistä mielipidettä jostain ihmisestä. eihän se tarkoita että "hyvä kun erositte". asiat kananttaa opetella pitämään erillään.
sitä paitsi, eikö ole parempi ettei huonon takia eronnut.
kyyninen..
Ei valehdella tarvitse.
Kyllä tuollaisen asian voi kertoa vähemmälläkin, eli säästää satutettua, eikä satuttaa lisää kertomalla yksityiskohtia.
Mutta meitä on niin moneksi.
Ystävät erottuivat akanoista eron aikana, osa käänsi silmänsä sivuun ja nyt tilanteen mentyä ohi, palailevat lähemmäs, mutten usko että ystävyys enää yhtä syväksi palaa kuin se oli ennen eroa.
Osa ystävistä on valinnut puolensa minua vastaa, kukaan ei ilmeisesti jäänyt minun puolelleni, koska olin lähtijä. Mutta toisaalta kuka kaipaa "muka" ystäviä, riittää kun on yksi tai kaksi todellista ystävää.
olla missään tekemisissä. Meidän yhteiset ystävät kun aivopesi mieheni ja lasten isän että me olisimme pilanneet hänen elämän.
Haukkui jatkuvasti ja vihjailivat perättömiä, ei se mies mutta se nainen etupäässä.
Kai mies alko uskooo et me ollaan pilattu sen elämä.
Vieläkin se akka haukkuu ja puhuu perättömiä meistä. Mies on niin aivopesty, ettei halua olla minun eikä lastemme kanssa missään tekemisisää. Karkuun ajaa kun vastaan tullaan.
Että mä oon ilonen kun pääsin siitä harpusta, jauhakoot musta exälleni ja tuttavapiirilleen mitä huvittaa, mua ei enää heilauta. Jos joku uskoo sitä niin uskokoon, mutta onneksi suurin osa (myös mun ex) tuntee mut. Ja onhan ne arvostelukykysiä ihmisiä, suurin osa. Loput onkin aivottomia, niitä ei ole eikä tule ikävä.
Tämä on erityisen tuttua etenkin miehille.
Naista pidetään syyttömänä osapuolena ja miestä
pahiksena. No, näin ei tietysti useinkaan ole.
Mutta saman olen myös minäkin kokenut.
Tosin, jälkeenpäin ajatellen totesin, että
näissä ns. "ystävissä" en menettänyt juurikaan mitään. Hei eivät olleet todellisia ystäviä vaan
avioliiton aikana enemmänkin pelkkää ajankulua.
Tämän vuoksi olisikin hyvä jos etenkin eronneille miehille olisi on harrateryhmiä yms. en tarkoita siis mitään 'surkuttelukerkoja' vaan kenties enemmän tuonne urheilupuolelle painottuvaa toimintaa.
Minä huomasin aika pian eron jälkeen,että pariskunnat tapaavat keskenään ja sinkut keskenään. Yleensäkin samanlaisessa elämäntilanteessa olevilla on enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Itse asiassa parien probleemat eivät voisi nykyään vähempää kiinnostaa. Onneksi sinkkuja riittää, yksin ei tarvitse olla jos ei halua.
Sehän on hienoa että sinkkuja riittää, niillä kaikilla kun on samat harrastukset, samat mieltymykset,samat eliolosuhteet,sama koulutus ja vielä samat piirit.Ja vapaa-aikaa vaikka muille jakaa, eikös juu. Mistä näitä sikiää?????
Eivät kaikki sinkut ole samanhenkisiä tietystikään. Mutta helpompi on sinkun tavata muita sinkkuja kuin pariskuntia. Olen eron jälkeen tavannut pariskuntiakin mutta jotenkin kolmantena pyöränä olo ei ole tuntunut kivalta ja tapaan nykyään saman sukupuolen edustajia kahdestaan. Sitten on pariskuntia, joista kumpikaan ei kai ole ollut koskaankaan kiinnostunut minun seurastani vaan on tullut miehen mukana ja lähtenyt myös miehen mukana.
Kaikenlaisia pettymyksiähän on joutunut käymään läpi. Eli tuo sinkut keskenään -käytäntö on muotoutunut sitä kautta.
Edellisen avioliiton aikana oli luonnollisesti tullut tuttuja pariskuntia. Oli myös kummankin vanhoista kavereista tullut kummankin kavereita.
Kun erottiin, ja minusta tuli ns. sinkku niin yhtäkkiä olinkin "uhka" muille avioliitossa eläville naispuolisille ystävilleni. He alkoivat olla mustasukkaisia jos tapasin heidän miehiään esim. kahvilla kuten joskus kävi avioliitonkin aikana. Vaikka sitä ennen oltiin normaaleja kavereita ja aviovaimona en ollut heille uhka!? Olisn ymmärtänyt JOS nuo miehet olisi osoittaneet kiinnostusta minua kohtaan. Eivät osoittaneet. Ne kaverit sitten jäi juuri tuollaisten ongelmien takia. Ei ihan kaikki, toki jäi joitakin jotka hyväksyivät muutoksen.
