Olen ollut au pairina tassa perheessa jo 4 kk:ta, ja minulla on outo ongelma: perhe pitaa minua ihan liiaksi perheenjasenena! Aluksi tuo ei niin haitannut, oli vaan mukavaa, etta ottivat minut joka paikkaan mukaan ja en siten ollut yksinainen. Nyt kuitenkin viimeiset pari kuukautta tuo on haitannut, ja nyt viimeviikkoina todella ruvennut arsyttamaan ihan pelottavan paljon!
Olen siis jatkuvasti perheen kanssa, eivatka he edes kysy halauanko lahtea perheen kanssa jonnekin, vaan he vain ilmoittavat etta olen lahdossa heidan kanssaan reissuun/kaupoille/ulos syomaan... Tietenkin tuo on oikein mukavaa, etta ottavat minua mukaan, mutta minulla kun on omakin elama! Ja jos haluaisin perhe-elamaa viettaa, voisin tehda sita myos suomessa oman perheeni kanssa! Alkaa ottaa paahan kun ei ole omaa aikaa lainkaan... Minulla kun ei varsinaisesti ole vapaa-aikaa kuin lasten koulussa olo aikana... ei edes viikonloppuisin vapaapaivia! Silloin talloin saan vapaaillan/-paivan, mutta senkin lyhyella varoitusajalla. Kuten kello 19 illalla kuulen "voit pitaa vapaata taman illan..." Siina ei sit paljoo kerkea suunnittelemaan.
Olen yrittanyt puhua heille hienovaraisesti, kuten pitkin viikkoa kysellyt olisiko mahdollista saada yksi vapaapaiva, jotta voisin tavata kavereitani, mutta he sanovat vain etteivat tieda viela omia menojaan.. Taman perheeni vanhemmat ovat muutenkin aina menossa.
En haluaisi loukata heita, silla en usko etta he pahalla minulle taman tekevat. Nytkin ovat ottamassa minua aivan upealle reissulle mukaan, mutta en vaan pysty siita enaa nauttimaan. On nimittain mennyt hermot niin taysin jokaiseen perheenjaseneen. Tarvitsisin Breikin edes hetkeksi... Sitten taas jaksaisin!
Ymmarratte varmaan etta on tosi vaikeaa olla hermostumatta/kyllastymatta ihmisiin joiden kanssa pyorii koko ajan... Ja ma olen se ainoa joka ei saa purkaa kiukkuaan kehenkaan, muuthan saa tietty tapella keskenaan kun perhetta ovat.
Oon vaan niin vasynyt ja haluisin nauttia ajastani edes nama loput 2 kuukautta jotka olen lupautunut olemaan. Kiva kun kaverit kyselee, koska voitaisin nahda, ja ikina ei tieda... Sitten jos sanon, etta haluaisin paasta nakemaan jonkin uuden paikan kaverini kanssa, he sanovat etta he ottavat minut mielellaan sinne joku paiva. Ja mina kun menisin kaverini kanssa... He ovat myos asetelleet minulle kotiintuloaikoja, en kuulemma saisi tulla myohaan kotiin.
Tulipa pitka valitus! Sori kauheesti! Jaksokohan kukaan edes lukea tanne saakka..? Ottaa vaan niin paahan ja tuli nyt vahan avauduttua.
Kertokaahan joku jos on kokenut saman, ja etenkin jos tietaa miten paasta tasta tilanteesta pois.
Hyvaa Ystavanpaivaa teille kaikille!:)
Olen siis jatkuvasti perheen kanssa, eivatka he edes kysy halauanko lahtea perheen kanssa jonnekin, vaan he vain ilmoittavat etta olen lahdossa heidan kanssaan reissuun/kaupoille/ulos syomaan... Tietenkin tuo on oikein mukavaa, etta ottavat minua mukaan, mutta minulla kun on omakin elama! Ja jos haluaisin perhe-elamaa viettaa, voisin tehda sita myos suomessa oman perheeni kanssa! Alkaa ottaa paahan kun ei ole omaa aikaa lainkaan... Minulla kun ei varsinaisesti ole vapaa-aikaa kuin lasten koulussa olo aikana... ei edes viikonloppuisin vapaapaivia! Silloin talloin saan vapaaillan/-paivan, mutta senkin lyhyella varoitusajalla. Kuten kello 19 illalla kuulen "voit pitaa vapaata taman illan..." Siina ei sit paljoo kerkea suunnittelemaan.
