Mies käyttää vain hyväkseen. Kyse on pelkästä seksistä hänen puoleltaan ja minä raukka menin rakastumaan. Yritän koko ajan unohtaa hänet, mutta kun ei se ole niin helppoa. Aina päädyn soittamaan hänelle ja sitten taas koko ruljanssi alkaa alusta. Olen poistanut hänen numeronsa ja sitten mies taas ottaa yhteyttä. Mies on sanonut, että kyse on vain seksistä ja minä tyhmänä odotan ja toivon jotain lisää. En tiedä pitäisikö vain tunnustaa tunteet vai miten tästä tilanteesta pääsisi ulos. Hän vain tuntuu olevan niin täydellinen. En tiedä haluaisinko edes seurustella hänen kanssaan vakavasti jos mahdollisuus tulisi. Opiskelen, teen töitä, luen, katson elokuvia, tapaan kavereita ja uusia miehiä. Mutta mikään ei auta! Ei edes kuukausi ilman miestä. Mistä sitä vahvuutta saa ja toivoa ja miten pääsee ylitse tästä tilanteesta. Kun samalla, kun haluan unohtaa koko ihmisen, niin en halua mitään muuta kuin tavata hänet! Vaikka hän vain panisi minua ja sitten taas unohtaisi viikoksi. Miksi olen näin tyhmä?
Miten saada mies pois mielestä?
honeybunny
288847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan sama tilanne, joka onneksi nyt rauhoittunut. Eli mies ei ole ottanut hetkeen yhteyttä. Aikaa kun kuluu, niin tunteetkin haalistuu. Niin se vain on, vaikka ei taho millään uskoa. Tuollaisesta suhteesta kun ei mitään tule. Turhaa rääkkiä vain itelle.
Ymmärrän tuskasi todella hyvin. Olen nimittäin aivan samassa tilanteessa. On lohduttavaa huomata, että tässä maailmassa on muita samassa tilanteessa olevia naisia. Helppoa tämä tilanne ei ole, itse olen jo niin syvällä, etten edes jaksa katsella muita miehiä, vaikka se jos mikä olisi juuri nyt fiksua. Olen masentunut ja ahdistunut tilanteesta, josta ei tunnu olevan poispääsyä... Kaverit ovat monta kertaa käskeneet vaihtaa puhelinnumeroa, mutta sen tekeminen tuntuu joten mahdottomalta. Mies kiusaa ja ahdistelee. Voi kunpa tietäisinkin ratkaisun. Mistä löytäisi voimia päästä tästä tilanteesta pois?
Tavallaan minäkin samassa tilanteessa. Tosin meillä on kyllä vahvoja tunteita (fyysisen lisäksi..) toisiamme kohtaan. Monta kertaa otettu etäisyyttä, mutta taas ollaan palaamassa yhteen... :)
Kysy itseltäsi, mitä haluat elämältäsi. Tee unelma. Ja mieti, saavutatko sen hänen kanssaan.
Jos haluat tulevaisuudessa perheen: mies jonka kanssa yhdessä kasvaa ja jakaa arki. Perhe, jossa lasten hyvä olla. Onko siitä miehestä sitoutumaan ?
esimerkki,kuinka vaikeaa on päästä yli:on kulunut kaksi,melkein kolme vuotta,eivätkä muut miehet kiinnosta vieläkään,pakkomielteenomainen kiinnostus vain tähän yhteen mieheen. Typerää,vaan minkäs voit.Ehkä tunteet haalistuu joskus,joskus kun ei nähdä,muutin jo mahdollisimman kauaskin:). Muu ei auta kuin toivoa parasta.
Eipä paljoa lohduta tämä, kun joitakin vuosia olen jo jatkanut. Vahinko kävi silloin kuin aikoinaan tapasimme. Tuskani kestää lopun ikää tai loppuu tai sitten voin muuttaa vaikka australiaan ja koittaa unohtaa. Mitähän tästä tulee.
tiedät mun elämästä?
Sinun elämästä en tiedä mitään. En omaa juttuani siihen liittänyt. Yksi pointti oli, mutta ehkä se meni jo...
