Apuva!

Olet kiitollinen. Ja koitat hyväksyä itsesi. Niin minustakin tuntuu että eräs mies on täydellinen ja moni muukin mies on täydellinen ja itse en ole. Eihän sille mitään voi. Pitäisikö tässä koittaa muka olla itse täydelllinen vaikka ei minusta varmaan tule sellaista kuin omala tavallani... heh.

Ps. kukaan ei ole täydellinen

No mieti nyt vaikka sitä, että seurusteletko narsistin kanssa. Näkyykö se narsisti peilistä vai peilittömästi?

Siis mikä mättää, että tuntuu eriarvoiselta?

Et ole sen arvoinen.

mistään miesten "logiikka" palstalta kysy. Ja oikeesti: "Täydellinen"... Kaikki me ollaan epätäydellisiä ja siten täydellisiä. Ymmärtää? Minä en, koska tämä palsta tekee logiikan suunnan hämäräks... Tosin yhdyn kommenttiini.

Sitäpaitsi, en usko mitä sanot... Mutta oli kiva vastata silti.

Se on sille oikein, mitä on niin hyvä.

Ryntäsit nyt suin päin hyvinkin yleisen parisuhteita vaivaavan ongelmavyyhden kimppuun.

Siis epätasa-arvoon, joka kumpuaa miehen täydellisyydestä.

täydellisen epätäydellinen, olisiko se sitten parempi?

Itseäni huvitti ilmaista tilanne tällä tavalla. Mieheni on kiltti ja hyväsydäminen kaikkea muuta kuin narsisti. Täydellisyys tarkoittaa ehkä sitä, että sovimme täydellisesti yhteen. Kyllä neljässä vuodessa ehtii nähdä toisen viat, ja hyvin menee, jos mitään isompaa ei löytynyt.

Ongelma on minun päässäni (siis kirjaimellisesti): olen mielenterveysongelmainen ja käyttäydyn turhan impulsiivisesti :( En haluaisi loukata miestä omalla silloin tällöin holtittomalla käytökselläni, hän ei sitä ansaitse.