Olen yrittanyt puhua heille hienovaraisesti, kuten pitkin viikkoa kysellyt olisiko mahdollista saada yksi vapaapaiva, jotta voisin tavata kavereitani, mutta he sanovat vain etteivat tieda viela omia menojaan.. Taman perheeni vanhemmat ovat muutenkin aina menossa.
En haluaisi loukata heita, silla en usko etta he pahalla minulle taman tekevat. Nytkin ovat ottamassa minua aivan upealle reissulle mukaan, mutta en vaan pysty siita enaa nauttimaan. On nimittain mennyt hermot niin taysin jokaiseen perheenjaseneen. Tarvitsisin Breikin edes hetkeksi... Sitten taas jaksaisin!
Ymmarratte varmaan etta on tosi vaikeaa olla hermostumatta/kyllastymatta ihmisiin joiden kanssa pyorii koko ajan... Ja ma olen se ainoa joka ei saa purkaa kiukkuaan kehenkaan, muuthan saa tietty tapella keskenaan kun perhetta ovat.
Oon vaan niin vasynyt ja haluisin nauttia ajastani edes nama loput 2 kuukautta jotka olen lupautunut olemaan. Kiva kun kaverit kyselee, koska voitaisin nahda, ja ikina ei tieda... Sitten jos sanon, etta haluaisin paasta nakemaan jonkin uuden paikan kaverini kanssa, he sanovat etta he ottavat minut mielellaan sinne joku paiva. Ja mina kun menisin kaverini kanssa... He ovat myos asetelleet minulle kotiintuloaikoja, en kuulemma saisi tulla myohaan kotiin.
Tulipa pitka valitus! Sori kauheesti! Jaksokohan kukaan edes lukea tanne saakka..? Ottaa vaan niin paahan ja tuli nyt vahan avauduttua.
Kertokaahan joku jos on kokenut saman, ja etenkin jos tietaa miten paasta tasta tilanteesta pois.
Hyvaa Ystavanpaivaa teille kaikille!:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän tunteen...olin kerran italiassa au pairina ja olin perheen kanssa koko ajan. En oikein tiennyt aina edes olinko töissä vai vapaalla. Töitä oli 6h päivässä, mutta aamusta iltaan mun piti istua kahviloissa ja mennä mihin nekin oli menossa. Ainoastaan vapaapäivänä sain olla rauhassa. Kyllä sitä tarvii omaakin aikaa vaikka perhe olisi kuinka mukava, mutta huonompi juttu olisi jos ne ei ikinä ottaisi mukaan mihinkään. Kai olet tietoinen että au pairilla pitää olla ainakin 1pv vapaata viikossa. Jos on epäselvää mitä oikeuksia sinulle kuuluu, niin käy tutustumassa www.alli.fi ja www.aupair-world.net sivuihin, noissa pitäisi olla säännötkin. Ainakin oli muutama vuosi sitten kun olin au pairina. Voithan sinä aina myöskin ystävällisesti kieltäytyä, kun perhe johonkin pyytävät työajan ulkopuolella. Sanoa vaikka, että haluaisit lähteä mielummin kävelylle, tapaat kaverin tai sanot suoraan haluavasi olla yksin hetken. Puhuminen auttaa aina! Hekään ei välttämättä tajua tilannettasi, yrittävät vain tehdä olosi mukavaksi. Menisi viimeiset kuukaudetkin paremmin ja olisit mukavampi lapsille, jos vain saisit omaa aikaa. Nauti olostasi siellä, muistat sen kuitenkin koko elämäsi.
tama ei ole mikaan ilkeilyviesti mut voi etta ma en tajua teita suomalaisia tyttoja! miksi etta perhehdy yhtaan asioihin, ennen kuin lahdette?
au pairit saavat tehda maasta riippuen olisiko joku 25-30 tuntia ja kuten joku jo mainitsikin yksi kokonainen vapaapaiva on pakko olla!!
tee selvaksi perheelle oikeutesi, totta kai he polkevat niita jos sina annat heille siihen tilaisuuden! nyt niskasta kiinni ja PUHU PERHEELLE ASIOISTA. taalla kirjoittaminen ei auta mitaan! totta kai olet oikeutettu vapaisiisi ja kavereiden tapaamisiin. myps noi kotiintuloajat kuullostaa oudoilta, minka ikainen olet?