Moi!
Tuttua tarinaa :) Minulle on aikoinani käynyt muutaman kerran myös noin.
Tiedätkö mitä olen tehnyt? Pyytänyt kundin pikaisesti "palaveriin" ja ilmoittanut juhlavasti että "nyt on kuule päässyt käymään niin, että olen palavasti ihastunut sinuun enkä saa sinua mielestäni - joten meidän on parempi lopettaa tapailu. Ja sanon tämän siksi jotta itse pääsisin tästä energiaa vievästä oravanpyörästä eroon."
Ja sillä selvä. Siitä tulee kuule mahtava olo. Ei ole ihan kaikilla pokkaa! Ja varmasti kenestäkään ei ole kuin mairittelevaa kuulla rakkaudentunnustuksia ja kuitenkin samalla myös nostat pisteesi miehen silmissä tekemällä jotain johon huonolla itsetunnolla ei lähdetä.
:) Vastaukseksi sain: "Ai, huh luulimpa että olet raskaana! Arvostan todella suoraa puhettasi ja minusta me voimme jatkaa seksiä jos se ei sinua haittaa."
"Haittaa kyllä. En saa sinua mielestäni jos tämä vain jatkuu. Haluan oman itsenäisen elämäni takaisin."
jeps. ja sitten esim. tämä kyseinen soitteli joskus muutaman kuukauden jälkeen ehdotti tapaamista, mutta olin jo päässyt eroon ja pystyin kaverillisesti sanomaan että onpas muuta menoa.
Ja hyvä mieli jäi sekä myös "riippuvuussuhde" katkesi. Jälkeenpäin olen myös onnitellut itseäni rohkeasta teosta ja pitänyt suorapuheisuutta ohjenuoranani myöhemminkin =)
Ei muuta kun rohkeutta ja kentälle puolustamaan oikeuksiasi!
(ps. jos tähän ei ole pokkaa - toiseksi paras vaihtoehto on hankkia uusi deitti;)
Harmi vaan, uusia deittejä ei tunnu olevan missään.
Olen hommannut niitä uusia deittejä. Kukaan ei vain tunnu miltään verrattuna häneen! Ja vaikka miten päätän unohtaa koko tyypin niin ei se auta, kun en halua unohtaa häntä. Haluan vain hänet. Tästä on tullut ihan ihmeellinen pakkomielle minulle.
Kai sitä sitten pitää kokeilla tuota suoraan puhumista, jos se sitten auttaisi. En vain tiedä pystynkö tapaamaan häntä, kun menen aina ihan jäihin nähdessäni hänet. Ja sitten jään taas koukkuun.
joka määrää jokaiselle ei-avioliitossa elävälle naikkoselle henkilökohtaisen Edunvalvojan koska he eivät selvästikään pysty hallitsemaan itseään ja omaisuuttaan täysivaltaisen kansalaisen tavoin...
Kannatetaan!:D selkeesti kyllä ainoa oikea vaihtoehto!!
hei, olen yli 40 v. ja rakastunut moneen kertaan siihen samaan tyhjiöön. Kokemuksesta pitäisi tietää, kun vanhat tutut merkit näyttävät mistä on kyse. Ehkä se vain on, että rakkaus ei kysele lupaa milloin se tulee tai menee. Ainoa kokemani lääke on aika. Joku jossain on joskus tutkinut, että rakkauden unohtamiseen kuluu kaksi vuotta. Usko pois, tee lujaakin lujempi päätös sulkea henkilö elämästäsi ja joku päivä heräät miettimään mikä hänen nimi olikaan. Olet paremman arvoinen, hoen sitä itselleni juuri nyt, petettynä. Yritän järjelleni myös hokea, että mies on helppo saalis myös muille.
Hei, kanssasisaret!
Onpa helpottavaa lukea, että en ole yksin. Ja toisaalta ahdistaa... milloin tämä loppuu?
