Kerronpa ystävästäni.. ennen oltiin kuin paita ja perse, jaettiin kaikki asiat niin hyvät kuin huonotkin.. oltiin toistemme tukena tai enimmäkseen minä olin ystäväni tukena. Nyt hän YH-äiti seurustelee eikä näköjään aika riitä minulle vaikka olen hänen tyttärensä kummi? Tuntuu nykypäivinä ettei hän muistakkaan minua ellei tarvitse jotain. Aiemmin hän on tarvinnut minua kun on ollut tarvetta rahasta niinkuin yleensä tässä tapauksessa, hän on luvannut aina maksaa takaisin lainansa (jota ei ole koskaan tapahtunut) johon olen uskonut niin ja koska olen niin hyväsydäminen niin en ole mitään kysellyt. Nykyään hän ei vaivaudu vastaamaan viesteihini ja jos kysyn häntä tapaamaan minua niin aina on olemassa jotain menoa, milloin lapset,milloin joku muu.. tuntuu että hän välttelee seuraani. Enkä tosiaan aio enää tuppaantua seuraan väkisin,kyselemään milloin hänellä on aikaa.. Kummityttöäni haluan nähdä ja vaikka hänen äitinsä onkin täysi Kusipää en aio estää sen sotkemasta meidän välejä. Toivottavasti tää niinsanottu ystävä ymmärtää joskus mitä menetti eikä pilaa touhuillaan välejäni kummilapseeni..
"Ns" Paras ystäväni T
Mixu80
2481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta et voi toisaalta tunkeutua kenenkään perhe-elämään ilman lapsen äidin tahtoa...
perhe-elämään tunkeutumisesta, hän puhui vastavuoroisesta ystävyydestä, ei taida olla sinulle tuttu termi?