Itse olin au pairina kaverini tuttavilla ja ongelmana oli juuri tuo työaikojen epäselvyys. Minun piti olla tavoitettavissa 24h/vrk, tosin vapaapäiviä sentään oli. Sitä oli niin vaikea ottaa puheeksi ilman että loukkaisi perhettä. Yritä kuitenkin saada sanottua että kaipaat omaa aikaa ja olisi tärkeää saada sovituksi työajat etukäteen esim viikottain. Toivon, että kaikki au paireiksi havittelevat lukisivat oikeuksistaan ennen lähtöä, jolloin pelisäännöt tehtäisiin selviksi jo ennen töiden aloittamista! Yritä jaksaa siellä ja nauti viimeisistä viikoista!!
Sitä tällaisena sinisilmäisenä suomalaisena host-äitinä onnistuu aina järkyttymään. Minulle ei tulisi mieleenkään teettää aupparillamme yli 30 viikon työtunteja, onhan se jo lakiinkin kirjoitettu. Mieheni tosin on juristi, joten senkin vuoksi olemme ultra-tarkkoja. Teemme työtuntilistan joka sunnuntai seuraavalle viikolle, ja pääosin onnistumme noudattamaan sitä. Jos jonain päivänä en ehdi sovittuna ajankohtana kotiin asioilta, nuo ylityötunnit otetaan automaattisesti pois seuraavalta päivältä. En tarkoita että pitäisi maalaisjärjen vastaisesti nipottaa jokaisesta työtunnista, joustavuushan kuuluu molemmille puolille. Mutta kyllä alkuperäiselle kirjoittajalle toivoisin rohkeutta ajaa omia oikeuksiaan, sen voi tehdä sievästi ilman äänenkorotuksia yms. Voihan yksinkertaisesti olla, että perheesi vilpittömästi luulee, että haluat olla kaikkialla heidän kanssaan. Jatkuvasta yhteiselostahan menee hermot jopa rakkailla aviopuolisoilla keskenään, saati sitten ventovieraista ihmisistä. Me haluammekin olla välillä ihan vaan oman väen kesken, ja aupparimme tuntuu nauttivan kun saa olla yksin kotona. Auppari on jossain määrin perheenjäsen, mutta mielestäni se velvoittaa enemmän isäntäperhettä kuin itse au pairia. Kauniista sanoista ja virallisista ohjeista huolimatta au pairia pidetään kuitenkin ympäri maailmaa enemmän piika-tyttönä (positiivisessa mielessä, piika vain on vanhahtava sana) kuin täytenä perheenjäsenenä. En ole kuullut että täydellinen perheenjäsenyys olisi toteutunut yhdessäkään auppariperheessä. Olen ollut aikoinaan vaihtarina enkä edes siellä ollut täysivaltainen perheenjäsen, enkä sitä olettanutkaan. Kompromissit puolin ja toisin kuuluvat elämän kaikille alueille, kehdosta hautaan saakka. Vaikka kuinka asiat pännii, niin yrittäkäämme aina ensin ajatella asiaa toisen osapuolen näkökulmasta, ennenkuin käymme suinpäin heittämään lokaa silmille. Allekirjoittaneelta se ei valitettavasti aina onnistu :)
Kiitos vastauksista!
Olen 19 ja amerikassa. Kotiintuloajoista olin ensin tosi suutuksissa, mutta sitten kertoivat etta heidan edellinen au pairinsa oli tullut raiskatuksi, ja he edelleen tietylla tavalla syyttavat siita itseaan. Kerroin arvostavansa heidan huolenpitoaan, mutta etta pidan kylla itsestani huolen.