Itse olen ollut jossain ihme koukussa jo puolitoista vuotta mieheen, jonka kanssa asia ei etene - pakko kai myöntää, että olen rakastunut siihen mielikuvaan, joka minulla on hänestä ja mahdollisesta tulevaisuudestamme. Eihän siitä mitään tule!!! Ja silti mä vaan jaksan toivoa. Tyhmää!!!!
Meidänkin homma kulkee niin, että minä aina lopulta otan yhteyttä ja sitten me tapaamme, ja aina päädymme seksiin. Vaikka tapailussamme on muka kyse muustakin... no joo, mutta vain nimeksi.
Olen jo kaksi kertaa "jättänyt" hänet, siis ilmoittanut, että minä haluan jotain enemmän, mutta jotenkin... aina... ja taas odottelen, josko hän soittaisi... ja sit kohta mä taas soitan, että mitä kuuluu... ja sit tavataan... ja sitten taas pari viikkoa epätietoisuutta... ja taas kaikki alusta...
Mä kuolen kohta, jos en saa tätä loppumaan!
Moi!
Helpottavaa tosiaan kuulla, että en ole yksin tässä maailmassa ongelmineni... Minkä ikäisiä te tähän keskusteluun osallistuvat olette?
Itse täytin juuri 32. Erosin 10 kk sitten 7 vuotta kestäneestä suhteesta, jonka ensimmäiset kolme vuotta olivat on-off-suhdetta, viimeiset neljä asuimme onnellisesti yhdessä. Itse luulin kaiken olevan hyvin, mutta mies olikin ollut jo pitkään ahdistunut. Minä halusin perhettä, hän ei ollut siihen vielä valmis. Erosimme, koska molemmat katsoimme, että hänen täytyy selvittää asiansa ja päästä "itsenäistymään".
Suhteessamme mies oli aina se, jonka omista ongelmista, sitoutumiskyvyttömyydestä ja minua kohtaan tuntemiensa tunteiden epävarmuudesta johtuen pisti suhteen poikki. Palasimme yhteen ainakin kolme kertaa.
Nyt olemme molemmat ostaneet omat asunnot. Olemme taas tapailleet, viettäneet yhdessä öitäkin, ja miettineet, josko sittenkin voisimme vielä kerran yrittää. En tiedä, pystynkö häneen enää luottamaan, mutta silti huomaan, että rakastan häntä yhä. Myönnän, että olen myös rakastunut unelmaan yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan. Haluan palavasti perheen, lapsia, ja pelkään, etten löydä ketään, jonka kanssa voisin perheen perustaa, en ainakaan riittävän ajoissa. Pelkään, että ennen kuin olen yli tästä suhteesta, olen jo liian vanha saamaan lapsia.
Olen ollut niin pitkään suhteessa, etten edes tiedä, mistä niitä miehiä löytää. Baareissa hengailu ei kiinnosta yhtään ja tämä nettimaailmakin on minulle aika vierasta...
No, mä olen 33-vuotias.
Faktahan on, että kyllä se jo lyhyemmässäkin ajassa kuin vuosissa pitäisi olla selvä, tuleeko suhteesta jotain...
Itse olen kyllä tietoinen siitä, että jos minun tapailemani mies ei ole päässyt tunteistaan selvyyteen vajaassa kahdessa vuodessa, en ilmeisestikään ole hänen elämänsä nainen. Olen joskus leikkinyt ajatusleikkiä; Mitä jos hän tänään tulisi luokseni, polvistuisi eteeni ja kertoisi, että rakastaa minua koko sydämellään ja haluaa aloittaa yhteisen, loppuelämän kestävän matkan kanssani... Uskoisinko? NO EN!!! Jos asian tajuamiseen muka meni pari vuotta, olisin selvästi jotain, mihin hän tyytyy.
Ei hyvä!
Eteenpäin vaan elämässä!
Vaan kun se ei ole niin helppoa...
Itse olen 33 vuotias. Ja aikaisemmassa viestissäni jo kirjoitin, että olemme palaamassa yhteen... No, ei siitä kyllä ole mitään takeita...Päiviä menee taas kun ei miehestä kuulu yhtään mitään, eikä ole vastannut mun viikonloppuisiin viesteihin mitään.. :)
Tämmöstä tää on....
