Oli ihan pakko aloittaa uusi ketju ja lainata tuolta alempaa Grannym.:n kommentista pätkä: "Kyllä ne ovat ne omat lapset ja - kenties - vävyt tai miniät, jotka niistä vanhuksista huolehtivat, ja omasta äidistään ja isästään kyllä kuuluu huolehtia, oli tämä sitten myöhemmin huomioinut niitä lapsenlapsiaan tai ei. Omilla lapsilla se velvollisuus lähinnä on, ei lapsenlapsilla, joten heidän puolestaan siinä on turha uhoilla, että kenellekäs sitten soittavat. Soittavat omalle pojalleen, kenties teidän tapauksessanne. Ja miehelläsi on velvollisuus apua antaa. Koska hehän ovat miehesi aikoinaan hoitaneet ja aikuiseksi kasvattaneet."
Minä olen muuttanut omilleni 18 vuotiaana ja saman tien toiseen päähän Suomea. Omat vanhempani asuvat yli 900 km:n päässä. Takaisin kotikonnuilleni en ole haikaillut ellen sitten eläkepäiviksi itselleni sieltä mökkiä hanki kerran talvessa käydäkseni. Joka tapauksessa vanhempani vanhenevat ja tulevat tarvitsemaan apua, mutta minä en heistä tule huolehtimaan. Heillä on eläkkeensä ja Suomessa on julkiset palvelut.
Anoppiehdokkaani asuu 30 km:n päässä ja on ikäisekseen todella raihnainen. Hän on ollut niin inhottava minua kohtaan, etten ole yli kahteen kuukauteen ollut häneen missään yhteydessä. Poikansa hänen asioistaan huolehtii ja jätän ilomielinhomman hänelle. Kun anopin kunto huononee niin, ettei hän enää kotioloissa pärjää en aio häntä auttaa enkä hyysättäväkseni ottaa. Poika järjestäköön julkiset/yksityiset palvelut.
Minun huoltovelvollisuudekseni riittävät omat lapseni ja yhteiskunnallinen työ.
Minä olen muuttanut omilleni 18 vuotiaana ja saman tien toiseen päähän Suomea. Omat vanhempani asuvat yli 900 km:n päässä. Takaisin kotikonnuilleni en ole haikaillut ellen sitten eläkepäiviksi itselleni sieltä mökkiä hanki kerran talvessa käydäkseni. Joka tapauksessa vanhempani vanhenevat ja tulevat tarvitsemaan apua, mutta minä en heistä tule huolehtimaan. Heillä on eläkkeensä ja Suomessa on julkiset palvelut.
Anoppiehdokkaani asuu 30 km:n päässä ja on ikäisekseen todella raihnainen. Hän on ollut niin inhottava minua kohtaan, etten ole yli kahteen kuukauteen ollut häneen missään yhteydessä. Poikansa hänen asioistaan huolehtii ja jätän ilomielinhomman hänelle. Kun anopin kunto huononee niin, ettei hän enää kotioloissa pärjää en aio häntä auttaa enkä hyysättäväkseni ottaa. Poika järjestäköön julkiset/yksityiset palvelut.
Minun huoltovelvollisuudekseni riittävät omat lapseni ja yhteiskunnallinen työ.
Vastaukset 54
Vanhimmat
huolehtimaan?
Vaikka minulla on hyvät välit lasteni kanssa en odottaisi heidän huolehtivan minusta.
Äitini on 84-vuotias oikein hyväkuntoinen, suuttuisi jos kutsuttaisiin vanhukseksi.
En aio huolehtia äidistäni, korkeintaan olen apuna että hän pääsee jonnekkin hoitopaikkaan jos sitä joskus tarvitaan.
En ole juuri hoidellut lapsenlapsiani äitini ei hoitanut ollenkaan minun lapsiani.
Olen ollut hyvä ja huolehtivainen äiti omille lapsilleni, niin ovat omat lapsenikin taas omilleen.
Oma äitini ei ollut ollenkaan äitityyppiä, hän ei pitänyt lapsista eikä pidä vieläkään.
Teet juuri kuten itse haluat, en usko että sinua edes pyydetään vanhempiesi tai anoppisi huolehtijaksi.
Mitenkä olet ajatellut tehdä lastenlastesi kanssa?
On vannottanut minua sen suhteen, että en ryhtyisi hänestä huolehtimaan. Sanonut suoraan, että pahin pelko olisi jos hän tulisi hoidettavaksi esim. lapsiperheeseen, jossa omat huolet. Tiedä sitten muuttuuko mieli vanhemmiten ja suostunko minä tuohon häneen vaateeseen.
Minä autan ja huolehdin äidistäni ja anopistani kaikin mahdollisin tavoin. En velvollisuudesta, vaan siksi, että he ovat minun rakkaita sukulaisia ja läheisiäni. Haluan aina heidän kuuluvan minun elämääni ja toivon, että minuakin omat läheiseni auttavat aina silloin kun apua tarvitsen.