Tama on minun toinen kertani jo aupairina, ja koska ensimmainen perheeni oli aivan taydellinen, kaikkinen saannollisine tyoaikoineen, en jotenkin osannut sitten varautua tallaiseen perheeseen. Tyosopimusta ei tehty, silla he sanoivat etta ei ole edes tarvetta kun tyota tulee niin vahan, mutta vaihtelevasti... Kuulemma lasten koulupaivien jalkeen. Ajattelin etta se kuulostaa reilulta ja tottakai minulla se pakollinen vapaapaivani on. Kuitenkin olen nyt sitten toissa koko ajan, tai kuten tassa joku muukin kertoi, etta ei tiennyt milloin oli toissa ja milloin vapaalla.
Ekat pari kuukautta olin ihan 24/7 "toissa", mutta sitten rupesin itse jarkkaileen hommiani niin etta en viettanyt koko aikaa kotona, vaan siirsin kaikki taloudenhoitohommanikin sille ajalle kun lapset ovat kotona. Vanhemmat eivat ole olleet oikein tyytyvaisia, kun olen paivat pois kotoa, mutta eipa voi mitaan.
Olen ottanut asian puheeksi moneen kertaan, mutta liian hienovaraisesti. Kyselen joka paiva heidan suunnitelmista ja kyselen milloin olisi mahdollista saada vapaailta/paiva. Viime sunnuntain sain vapaaksi, kun sanoin etta olisi saatava la, su tai ma eraan tarkean reissun takia. Kyllakin sitten nyrpistelivat nenaansa maanantaina...
Muutenkin he eivat ole minusta yhtaan kiinnostuneita ihmisina! He eivat ikina kysy kuinka voin, mita olen paivieni aikana tehnyt. Eivat tieda mitaan Suomesta tai suomen perheestani. Aluksi kerroin heille juttuja, mutta eivat olleen yhtaan kiinostuneita, niin lopetin kertomisen.
Eivat kai he tunne minua sen vertaa etta tietaisivat minun haluavan muutakin kuin perhe-elamaa talta ajalta. Luulevat minun olevan jonkun koyhan Suomen koyha tytto, joka on tullut "tienaamaan". Tahan tyyliin kuulin sukulaisten keskustelevan!
Kuitenkin perhe on todella mukava, ja arvostan sita etta he haluavat ottaa minua mukaansa. Uskon todella etta he haluavat yrittaa tarjota minulle mahdollisimman hyvan ajan taalla. Ehkapa eivat vain ole perilla aupairin tarkoituksesta...
amerikkaa olet?
mina itse olin perheessa jossa toimittiin juuri noin ja toi on ihan sairasta...
ja et ole varmaankaan ollenkaan vaarassa että luulevat sinun olevan koyha tytto...
suosittelisin olemaan topakka ja puhumaan heille, ehka vahan toykeastikin mista tuulee!!
he tarvitsevat sinua enemman kuin sina heita!!
ehkäpä voisitkin sopia kavereidesi kanssa jotain, ja kun perhe kysyy/ilmoittaa että olet sitten menossa tänään sinne ja sinne, voisitkin vain sanoa että olet sopinut jo muuta?!
ei millään pahalla, mutta hieman siinä on ehkä omaakin tyhmyyttään kun on aina suostunut lähtemään mukaan. ja mitä kauemmin niin on tehnyt, sitä vaikeampaa siitä on enää lähteä muuallekkaan. alusta asti olisi täytynyt osata tehdä selväksi, että haluat selkästi viettää vapaa-aikasi perheestä erillään. mutta en usko että vieläkään on liian myöhäistä! kyllähän perheen täytyisi ymmärtää, että sinäkin olet saattanut tehdä jotain suunniltelmia, lapsellista heiltä olisikin loukkaantua jos et joskus mukaansa pääsisikään.
ja kuten itsekin sanoit, jos olet ollut ensimmäiset pari kuukautta ihan mielelläsi heidän mukanaan, eivät he välttämättä ymmärrä että yhtäkkiä et tahtoisikaan enää.
ja en myöskään ihan komppaa aiempia vastauksia missä voivotellaan suomalaistyttöjen tyhmyydestä kun ei ole otettu etukäteen selvää - eikös tässä ole kyse kuitenkin VAPAA-AJASTA, sen vietosta perheen kanssa. perhe varmasti ajatteleekin että tämä on nyt sinullekkin sitä vapaa-aikaa, laatuaikaa perheen kesken. sitten voitaisiin kitistä ylimääräisistä työtunneista, jos sinut jätettäisiinkin lasten kanssa keskenään jatkuvasti sillon kuin pitäisi olla vapaata!