Paitsi kun kaksi heistä sitten erosi, sitten sopi olla taas ystäviä. Ns. sinkkuna alkoi kaveripiiri tietysti muodostua pikkasen toisenlaiseksi. Heidänk anssaan oltiin yhteydessä sittenkin vaikka löysivät uudet kumppanit.
Mutta sitten minä taas sekotin pakan: tapasin elämäni miehen. Ja ystävät pyöri kuin kirsikat hedelmäpelissä.... Sitä ei hyväksyneet ne parit jotka oli kavereitani edellisen avioliiton aikana, eikä sinkkuystäväni. Paria ystävää - TOSIystävää lukuunottamatta aiemmat ystävät ovat mennyttä kalua. Ex-mieheni meni naimisiin ennen kuin tapasin tämän miehen, ja ollaan hänen kanssaan kuitenkin hyvissä väleissä oltu koko ajan. Hän myös tulee toimeen nykyisen ukkoni kanssa. Se on minusta hienoa.
Mutta muita ihmisiä en ymmärrä. Olen tottunut tähän elämääni enkä lainkaan kaipaa niitä jotka eivät hyväksy minua omana itsenäni ja nykyistä puolisoani. Hän on hieman "paremmista piireistä" kuin monet ex-ystävistäni, ehkä sillä on ollut vaikutusta asiaan. Mut mitäs siitä.
Avioliittoni aikana lapsuudenystäväni ihmetteli monta kertaa miten jaksan vaimoni kanssa. Koska vaimoni oli aika häijy minua kohtaan. Se korostui aina kun alkoholia oli tarjolla, ja jollei ollut hän sitä joi kuitenkin. Sen seurauksena alkoi minu haukkuminen ja vähättely.
Hänen vaimonsa on ent. vaimoni ystävä. En tiedä mitä akkaväki keskenään puhui. Minä nyt yritin parhaani mukaan kotityöt ja varsinaiset työt hoitaa. Olin paljon poissa koska työn puolesta piti matkustella. Vaimo ei tykännyt matkustelusta ja työstäni mutta mielellään otti rahat vastaan. Hän jäi omasta tahdostaan osa-aikaiseksi kun halusi hoitaa kotia ja lapsia. Minä en ryypännyt, en käynyt kapakoissa muutenkaan, en ollut väkivaltainen (vaimoni kyllä muutaman kerran heitteli minua erilaisilla tavaroilla..), en kiristänyt, en uhkaillut... jopa harrastuksista luovuin vähitellen että voin olla kaikki vapaa-ajat lasten kanssa ja hoitaa taloa. Sekään ei riittänyt.
Lopulta me erosimme. Olin tavannut miellyttävän naisen ennen eroa, mutta hän ei vaikuttanut eropäätökseeni. Hänestä sain ehkä vain voimia eron tielle. Tavattiin eron jälkeen uudestaan ja sen jälkeen ollaan muutettu yhteen ja menty naimisiin.
Entinen vaimo kuitenkin keksi että tuo nainen oli eromme syy. En edes uskalla arvata mitä kaikkea hän on puhunut ystävälleni ja hänen vaimolleen. Pari kertaa ystäväni on kysellyt minusta aivan ihmeellisiä asioita, jotka eivät pidä paikkansa. Sanoinkin hänelle sen.
Ensin huomasin että yhteydenpito hänen puoleltaan loppui. Myöhemmin hän ei tullut meillä käymään kutsustakaan. Ei häissämmekään, vaikka kutsu lähetettiin. Lähetti tekstiviestillä etteivät pääse.
Nyt on mennyt vajaa kaksi vuotta siitä tekstiviestistä. En ole minäkään ottanut yhteyttä. Jotain todella erikoista entinen vaimo on sanonut tai tehnyt, koska tähän nykyiseen vaimooni he eivät kunnolla ehtineet edes tutustua. Pari kertaa tapasivat ja mielestäni kaikki oli ok silloin. Naisetkin tulivat hyvin juttuun. Nykyinen vaimoni on melko välitön ja iloinen ihminen.
En tiedä onko hänen vaimollaan niin suuri vaikutus, vai onko minun vaimollani niin suuri vaikutus. Mutta jos mies ei itse osaa päättää kuka on hänen ystävänsä ja kuka ei, olkoon minun puolestani.. Ei ole ystävyyteni arvoinen.
Onneksi aivan kaikki eivät osoita mieltään. Entisen vaimoni veli käy meillä useinkin. Hän yritti olla välirauhan tekijänä aluksi mutta totesi ettei kannata.
Ystävyys mitataan vaikeuksissa. Onneksi elämä tuo päivittäin eteen uusia ihmisiä. Koskaan ei tiedä kuka heistä on ystävä.