Tekstiviesteily on kyllä ärsyttävää, pitäisi vaan soittaa.
Kirjoittelin tuolla aiemmin, itse olen 27-vuotias. Olen miettinyt paljon tätä riippuvaisuuttani tuohon mieheen, jota olen tapaillut jo kaksi vuotta, ironista kyllä viimeisen vuoden olemme muka olleet erossa.
On naurettavaa huomata, kuinka alas olenkaan alentunut. Mies käy jatkuvasti treffeillä, irvailee ulkomuodostani (olen kuulemma aivan liian tavallisen näköinen hänen makuunsa), on ilkeä minua kohtaan... Ja siltikin minä alistun tuohon kaikkeen jotta saan edes joskus olla hänen kanssaan. Naurettavaa!
Viime viikonlopun vietin aivan rauhassa ilman tuon miehen seuraa. Tein kokeen siitä, pystynkö tosiaan nauttimaan elämästäni ilman häntä. No... Täytyy tunnustaa että muutaman kerran tuli soitettua, mutta voin onnitella itseäni siitä, että kun mies pyysi minua lauantaina luokseen, minä pystyin kieltäytymään!!!
Oletteko muuten huomanneet, kuinka huonoon "suhteeseen" loukkoon jääneenä et huomaa enää elämän pieniä hienoja asioita? Minä en huomannut aurinkoisia talvipäiviä, liikunnan hienoutta, kavereiden kanssa hengailua tarpeeksi tai oman asuntoni remontoimista. Kaikki oli vain harmaata massaa, aina piti olla valmiina hyppäämään kun mies sitä halusi.
Tunnustan, "parantuminen" on vasta alussa ja takapakkia tulee varmasti vielä... Mutta hei, minä olen jo huomannut aurinkoiset talvipäivät ja se on jo jotakin se.
Voimia meille kaikille!!!
voisin lähteä kanssasi jonnekin kävelemään...jos olet pääkaupunkiseudulla...sexuaalisuus on vahva asia ja minullakin oli pitkä avioliitto takana ja sen jälkeen kaipasi läheisyyttä ja hellyyttä ja kaikkea sitä muutakin, mutta se oli jo toiselle suunnattu...ja kun se tajuaa se loukkaa mutta kaikesta selviää...se vie aikaa eikä ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa selvitä...ja jokainen kokee oman itsensä eri tavoin...mutta jokainen kerta joudut sen aloittamaan alusta kun olet langennut samaan hänen kanssaan...aurinkoa elämääsi
luin tuon sun tekstin,ja se oli heti kuin mun kynästä,eli mulla on samanlainen ongelma kuin sulla...
Tutulta kuulostaa, valitettavasti. Mä ihastuin vajaa vuosi sitten mieheen, jonka kanssa mentiin sänkyyn ja sitten sain tietää, että hän on avoliitossa. Yleensä nähtiin aina baarissa ja se päätyi siihen tavalliseen, milloin missäkin (autossa, ulkona). Sitten sen muija sai tietää meistä ja alkoi uhkailla mua. Päätin lopettaa koko touhun, huonolla menestyksellä, aina baari-illan jälkeen sama juttu. Syksyllä pystyin olemaan pari kuukautta käymättä missään, mutta taas kohdattiin ja kuinkas kävi. Kaikenlisäksi tää miekkonen on melkoinen retku ja naistenmies. Kaikki hänessä on mun omia arvojani vastaan, mutta silti joku hitto siinä viehättää. Pahin tilanne oli, kun hänen muija oli töissä ja päädyttiin niitten asunnolle hommiin ja narahdettiin siitä sitten, elämäni karmein hetki. Arvata saattaa, että tää muija vihaa mua kuollakseen ja on haukkunut mut kaikille. Oon aina ollut hirveän herkkä ja tunteikas, uskollinen, jopa vanhanaikaisen siveä ihminen, enkä nyt tajua miksi en vieläkään voi unohtaa tätä. En tiedä onko tää vieläkään loppu. Pari kertaa oon baarissa pystynyt torjumaan tän miehen, mutta mieli tekee häntä koko ajan. Näen unia, ajattelen häntä. Mies on täysi sika, ja haluan häntä. Onkohan mulla päässä vikaa, vai mitä? Oon jo harkinnut paikkakunnan vaihtamistakin. Niin, ja jos jotain kiinnostaa, niin oon 28 ja tää mies 45.
