Keksiviikko, ehdottomasti.
Vai..?
Perjantai on kauhein: pitäisi olla iloinen, mutta kun ei jaksa; pitäis käydä jossain, mutku ei jaksa; pitäis siivota, mutku ei jaksa...
Sitten lauantai. Olisi ihana päivä, mutta kun perjantaina ei jaksanut siivota, niin lauantain aamupäivä menee siinä, että tuskailee kun pitäisi aloittaa siivous. Sitten ehkä saa aloitettua, mutta kun lopettaa, niin lauantai on jo ohi.
Sunnuntai on kaamea, viikonloppu on jo ohi, ja jos lauantaikin meni pähkäillessä, niin sitten on yhdestoista hetki siivota. Ja kaverit ihmettelevät, että "siivositko sä koko viikonlopun?". Sunnuntaina tulisi tietenkin viikon paras sarja telkasta, mutta niin myöhään, ettei siitä voi nauttia kun huono omatunto seuraavan aamun väsymyksestä vaivaa.
Maanantaina väsyttää, koska katsoi sitä sarjaa kumminkin. Ja vielä luki vähän päälle. Tuntuu, ettei viikonloppuna olisi levännyt yhtään. Ja salille on pakko kammeta, kun tuli jo kaksi välipäivää.
Tiistai. Työviikko täydessä käynnissä ja viikonloppu tuntuu olevan valovuosien päässä. Yleensä kaikki tylsimmät palaverit (ne 8-tuntiset budjettipalaverit, joissa on itse sihteerinä) osuvat tiistaille.
Torstaina alkaa jo vähän väsyttää, mutta ei voi levätä, koska seuraava päivä on työpäivä. Ehkä kumminkin viikon toiseksi paras päivä, kun tulee Kotikatu :)
Vai..?
Perjantai on kauhein: pitäisi olla iloinen, mutta kun ei jaksa; pitäis käydä jossain, mutku ei jaksa; pitäis siivota, mutku ei jaksa...
Sitten lauantai. Olisi ihana päivä, mutta kun perjantaina ei jaksanut siivota, niin lauantain aamupäivä menee siinä, että tuskailee kun pitäisi aloittaa siivous. Sitten ehkä saa aloitettua, mutta kun lopettaa, niin lauantai on jo ohi.
Sunnuntai on kaamea, viikonloppu on jo ohi, ja jos lauantaikin meni pähkäillessä, niin sitten on yhdestoista hetki siivota. Ja kaverit ihmettelevät, että "siivositko sä koko viikonlopun?". Sunnuntaina tulisi tietenkin viikon paras sarja telkasta, mutta niin myöhään, ettei siitä voi nauttia kun huono omatunto seuraavan aamun väsymyksestä vaivaa.
Maanantaina väsyttää, koska katsoi sitä sarjaa kumminkin. Ja vielä luki vähän päälle. Tuntuu, ettei viikonloppuna olisi levännyt yhtään. Ja salille on pakko kammeta, kun tuli jo kaksi välipäivää.
Tiistai. Työviikko täydessä käynnissä ja viikonloppu tuntuu olevan valovuosien päässä. Yleensä kaikki tylsimmät palaverit (ne 8-tuntiset budjettipalaverit, joissa on itse sihteerinä) osuvat tiistaille.
Torstaina alkaa jo vähän väsyttää, mutta ei voi levätä, koska seuraava päivä on työpäivä. Ehkä kumminkin viikon toiseksi paras päivä, kun tulee Kotikatu :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Päivä on kyllä tuo paras päivä ja huominen voi olla vielä parempi :)
Jos sulla mulla olis Magnum44 sun ohimolla, niin minkä päivän valitsisit? :)
Sit olis kyllä pakko heittää lonkalta jotain :)
Vaikea valinta kun kaikista päivistä löytää jotain hyvää mut valinta kyllä osuu Sunnuntaille.
Päivä jolloin ei tarvitse tehdä yhtikäs mitään, voi vaikka loikoilla sängyssä koko päivän jos huvittaa :)
Miksi on pakko siivota ja on pakko tehdä sitä ja tätä? Ja mukamas juuri tiettynä päivänä tai sitten täytyy kantaa huonoa omaatuntoa, kunnes homma on tehty. Sitkeässä istuu luterilainen kärsimyksen moraali.
No okei, tehdystä työstä tulee hyvä mieli. Mutta onko se hyvä mieli vaivan arvoista? Jos olisi, niin eikö sitä tarttuisi askareisiin hetimennen? Vai tehdäänkö kaikenmoista vain siksi, että "niin kuuluu tehdä"?
