Minun kaukosuhteeni tuntuu pahalta juuri nyt. Kaipaan puolentoista vuoden seurustelun jälkeen toista elämääni täysipainoisesti. Viikon erossaolo menee, mutta kaksi viikkoa erossa tuntuu jo pahalta.
Usein ongelmaa aiheuttaa se, että poikaystäväni ei kykene ennakoivaan suunnitteluun. Hän haluaa päättää viikonlopun tapaamisen vasta torstaina, kun minä (n) puolestani toivoisin ennakoivaa suunnittelua jotta voisi sovittaa kalenteriinsa myös muiden tapaamista. Viikonloput tahdon kuitenkin useimmiten "pyhittää" suhteelleni; toki poikkeuksiakin on.
Osaako kukaan sanoa miksi mies ajattelee/elää niin "hetkessä"? Mitä se tarkoittaa? Eikö mies ole valmis sitoutumaan aikatauluihin? Onko se itsekkyyttä..? Eikö olisi järkevää suunnitella etukäteen tapaamiset, varsinkin kun eletään kaukosuhteessa? Tulee väkisin olo että minä suunnittelen aikaa suhteelleni, mutta mies vain ottaa sitä jos huvittaa tai parempaa tekemistä ei satu tulemaan.
Onko kukaan saanut ratkaistua ongelmaa miehen kanssa? Kaipaan neuvoja. Puhe ei tunnu menevän perille.
Usein ongelmaa aiheuttaa se, että poikaystäväni ei kykene ennakoivaan suunnitteluun. Hän haluaa päättää viikonlopun tapaamisen vasta torstaina, kun minä (n) puolestani toivoisin ennakoivaa suunnittelua jotta voisi sovittaa kalenteriinsa myös muiden tapaamista. Viikonloput tahdon kuitenkin useimmiten "pyhittää" suhteelleni; toki poikkeuksiakin on.
Osaako kukaan sanoa miksi mies ajattelee/elää niin "hetkessä"? Mitä se tarkoittaa? Eikö mies ole valmis sitoutumaan aikatauluihin? Onko se itsekkyyttä..? Eikö olisi järkevää suunnitella etukäteen tapaamiset, varsinkin kun eletään kaukosuhteessa? Tulee väkisin olo että minä suunnittelen aikaa suhteelleni, mutta mies vain ottaa sitä jos huvittaa tai parempaa tekemistä ei satu tulemaan.
Onko kukaan saanut ratkaistua ongelmaa miehen kanssa? Kaipaan neuvoja. Puhe ei tunnu menevän perille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos todella haluaa kaukosuhteen toimivan niin silloin sen tieltä raivataan kalenterista kaikki muu pois. Jos todella rakastaa toista niin kalenteri on selvillä automaattisesti niiksi viikonlopuiksi mitkä voidaan yhdessä viettää. Ja jos taas näin ei ole ... niin ei tarvinne selittää mitä se merkitsee.
sama juttu meijän kaukosuhteessa.en tiiä nähäänkö huom,enna vai ei ku meis ei oo päättäny vielä.ku olis kiva sitte keksiä jotain muuta vkl:lle jos mies ei tuu.mut tää on vasta nytte alkanu tulee ongelmaksi.
Todennäköisesti mies tietää, miten epävarmaa elämänvaihetta elätte. Ei hän voi tehdä nopeita päätöksiä, jos paljon asioita mietittävänä... Pikku vinkkinä vain, muuttakaa samalle paikkakunnalle asumaan jos mahdollista. On suorastaan sydäntä raastavaa elää kaukosuhteessa, tiedän mistä puhun. Voitte tietysti jatkaa kaukosuhdetta, mutta hyvin todennäköistä on se, että tuloksena on vain 2 särkynyttä sydäntä!
Usko koetuksella, sydän pamppailee.
Mitä hän tällä hetkellä ajattelee?
Mua (n) kypsyttää, että viikonloppuisin ei viitsi sopia juurikaan muuta tekemistä kuin se toinen osapuoli (m) on tulossa. Elämä on jotenkin rajoittunutta. Tulevaisuus on epävarmaa. Mihinkään ei saa kunnon vastauksia.
Miehen mielestä ongelmia ei ole ja mä olen hajoamassa... erohan tästä varmaan tulee vaikka kauan ollaan oltu yhdessä ja luotetaan toisiimme.
Kyllä sellaisessa suhteessa jossa asutaan eri paikoissa, pitäisi saada jonkinlaista varmuutta tulevaan ja selkeitä päätöksiä. Ei sitä ikuisesti voi raivata viikonloppuja vapaaksi vaikka kuinka rakastaisi!
Ei se riitä, että "erossaolo menee". Vaadi poikaystävältäsi suoraan selkokielellä enemmän suunnitelmallisuutta.
Ei voi olla aina niin että toinen uhrautuu, joustaa ja "pyhittää" toisen suomia ajankohtia. Toki se kuuluu rakkauteen mutta vastavuoroisuus ja kohtuus kaikessa! Siinä voi se joustava ja venyvä henkilä katkeroitua hiljaksiin...
Osaako kukaan sanoa miksi mies ajattelee/elää niin "hetkessä"? Mitä se tarkoittaa? Eikö mies ole valmis sitoutumaan aikatauluihin? Onko se itsekkyyttä..? Eikö olisi järkevää suunnitella
Jos ei miinakenttää teidän välillä, muuttakaa asiat sellaisiksi, että olette lähellä toisianne!
Siis jos on kyse rakkaudesta!
Hei
Luin noi jutut ja ajattelin ääneen että taas viedään ( mummoo lumessa ) . Héi, itse olen kaukosuhteessa ja olin se odottava osapuoli, mutta aikasa kutakin. Opin että en enää istu kotona ja odota tuleeko hän vai ei. Järjestin itselle muutakin menoja ystävien kanssa silloin kuin oli sellaiset fiilikset ja jos hän silloin olisi ollut tulossa, ilmoitin tyynen rauhallisesti että ''voi harmi ehdin jo sopia muuta kun sinusta ei kuulunut''. Nyt hän on ajan kanssa oppinut arvostamaan myös sitä että olenko tavattavissa vai en. Ja kysyy jo alkuviikosta onko suunitelmia loppuviikolle jos hän olisi tulossa. Ja näin ymmärtääkseni on sujunut hänenkin mielestä eikä ole sitä oloa että pakkoko on tavata joka toinen vkonloppu säännöllisesti. Ja se että voin myös olla se joka päättää nähdäänkö vai ei. Silti meillä on hauskaa yhdessä ja välimatkaa on melkein 500 km.
Hei, vaikka aikaa kulunut kun olet tänne kirjottanut, en voi olla vastaamatta.
Otappa nyt järki käteesi, niin minä jouduin tekemään kun mies ei olisi oikein ehtinyt tapailla ja sopia niistä etukäteen, tapaamiset harvakseltaan olisivat käyneet. Sanoin, että se ei sovi minulle, no se ei sitten sopinut hänelle.
Juttu päättyi siihen.
Kun sitten näillä eri sivuilla kuljin löysin sieltä hänen laatimiaan ilmoituksia joissa hän ilmoitti vapaana miehenä etsivänsä ystävää ja tämä ilmoitus oli jätetty silloin kun me vielä tapailimme. Joten jos ei ole aikaa sinulle, mieti kenelle hän tarvitsee sen ajan. Elämäsi kuluu odottaessa. Epäilkää aina näitä jotka ehtivät tavata harvakseltaan. Tässä maassa joku parisataa km ei ole mikään matka tavata joka viikonloppu.