olet nuori älä pilaa elämääsi hänhän on vanha ukko sinuun nähden...ja mistä tiedät mitä tauteja vielä saat ...et taatusti ole tuollaiselle elostelijalle ainut....kaikkea hyvää kevättä, nyt järki peliin
Olin itse samaisessa "kultaisessa kahleessa". Tosin onneksi suhde oli vain netti- kirjoittelua, mutta lopulta tulin riippuvaiseksi. Olin ihan kipeä, jos kirjeensä viipyi. Mustasukkainen kun hän työnsä puolesta joutui yöpymään hotelleissa. Tiesin, että alkoholia otetaan... Elämäni oli kamalaa. Halusin päästä irti. Kerran sitten saunassa taas itkin...rukoilin ja itkin (ties kuinka monetta kertaa) Yhtä-äkkiä tunsin, ikäänkuin jokin olisi "irronnut" minusta. Olin vapaa. Mikä upea olotila. Tämän kokemuksen jälkeen en ole häntä liiemmin ajatellut. Pystyin suhtautumaan asiaan ihan neutraalisti. Tyyppi oli kaikenlisäksi sellainen, joka vain käytti naisia seksuaalisesti hyväkseen ja heti jätti. Tämäkään tieto ei estänyt kaipaustani kohtaamisesta! Osaan nyt varoa leikittelemästä tunteilla, omani tai muiden. Tsemppiä Sinulle
siis nyt jos yhtään arvostat omaa itseäsi niin MENE POIS tosta jutusta. Mä en jaksa ymmärtää, miten näitä naisia riittää, ketkä suostuu tollaiseen. Sitten ihmetellään, kun pelimiehet tekee mitä tahtoo: kai nyt, kun on just tollaisia naisia jotka suostuu kaikkeen niiden ehdoilla!! Hyvä ihminen, tiedät ihan hyvin, ettei tosta MITÄÄN tule. Tiedät varsin hyvinb, mitä sun pitää tehdä.
Aivan samaa tilanteesa!! Lost with my true feelings!!
mulla lopahti homma siihen kun toiminta oli yksipuoista äijän ehdoilla ja pelkkää piip asiaa.no,tapasin erään muun kenenkä kanssa s-suhde ja en tarvitse enää siltä joka makaili monen muunkin naisen kanssa ja alkoi epäilyttämään mahdolliset tauditkin....kirvelyä ym.ethän vain oleta että olet ainoa ja tärkeä? petät itseäsi,puhun kokemuksestani ja sama mullakin kuin sun tilanne nyt.tämä kaveri on aika ajoin edelleen yrittänyt houkutella,en enää tapaile...suostuin n vuosi sitten ja tunsian pahaa oloa koska hän haluaa vain yhtä asiaa.en tyydy enää sellaiseen
naiset olettavat että mies välittää-ei se välitä,se käyttää vain teitä ja hyväksikäyttää kilttejä,höpöä luonnettanne.faktaa tytöille,mies aina valmis eikä kranttuile seksin suhteen.helppo nakit
Kokeileppas jos otatkin ihan oudon tyypin vierihoitoon seuraavan kerran kun lähdet ulos.
Nait ja nakuilet sydämmen kyllyydestä. Ehkä tämä koemies voi olla ihmeissään mutta tekee hyvää naiselle joka jää roikkumaan tyhjään ..
Tuo pano peikko ei ole kummempi kuin joku muu johon voit noin estottomalla toiminnalla törmätä.
kumpikin häviää kuin pieru saharaan. mutta helpottaa oloa kun saat itse päättää milloin tämä vierihoidettava luotasi lähtee.