Vitamar Omega-3 kalaöljy ja sen D-vitamiini

D-vitamiinin nykyistä runsaampi päivittäinen saanti (25-40 µg/vrk) vähentää paksusuoli- ja peräsuolisyövän riskiä merkittävästi, ilmenee uudesta tutkimuksesta
http://tinyurl.com/2n3ob9

Kansanterveyslaitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta ovat tehnyt valtavan karhunpalveluksen kansanterveydelle säätämällä vitamiinien saantisuositukset liian pieniksi. Esimerkiksi D-vitamiinin raja oli 5 µg/vrk (200 IU) vuoteen 2005 asti, jolloin sitä nostettiin vain 50 %, 7,5 µg:aan, kun tarve olisi ollut 5-kertainen.

Kanadassa viranomaissuositus on 15 µg/vrk, jota sitäkin arvostellaan liian pieneksi. Ikääntyvile suositellaan 20-25 µg/vrk, koska se ehkäisee luukatoa ja niistä aiheutuvia murtumia. Liian pieni D-vitamiinin saanti lisää lasten ja aikuisten riskiä sairastua diabetekseen.

Turvallinen vuorokausiannoksen yläraja aikuiselle on 250 µg, kirjoittavat amerikkalaiset ja kanadalaiset asiantuntijat johtavassa ravitsemuslääketieteen lehdessä (Am J Clin Nutr 2007). Viranomaiset ovat siis johtaneet vuosikausia suomalaisia harhaan pelottelemalla D-vitamiinin yliannostuksen vaaroilla. Tämä osoittaa, kuinka vähän viranomaiset tuntevat ravitsemuslääketiedettä.

Tarvittavaa D-vitamiinimäärää ei saa ravinnosta, vaan vitamiinia tarvitaan ravintolisänä, etenkin pimeänä vuodenaikana. D-vitamiinia on luonnostaan kalanmaksaöljyissä ja sitä lisätään moniin kalan luurankolihaksesta valmistettuihin kalaöljyvalmisteisiin

Amerikkalainen Food and Nutriton Board (FNB) arvioi vuonna 1997 D-vitamiinin turvalliseksi ylärajaksi aikuisille 50 µg/vrk, mikä oli 10 kertaa suurempi kuin tuolloin Suomessa voimassa ollut suositus. Nyt asiantuntijoiden mukaan turvallinen yläraja aikuiselle on vähintään 250 µg/vrk.

Asiantuntijat edustavat Mount Sinai Hospitalia (Toronto, Kanada), amerikkalaista Creighton-yliopistoa Nebraskassa ja amerikkalaista Council for Responsible Nutrition -järjestöä (Washington, DC). He korostavat, että D-vitamiinista saadaan kaiken aikaa uutta tutkimustietoa, jonka mukaan tällä vitamiinilla – suurempina päiväannoksina kuin nykyisin virallisesti suositellaan – on merkittävä osuus muidenkin tautien kuin riisitaudin ja luukadon ehkäisyssä. He ovat sitä mieltä, ettei FNB:n ehdottama 50 µg:n (2000 ky) yläraja perustu tieteelliseen näyttöön ja että tämä raja-arvo on liian pieni ja se rajoittaa tutkimustoimintaa, tuotekehitystä ja asianmukaista terveyspolitiikkaa. Tieteelliset tutkimukset puoltavat huomattavasti korkeampaa raja-arvoa, joksi asiantuntijat esittävät nyt vähintään 250 µg/vrk (eli 10 000 ky D3-vitamiinia).

Hathcock JN, Shao A, Vieth R, Heaney R: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18.
http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/85/1/6


Suositus, että meidän tulisi syödä vähintään kaksi rasvaista kala-ateriaa viikossa perustuu nimenomaan siihen, että siten saisimme D-vitamiinia (suositusta ei ole annettu riittävän omega-3-rasvahappojen saannin vuoksi, kuten monet virheellisesti yhä luulevat). Nykytiedon valossa se ei kuitenkaan riitä – etenkään syöpätautien ehkäisyyn –, sillä ihmisen D-vitamiinin tarve on todennäköisesti noin 30 kertaa suurempi kuin Pekka Puskan johtama Kansanterveyslaitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittavat. Suositukset on annettu sillä perusteella, että niiden mainitsemat määrät on mahdollista jotenkuten saada ravinnosta (jos tuntee ravintosuositukset), eikä ravintolisiä tarvittaisi. Koska viranomaissuositukset ovat harhaisia, eivätkä läheskään kaikki ymmärrä ottaa ravintolisiä, monet sairastuvat tarpeettomasti vakaviin kroonisiin sairauksiin ja ikäihmiset joutuvat turhanpäiten laitoshoitoon, kuten hollantilainen tutkimus juuri osoitti:
http://tinyurl.com/3dyu8h


Turha pähkäillä saako jotakin vitamiinia, hiven- tai kivennäisianetta rittävästi ruoasta, kun asian kerran voi selvittää yksinkertaisella verikokeella, aivan kuten rutiinisti menetellään esim. kaliumin, natriumin, raudan yms. suhteen. Veren rasvahapotkin saa nyt selville 77 eurolla (16 rasvahappoa) ja niiden suhteet. Verikoe kertoo asian tarkemmin kuin erilaiset laitasmallit. Eri asia on, että esim. D-vitamiinin ja suhteen laboratorioiden viitearvot ovat ilmeisesti liian pienet ja homokysteiinin suhteen liian suuret. Homokysteiini nousee, jos ihminen syö liian vähän foolihappoa (ja B6- ja B12-vitamiineja).

Ostin juuri apteekista möllerin nestemäistä omega-3 kalaöljyä. siihen on lisätty E-vitamiinia rasvahappojen hapettumisen estämiseksi. Farmaseutti kertoi, että esim. A-vitamiinia ei ole lisätty sen takia, kun se estää E-vitamiinin imeytymistä, että tarkkana saa olla kun eri valmistajien tuotteita ostelee. hämmästyttää myös se, jos tutkittua tietoa on, niin miksi sitten toiset firmat lisäävät esim. juuri kyseistä A-vitamiinia tuotteisiinsa, vaikka tietävät sen olevan jollekin toiselle vitamiinille tai sen imeytymiselle haitallista. kuka sitten loppujen lopuksi tietää mikä on hyväksi terveydelle ja mikä ei, koska markkinamiehet kyllä osaavat käyttää hyväksi ihmisten "tietämättömyyttä". keskusteluun D-vitamiinista ja sen puutteesta farmaseutti kehoitti ostamaan toisen tuotteen, jossa on vain pelkästään D-vitamiinia, kun sitä ei möllerin kalaöljystä löytynyt.

Jaa, onkohan kyse A-vitamiinin lisäyksestä ollenkaan vaiko vain siitä, että nämä "kalaöljytkin" tehdään kalanmaksasta. Ja kalanmaksaöljy luonnostaan sisältää melko paljon myös A-vitamiinia.

Omega-3 -kalaöljyjen puristaminen pelkästään kalanlihasta ainakin omien laskelmien mukaan tulisi niin kalliiksi (tarvittaisiin niin paljon kalaa/g omega-3:sta, että se ei voi olla kaupallisesti kannattavaa).