Omaa tyhmyytta juu. Olis pitanyt jo silloin alussa tehda selvaksi. Kuvittelin vaan etta kylla tama tasta selkenee ajan myota, kun elama rutinoituu. Ja nyt tosiaan on tosi noloo menna keskustelemaan noista asioista, kun nimenomaan siitahan he saattavat suuttua tai ainakin pahoittaa mielensa kun en ole aiemmin sanonut.
En voi kyllakaan ilmoittaa minulla olevan muuta tekemista... Kun tavallaan olen aina toissa ellei toisin ilmoiteta, joten tekemisia en voi suunnitella ennen kuin tiedan heidan aikataulunsa.
Mutta kylla tama tasta... Tama on minulle hyva opetus: Ei enaa koskaan mihinkaan ilman tarkkaa tyosopimusta...
MOI
Olen miettinyt kovasti lähtöä au pairiksi ja lukenut netistä muiden kokemuksia ja ottanut muutenkin selvää. Luin tarinasi ja tuli heti mieleen, että missä maassa olet? Ja menitkö jonkun järjestön kautta vai yksityisesti???
Kiitos kokemuksesi kertomisesta, se on tärkeä tässä vaiheessa kun miettii asioita.. :) Tsemppiä..
Ei minusta tuo ole edes verrattavissa perheenjäseneen.
Meillä aupparit on aina avosylin otettu vastaan nimenomaan juuri perheenjäseninä, mutta IKINÄ ei ole kohdeltu tuolla lailla! En toivoisi, että auppariksi lähtevät kuvittelisivat, että perheenjäsenenä olo on tuollaista. Kyllä meillä jokainen perheenjäsen saa tulla ja mennä ja olla omissa oloissaan sen mukaan kuin itsellä on tarvetta. Se on kai sitten joillekin vaikea ymmärtää, missä rajat menee. Meillä auppari on rakas kuin oma perheenjäsen, mutta puhumme kyllä toki silti työajoista, ettei mene ihan hulluksi, vapaa-aika on nimenomaan sitä, VAPAATA.
Vaihda perhettä äkkiä.
"Vaihda perhettä äkkiä."
nuo on aina sellasia ulkopuolisten ah-niin-hyviä ratkaisuja joka asiaan tällä palstalla, että menettäneet jo merkityksensä.
ei se ole ihan tosta vaan aina vaihdettavissa, ja varsinkin kun ap.:lla taisi olla muutenkin enää muutama kuukausi jäljellä.
valittaa tällä palstalla mitä vaan, ni aina tulee neuvoks että vaihda perhettä :D
outo tilanne. ne haluu sut mukaan kaikkialle, mut ei koskaan kysy miten voit tai mitä teet? tosi hullunkurista mun mielestä, varsinkin kun omassa aupairperheessäni tilanne oli melkein toisinpain, multa aina jaksettiin kysellä miten voin ja kaikkea, mut annettiin aika paljon tilaa toisillemme vapaa-ajalla niin että annoin heidän mennä ja he antoivat mun mennä.
ei tosiaankaan kuulosta ihanneratkaisulta, ja ehkä on "kissan pöydälle nostamisen" aika. jos hienovarainen vihjailu ei mene perille, istuta vaikka äiti keittiön päydän ääreen ja kerro kaikki. jos sulla on enää 2 kk jäljellä, et ehkä kuole vaikka kuinka loukkaantuisi, kerran nykytilannekin on huono. Ole toki kohtelias, mutta myös avoin. Jos oot järjestön kautta voit toki ottaa sinnekin yhteyttä ja kysellä.
en tajua miten oisin itse selvinnyt aupairkuukausistani ilman vapaa-aikaa perheestä! kyllä ne naamat tökki paljon helpommin kuin omaomaperhe täällä suomessa, vaikka kivoja olivatkin.