Perheväkivaltakeskusteluun mielestäni tasapainoisempaa näkokulmaa, kuin perinteinen feministinen, tuo vaikkapa viime aikoina perustetun Narsistien uhrien tuki Ry:n keskustelupalsta, josta pystyy lukemaan niin miesten kuin naistenkin kokemuksia aiheesta.
esim miesten kokemukset tiivistyvät usein, että heitä ei nykyisessä feministisen uth-tutkimuspropagandan kyllästämässä yhteiskunnassa uskota, ks.
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewforum.php?f=14&sid=c41618997883047063443963d02de6dd
Naisilla on myös karvaita kokemuksia narsistisista miehistä - myös narsistisista vanhemmista (miehistä ja naisista) on avartavaa lukea, miten hankalaa voi sitten ihmisenä olla jälkeenpäin:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewforum.php?f=1&sid=c41618997883047063443963d02de6dd
Mielestäni tuo (toisin kuin Sohvi tuolla oletti) asia, että miehiä ei "altavastaajan osassa" tahdota uskoa, alkaa olla feminismin aikaansaama rakenteellinen ongelma, joka olisi feministisen päänpudistelun sijasta
a) hyvä tunnistaa
b) siitä olisi hyvä lisätä infoa, etenkin tuolla eri sosiaalisysteemien piirissä heille, jotka osaavat suhtautua asioihin laajemman näkökulman omaavana.
esim miesten kokemukset tiivistyvät usein, että heitä ei nykyisessä feministisen uth-tutkimuspropagandan kyllästämässä yhteiskunnassa uskota, ks.
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewforum.php?f=14&sid=c41618997883047063443963d02de6dd
Naisilla on myös karvaita kokemuksia narsistisista miehistä - myös narsistisista vanhemmista (miehistä ja naisista) on avartavaa lukea, miten hankalaa voi sitten ihmisenä olla jälkeenpäin:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewforum.php?f=1&sid=c41618997883047063443963d02de6dd
Mielestäni tuo (toisin kuin Sohvi tuolla oletti) asia, että miehiä ei "altavastaajan osassa" tahdota uskoa, alkaa olla feminismin aikaansaama rakenteellinen ongelma, joka olisi feministisen päänpudistelun sijasta
a) hyvä tunnistaa
b) siitä olisi hyvä lisätä infoa, etenkin tuolla eri sosiaalisysteemien piirissä heille, jotka osaavat suhtautua asioihin laajemman näkökulman omaavana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mielestäni tuo (toisin kuin Sohvi tuolla oletti) asia, että miehiä ei "altavastaajan osassa" tahdota uskoa, alkaa olla feminismin aikaansaama rakenteellinen ongelma"
Miten niin feministien aikaansaama? Millaista oli silloin, kun Suomen laajalla maaseudulla eikä kaupungeissakaan edes tunnettu feminismi-sanaa? Eikö äkäinen akka pitänyt luuseriukolleen kovaa komentoa, eikö huitaissutkin? Eikö silloin ennen ollut narsisteja? Eikö väkivaltaisia naisia, eikö juopoteltu, rähjätty?
Jos olet sitä mieltä, että oli, niin menivätkö miehet silloin valittamaan ukkotuomarille akoista? Kertoivatko naapureille vai vaikenivat? Saattoivat paeta ulos, mutta menivätkö viranomaisten (poliisin) turvaan?
Jaa, eivätkö ehkä menneet? Miten hitossa ne toimivat siten kuin nyt tänä päivänäkin ennen feminismin "rakenteita" syövyttänyttä hapatusta, eli eivät kehdanneet? Sas' se.
...olisi katsottu jo aiemmin kummankin sukupuolen näkökulmasta, niin kenties tilanne olisi tasapainoisempi.
Nykyjäänhän tämä feministinen retoriikka on uth-tutkimuksineen vielä aikalailla vallassa...
Perheväkivallastahan (etenkin vakavasta) yli kolmasosa on naisten tekemää, kun katsotaan tilastoja tarkemmin. (Etsin tähän vielä linkin, outa hetki).
...perheväkivallasta näyttäisi 35% olevan naisten aikaansaannosta, 65% miesten. Mielestäni tuota 35%:akaan ei sovi väheksyä
Lähde: http://www.aamulehti.fi/keskustelu/thread.jspa?messageID=54000
Kuolemaan johtaneesta perheväkivallasta
YHTEENLASKU
( puoliso- ja lapsiin kohdistuvan väkivallan tilastoa suhteutettuna saman mittaiseen ajanjaksoon )
"Vuonna 2003 kuoli 13 naista aviomiehensä surmaamana ja 5 miestä aviovaimonsa surmaamana, 2004 4 miestä ja 15 naista, 2005 3 miestä 11 naista."
- eli, kolmen vuoden aikana kuoli siis 39 naista ja 12 miestä aviopuolisonsa tappamana.
Lisäätään tuohon sitten se mistä on virallisesti vaiettu:
"Ajanjaksolla (1.6.2002 - 31.12.2005 ) surmattiin kaksikymmentäviisi alle 15-vuotiasta lasta, neljätoista poikaa ja yksitoista tyttöä. Heistä viisitoista (60 %) oli joutunut äitinsä ja yhdeksän (36 %)isänsä surmaamaksi, yksi (4 %) sai surmansa Myyrmannin pommi-iskussa." ( lähde: OPTULA )
- eli 3,5 vuoden aikana äiti tappoi lapsensa 15 tapauksessa, isä 9 tapauksessa .
Suhteutetaan aviopuolisoiden surmat saman mittaiseen ajanjaksoon kuin lastenkin surmat ( 3,5 vuoteen )
39 / 3 vuotta = 45,5 / 3,5 vuotta
12 / 3 vuotta = 14 / 3,5 vuotta
lisätään saatuihin puolisosurmien suhdelukuun / 3,5 vuotta lasten surmat / 3,5 vuotta
45,5 + 9 = 54,5 / miehet ( suhdelukuja )
14 + 15 = 29 / naiset
tuon perusteella vastaisivat miehet 65 % kuolemaan johtaneesta perheväkivallasta, naiset 35 %:sta.
Tietenkään naisten tekemää väkivaltaa ei sovi väheksyä, kuka sitä täällä on väheksynyt? Ihan riippumatta siitä, tappaako rääkätty akka 15 vuoden jatkuvan väkivallan jälkeen kännissä makaavan ukkonsa tai mielenterveytensä menettänyt äiti polttaa lapsensa tai jne, vai onko kyseessä varsinainen valkyria sotaratsun selässä.
Naisten tekemä väkivalta on onneksi kuitenkin vielä vähäisempää kaikkiaan (kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti), mutta senkin faktan te ikäänkuin tunnutte torjuvan.
Kai tiedät tilastoista sen kivan jutun, että kun kyseessä on pienet luvut, ajanjakson valinnalla voi olla merkitsevä rooli "näyttävyyteen"? Entä jos olisi aikaväli 2000-2005? Herää luonnollinen epäilys.
Sinun feminismikauhusi muistuttaa entisaikojen pelokasta/pelottelevaa pälyilyä, jossa taikauskoinen kansa ounasteli joka puskan takana piilevän pirun tai menninkäisen. Sovinistille kaiken itselle epämieluisan tai laajasti paheksuntaa herättävän takana on feministi. Joku nimetön kumma feministi, ketään niistä akan piruista ei saa kiinni, että voisi osoittaa nimeä tai näyttää kuvaa (paitti Ruottissa, siellä niitä..), mutta feministit siinä takana ovat. Juu.