Ihmettelen suomalaista suurinta uskonnollista
yhteisöä eli evenkelista kirkkoa.
Kirkolla ei ole tänä päivänä juurikaan muita tehtäviä kuin
a) verottaminen
b) hautaus, häät, ristiäiset jne.
Missä on se apu jota he voisivat tarjota tämänpäivän ihmiselle? En tarkoita, että pastorille tilataan aika kun avioliitossa menee
huonosti, mutta kyllä kirkolla on mahdollisuus palkata parin seurakuntatyöntekijän vastapainoksi myös psykologi.
Kirkon tehtävä ja asema on muuttunut entisistä ajoista ja ihmisten ongelmat ovat myös erilaisia.
Kirkonkin on siis muututtava ihmisten myötä.
Tämä mielipiteenäni.
yhteisöä eli evenkelista kirkkoa.
Kirkolla ei ole tänä päivänä juurikaan muita tehtäviä kuin
a) verottaminen
b) hautaus, häät, ristiäiset jne.
Missä on se apu jota he voisivat tarjota tämänpäivän ihmiselle? En tarkoita, että pastorille tilataan aika kun avioliitossa menee
huonosti, mutta kyllä kirkolla on mahdollisuus palkata parin seurakuntatyöntekijän vastapainoksi myös psykologi.
Kirkon tehtävä ja asema on muuttunut entisistä ajoista ja ihmisten ongelmat ovat myös erilaisia.
Kirkonkin on siis muututtava ihmisten myötä.
Tämä mielipiteenäni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eroan kohta kirkosta, kun ei mitään konkreettista apua saa esim. joku psykologipalvelu olisi tosi hyvä.
Perheasiain neuvottelukeskuksethan ovat juuri tätä varten olemassa. Ei muuta kuin tilaamaan aika psykologilta.
psykologin palvelut kuuluvat kunnan kustannettaviksi.
Ellet ole kristitty uskova, kirkolla ei ole sinulla juurikaan annettavaa, sillä ne ymppäävät uskonnon, rukoilun, raamatun ym. tylsän osaksi kaikkia palveluitaan.
Kirkot ovat olleet olemassa jo kauan ennen kuntia
tai mitään kuntaliittoja.
Ajat ovat muuttuneet ja samoin myös kirkon eli
hädässä olevan ihmisen auttaminenkin muuttuu erilaiseksi.
Ei tämä yhteiskunta tarvitse byrokraattista kirkollisjärjestelmää vaan toimivan systeemin.
Eikö seurakunnat ja kirkko nimenomaan itsekin sitä halua: seurakuntalaiset mukaan ja apua niille jotka sitä tarvivat.
Kuntien kontolle on turha laittaa enää mitään koska on jo nähty, että mitään ei tapahdu vaikka heille kuuluukin myös osittain päällekkäisiäkin asioita kuin mitä kirkko voisi hoitaa.
Mutta, siinä mielessä olet oikeassa että kuntien tehtäviä ei myöskään kuulu delegoida kirkolle.
Mutta totta on kuitenkin se, että kirkko on etääntynyt tämän päivän ihmisistä. Heillä on mahdollisuus muuttaa tätä tilannetta nyt jos he sitä todella haluavat.
Haluaisin tuoda tähän näkökulman, joka ainakin epäsuorasti liittyy aiheeseen.
Minulla on suhde uskvaiseen mieheen. Suhteemme on toiminut pitkään hyvin, mieheni on 'liberaali' siinä mielessä, että esim. alkoholi ja seksi ovat mahdollisia asioita, jälkimmäinen siis ilman avioliittoakin.
En itse ole uskovainen, miesystäväni puolestaan kuuluu lahkoon, joka ei hyväksy avioliiton ulkopuolella harrastettavaa seksiä. Tämä asia tentataan häneltä joka kerta, kun hän kirkkoonsa menee. Tämä on hänelle tietysti iso ongelma ja ristiriita.
Miesystäväni joutui jokin aika sitten kapakassa tappeluun omaa syyttään, kun humalainen kävi hänen kimppuunsa. Hän sai siitä kasvoihin jälkiä, joiden takia hän ei voi näyttäytyä kirkossaan, koska hänet tuomittaisiin tästäkin.
Kunnioitan miesystäväni kristillisiä arvoja, mutta en voi ymmärtää hänen kirkkonsa asennetta; häneltä tentataan yksityisasioita, mutta kukaan ei tue häntä, jos hänelle sattuu jotakin ikävää, jos siihen liittyy hänen kirkkoonsa kuulumattomia piirteitä.
Olen aina kammoksunut tällaista suvaitsemattomuutta ja ahdasmielisyyttä. Uskon pitäisi olla iloinen ja vapauttava asia, mitä se ei todellakaan voi olla tällaisessa ilmapiirissä.
Miesystäväni toivoisi, että tulisin joskus käymään hänen kirkossaan, ja voisin sen ehkä tehdäkin, mutta tiedän jo valmiiksi, millaisen jääkylmän vastaanoton siellä saisin, kun olen vain tällainen "maallikko".
Olisi kiinnostavaa kuulla, onko kenelläkään mitään vastaavia kokemuksia.
Miehesi kuuluu, kun kytätään yksityisyyttä noin kovasti. Itse ymmärrän näin että jos on kirkkouskovainen, eli valtion kirkossa, niin siellä on aika vapaa meininki yksityisyyden asioissa.
Suomessa on paljon uskonnollisia yhteisöjä, joissa avioliiton ulkopuolinen seksi on suoranaisesti kielletty: lestadiolaiset, körttiläiset, mormonit... vain muutamia mainitakseni. Ja jos yksityisasioita ei suoraan udella julkisesti, niin ainakin "sosiaalinen kontrolli" pitää huolen siitä, että tällaista ei pääse tapahtumaan.
Taitaa sinulla olla kirkon toiminta hakusessa.
Minä en kuulu kirkkoon, mutta kirkon perheasiainkeskuksessa olemme käyneet avioliittokriisimme kanssa ja kyllä siellä on ollut asiantuntijana psykologi.
Meillä diakonit käyvät vanhusten luona ja raportoivat kunnalle tarpeet. Meidän kunnassa on kerran viikossa ilmainen ruokailu syrjäytyneille ja myös ilmaisia ruokapaketteja jaetaan. Olen myös kuullut, että jonkinlaista lainaa on mahdollisuus saada, jos kysymyksessä ei ole kulutushysteriasta vaan sairaudesta tai kovasta kohtalosta esim. toisen kuolemasta.
Kirkon tehtävä ei ole hoitaa yhteiskunnan huonoa oloa vaan se kuuluu valtiolle.
Kyllä Ev.lut-seurakunnilla on palveleva puhelin:
EV.LUT.SEURAKUNTIEN PALVELEVA PUHELIN
• Palveleva puhelin p. 100 71
Päivystys joka päivä su-to klo 17-24, pe-la klo 17-05.
Luottamuksellista keskusteluapua kaikissa mieltä vaivaavissa asioissa.
• Palveleva netti
Voit lähettää sinne nimettömänä ja luottamuksellisesti viestin, jossa voit kertoa mieltäsi painavista asioista. www.palvelevanetti.fi
Kotisivut: http://evl.fi