Olen 24 vuotias sinkku. En ole oikein koskaan seurustellut vakavasti. Lyhyempiä juttuja on ollut jonkin verran. Viimeiset kolme vuotta on ollut aika hiljaista miesrintamalla. Kaikki kaverit seurustelee. Olen iltaisin kovin yksinäinen. Tuntuu kuin elämällä ei ole merkitystä kun sitä ei saa jakaa toisen ihmisen kanssa. Minulla olisi niin paljon rakkautta annettavana. Pelkään että en koskaan löydä sitä oikeaa ja sitten tyydyn toiseksi parhaaseen enkä ole onnellinen. Haluan vaan rakastaa ja saada vastarakkautta.
Olen
onneton :(
61226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
löytyy täältäkin. Yksinäisyys kalvaa. Eikä ole muuten sitä etteikö niitä ukkoja olisi tullut vastaan. Ovat vaan olleet liian lapsia, kykenemättömiä sitoutumaan. Petytty on ja nyt pelkään etten pian uskalla enää rakastaa, tulla rakastetuksi. Elämä tosiaan on turhaa ilman sitä toista ihmistä. Valitettavasti ihminen on luotu jakamaan elämä toisen kanssa. Näin on ollut aikojen alusta ja niin on edelleen.
Eläpä huoli.. kyllä vielä ehdit. Itse olen 17 eikä ole ollut edes niitä lyhyempiä juttuja.. mahdollisuuksia kylläkin.
Ikää kohta 22 ja en koskaan seurustellut. Tänä vuonna on minullakin olo tuntunut niin yksinäiseltä ettei ikinä....!
Odotan kai kuuta taivaalta, että joku vaan jossain sattumalta törmäisi minuun. Alkaa jo toivo hiipua. Ei enää oikein jaksa miettiä asiaa, vaikka toisaalta se on aina mielessä.
Että kyllä meitä siis löytyy moneen lähtöön. Et ole ainoa!
Saman ikäinen olen. Itselläni on kyllä takana 4 vuotta kestänyt suhde, mutta tuon jälkeen ei juuri mitään. On mulla miespuoleisia kavereita, mutta sepä siinä onkin kun kaikki uudet tuttavuudetkin sitten päätyvät kaveri juttuihin... Mun naispuoleiset kaverit on naimisissakin ja lapsia löytyy, eikä he pidä muhun juuri yhteyttä. Mulla on mun koira joka auttaa jaksamaan, se on mun maailman tärkein asia. Ainoo joka ei jätä eikä petä!
Ehkäpä musta tulee koiralauman kanssa elävä vanhapiika:P
Ompas täällä kohtalotovereita.Itellä vain 1 ns kaverisuhde,mut sekin kaatu omaan mahdottomuuteensa.Olenkin päättänyt että jos ei löydä ketään niin sitten on tyydyttävä olemaan yksin.Lievää katkeroitumista huomattavissa kun kaikilla kavereilla on kumppanit/lapset ym ym.Tuntuu ulkopuoliselta olo heidän kanssaan. Sukulaiset pahempia,aina kyselemässä/tivaamassa että joko on kumppani löytynyt.Kovin vaan tuntuu yksinäiseltä illat kotosalla.
no mä oon samassa tilanteessa ku sä, niinku periaatteessa. Sinkku, en oikeen koskaan seurustellut, ja kaipaisin kumppania, kaikki kaverit oikeestaan jo seurustelee.
Mutta. Mä oon vähän miettinyt tai itsasias aika paljonkin ja oon tullut siihen tulokseen, että maailmas on niin paljon pahempiakin kohtaloita kuin tä sinkkuus, että en jaksa enkä viitsi enkä kehtaa jäädä piipittämään :) Tottakai välillä tulee semmosia todella yksinäisiä hetkiä, tai hetkiä jolloin vain kaipais sitä kumppania lähelleen. Mutta mä pärjään ja mä selviin yksinäisistä hetkistä harrastusten ja ystävien avulla :)
Nautin elämästä tällasena ku tä on ja otan kaiken ilon irti asioista joita mulle on annettu.
Mies ja rakkaus ja parisuhde tulee mun elämään jos tulee. Jos ei tuu, ni ihan sama, mä nautin elämästä jokatapauksessa ;) Tä toimii mulla, mutta tiedän että ei kaikilla.
antoisaa kevättä sulle! Toivottavasti joku sulle sopiva kundi antaa sulle vaikka lumipesun ;)