Ai niin, paras päivä on vapaapäivä. Riippumatta viikonpäästä. Viimeisenä työpäivänä väsyttää ja viimeisenä vapaapäivänä täytyy ottaa iisisti, että on taas seuraavana skarppina töissä.
ei jaksa.
sit siivous kyllä kuuluis tehdä edes hätäsee vähintää kerra viikossa.
et ei se mikää pakko tietenkää oo jos tykkäis, et on sotkuu jokapuolella.
se olis tää sinkkutalous semmone, et jos ei itte siivoo, nii kukaa muukaa ei siivoo.
ihailun teologia on katolista. Ei luterilaista.
Torstai. Perjantai lähestyy, työviikko on lopuillaan. Torstaita seuraava päivä on hyväntuulisuuden viikoittainen nimikkopäivä. Torstai on viikonlopun januaari (portinvartija).
on se, kun ei ole PMS:oireita, siis tarkoitan toisilla otuksilla,;)) silloin työpäivät ovat kuin leikkiä vuan;)
Organisoi. Ja tee muutenkin paljon vähemmän. Keskitä enegiasi oleelliseen ja siihen mikä on sinulle tärkeää. Tee mukavia asioita. Siivoa pienissä erissä 1. pv kylppäri, 2. pv lattia, 3. pv pölyt. Olet kyllä ammatin valinnut huh kaameaa! Kotikatu?? Huh mikä ohjelma.
Eikö sulla sytytä??
Kirjoitin viestin pilke silmäkulmassa ja voin vakuuttaa, että elämäni on organisoitua (kenties liiankin) eikä siivous tuota ongelmia. :)
Minkä ammatin minä olen valinnut?
Eihän mulla ole ammattia, opiskelen vielä!
Kotikadusta pitämiseen pidätän oikeuden, vaikka en sitä yleensä ehdi katsomaan.
pilke silmäkulmassa?
Kovia paineita sä otat siivoamisesta. Päätät jonkun päivän viikossa siivouspäiväksi ja pysyt päätöksessäsi. Mä imuroin kämpän yleensä perjantaisin ja teen muuta pientä siivoilua, ostan myös yleensä koko viikon ruoat samana päivänä, niin eipä tarvitse sitäkään miettiä viikolla.
Juu, tosiasiassa ei ole ollut koskaan ongelmia siivouksen kanssa. Eikä mitään yhtä päivää kannata oikeasti päättää, siivoaa sitten kunhan kerkiää. Pääasia, että kunnon siivouksen saa tehtyä kerran viikkoon ja viikon mittaan puuhastellaan sitten kaikkea pientä.
Eli taas yksi helvetin turha palstan täyteaihe sulla. Onnittelut blondi!
Yritän keksiä vielä pari uutta tämän päivän aikana!
ehdottomasti. ei ole duunia ja voi tehdä mitä tykkää.
on eilinen ja toispäivä vasta päivistä parhain olikin.
Huomiseen katson karvat pelosta puolijäykkinä ja ylihuomiseen sängyn alta kosteita tyynyjä kauhusta kalu kankeana rutistaen.
Onks tähän ketjuun kasaantunut palstan koomikot vai?
paras ja innostunein olo on ehdottomasti jossain siinä torstain ja perjantain kiepeillä. Viikonlopun koittaessa yleensä poistun luolastani ja sosiaalinen elämäni vilkastuu. Muutenkin voin hyvällä omallatunnolla vetelehtiä tai tehdä mitä huvittaa. Lauantaitkin on ihan kivoja jos ei mene krapulassa maatessa.
Sunnuntaina päässä pöyrii usein pelkkiä synkkiä ajatuksia, olen tyypillinen sunnuntaiahdistuja ja se angsti on joskus sietämättömän sitkeää laatua. Heti helpottaa, kun maanantai koittaa ja saa jotakin pientä tehdyksi, jolloin alkaa tuntua uuden alulta.
Meillä on yhden kaukana asuvan ystäväni kanssa sellanen PMP -tukiverkosto. PMP tarkoittaa "pienintä mahdollista ponnistusta". Oma työni on sellanen ajatus- ja pähkäilytyö, jossa ei ole aikatauluja eikä ketään patistamassa, joten joskus tuppaa laiskuus ja keskittymiskyvyttömyys yllättämään. Silloin otan yhteyttä "tukihenkilööni" ja mietimme yhdessä, mikä voisi olla tänä päivänä/seuraavan tunnin aikana se pienin mahdollinen ponnistus, jonka toteutan. Tietysti systeemi toimii vastavuoroisesti. Eilen PMP:ni oli kirjoittaa puoli liuskaa ja sitten vasta sain keittää uudet kahvit. Suosittelen järjestelmää muillekin, toimii:)
Ihan kuin sä vähän niinkuin stressaisit liikaa ihan mitättömistä asioista. Kuluuhan se elämä murehtiessa jotain siivoustakin, mutta ite keksin parempaakin tekemistä. Sillon kun siivotaan niin siivotaan, sillon kun ollan rennosti niin ollaan.