Olen lopussa tämän kaukosuhteeni kanssa. Näemme sentään joka viikonloppu mutta kaipaan yhteistä päivittäistä arkea.
En jaksa enää mesejä ja emaileja!
Viikonloppuna teksisi mieli vaan nukkua kellon ympäri mutta eihän silloin malta.
Tuleeko teillä muilla tällaista kiukkuilua? Miten selviätte siitä?
En jaksa enää mesejä ja emaileja!
Viikonloppuna teksisi mieli vaan nukkua kellon ympäri mutta eihän silloin malta.
Tuleeko teillä muilla tällaista kiukkuilua? Miten selviätte siitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
arvaa miten uskollista sorttia se kaukana asuva kaveri on niin voihan siitäkin tulla vähän vihaiseksi.
Olen nähnyt elämäni aikana niin monta kaukosuhdetta eivätkä ne ole juurikaan toimineet. Tosin jos hyväksyy sen ettei toinen ole välttämättä luotettava ja saattaa harrastaa niitä juttuja toisten kanssa niin sitten se on ihan ok ja suhde voi kukoistaa.
on aina kovaa. Näen miestäni pari kertaa viikossa. vkloput ollaan erossa, ja ne ovat kamalia! olen levoton ja odotan vain sitä että näen taas mieheni. kaukosuhteet ovat henkisesti liian vaikeita, enkä suosittele niitä kovin ns. vaikeille ihmisille..
ikävään auttaa itselläni hauskanpito kavereitten kanssa. pettää en voisi miestäni vaikka ehdotuksia aina välillä tuleekin.
että tulevaisuudessa kaukosuhde tulee muuttumaan. En uskoisi että pärjäisimme näinkään hyvin jos tulevaisuudesta ei olisi mitään tietoa.. Pyrkimys on se että asumme vielä samalla paikkakunnalla, kunhan opiskelut päättyvät.
Me näemme noin joka toinen viikonloppu, sentään pidempään kun on lomia.
Löydän tästä kuitenkin paljon positiivisiakin asioita! Saan kaipaamaani itsenäistymistä, voin tehdä omia hommia paljon enemmän ja ne näkemiset ovat aina odotettuja. Uskon kyllä että pidemmän päälle tämä on rasittavaa, mutta oikealla asenteella selviää mistä vain.
Meil ei ole tietoa muutoksesta. Se tuntuu pahalle kun ei ole mitään sellaista mitä uskaltaa odottaa
juttu. ei ole tietoa jatkuuko suhde kauankin? kuinka vakavasti mies ottaa seurustelumme? muutammeko ikinä yhteen? sovimme aina että nähdään, mutta emme enempää. lisäksi en tiedä mitä mieheni puuhailee kun en ole paikalla. emme ole puhuneet pettämisestä yms. me emme puhu ikinä mistään ja se raastaa hermoja!
Kyllä väsyttää ajaminen...Eikä sitten jaksa vakavia viikonloppuisin puhua. Tekisi mieli tosiaan nukkua vaan, mutta pitää vaan tsempata.
3 kk jaksettiin. olisi pitänyt korkeintaan vuosi vielä mutta kaikki kaatui nyt sitten. nähtiin pari kertaa kuussa kun matkaa oli n. 200 km ja rahatilanne huono. ikävä oli aina kova ja on vieläkin kun rakastan silti häntä. olin tosi onnellinen hänen kanssaan ja kaikki olisi voinut käydä toisinkin mutta hänen tunteensa kai menivät sekaisin tai jotain ja hän petti. asiat sovittiin mutta hän ei jaksanut jatkaa. hän on silti paras ystäväni kun olen muuten hyvin yksin. mutta yksin on kai jatkettava vaikka ikävöin häntä. toivoisin että joskus vielä joku asia tulee muuttumaan ja jos vaikka voisin saada hänet vielä takaisin.