Omalla kohdallani en sallisi, että lapseni ottaisivat minut huolehtiakseen jos sitä joskus tarvitsen. Yhteiskunta hoitakoon jos hoidettava jää, paitsi hautaanpanon.
Omat vanhempani eivät ehtineet tarvita huolehtimistani muutoin kuin että kävin heidän luonaan ja välitin heistä.
He huolehtivat minusta silloin kun sitä tarvitsin, kunnes itse huolehdin itsestäni.
Oman lapseni olen kasvatanut ja huoltanut aikuiseksi ja hän on ottanut vastuun jo itsestään ja omasta perheestään. Minun huolehtimistani he eivät tarvitse mutta lapsenlapsiani haluan hoitaa ja olla lapseni perheen tukena jos he sitä joskus tarvitsevat.
Pidän kammottavana ajatusta, että lapseni tai hänen lapsensa joutuisivat joskus huolehtimaan minusta. Sitä en halua.
Olen oikeinkin äitityyppiä ja huolehtivaa ja paapovaa ja haluan olla mahdollisimman paljon lapsenlapseni kanssa, mutta se ei tarkoita, että se velvoittaisi heitä mihinkään minun suhteeni.
Mitään kiitollisuudenvelkaa ei synny siinä, että äitinä, anoppina ja mummona autan heitä ja teen heidän hyväkseen kaiken minkä voin.
Eikä siis siksi, että sinua ei hoidettaisi, vaan siksi, että et näe sitä velvollisuutena. Kun ei niiltä lapsilta ennen syntymää kysytä, että haluatko maailmaan JOS... Missä se ehdoton äidinrakkaus on?
Ja mä luulen, että tuohon pätee vähän se tarina auringosta ja pakkasesta kilpailemassa kumpi saa ihmiseltä vaatteet nopeammin pois. Tollasilla vaatimuksilla voidaan ehkä saada se lapsi hoitamaan itseään kotiin, mutta siinä voidaan menettää jotain muuta tärkeää kuten sen vapaaehtoisen halun auttaa ja välittäminen. Itsekin haluan, että ne lapset tulevat minua ihan omasta tahdostaan katsomaan jos tulevat. Vanhuus ja varsinkin yksinäisyys, jos on pitkäaikaisen kumppaninsa menettänyt, on todella pelottava asia - mutta lapset eivät ole ratkaisu siihen ja he ovat tehty omaa elämäänsä varten - ei minun.
Yhteiskunnalla taas mielestäni on sitten oma vastuunsa; Vuosikaudet tehty töitä, maksettu veroja ja tuotu oma korsi kekoon. Yhteiskunnalla oma velvollisuutensa sitten auttaa ihmistä tuossa vaiheessa. Saa nähdä miten sitten käy tulevaisuudesta väestön vanhenemisten ym. kautta.
Niin, ja samalla kun yhteiskunta hoitaa velvollisuutensa, antavat vanhukset kaikki rahansa ja perintönsä yksityisille hoitolaitoksille tai suoraan yhteiskunnalle. Hakekoon lapset ja lastenlapset rahansa sossulta.
yhteen tullaan. Minkä valtio vie sen se jakaakin.
Voi olla hienompaa hakea rahansa sossusta.
Oisko mitään, jos aikuiset lapset hommaisivat rahansa itselleen ja perheelleen sossun ja vanhempiensa sijaan työnteolla ? Vai onko kirjoittaja joku hapan anoppi/appi, joka yrittää kiristää jälkipolvia perinnöllä ? Tulevatkohan tällaiset kiristäjät ajatelleeksi, ovatko jälkeläiset edes kiinnostuneet perinnöstä. Itse ainakin valitsemme perinnöttömyyden hyysämisen sijaan, kun nämä kaksi asiaa on toisiinsa kytketty.
Velvollisuuksista sen verran, että aikuiseksi kasvattaminen ei ole kenellekään kiitollisuudenvelan aihe. Laki määrittelee yksiselitteisesti vanhempien velvollisuuden lapsen täysi-ikäiseksi huolehtimisesta. Todella surullista ja samanaikaisesti naurettavaa, että jotkut käyttävät tätä kauppatavarana - ja toiset hölmöt vielä uskovat.
En voi edes kuvitella, että joku haluaisi jättää perintönsä muille kuin omille lapsilleen.
Itse ainakin yritän sitä jakaa jo elämäni aikana niin paljon kuin mahdollista, lapselleni ja hänen perheelleen.
Sitä varten olen töitä tehnyt ja omaisuutta yrittänyt kartuttaa, että heille jotain jäisi muuta kuin suru ja tyhjät kädet, kun minusta aika jättää.
Aivan, mutta jos satatuhatta euroa puhtaana käteen ei velvoita edes Tv kanavan säätöä, niin toki löytyy sellaisia jotka yhden puhtaan sadan tuhannen euron edestä jotain tekevät.
Eikös vanhukset voisi ostaa niillä ylimääräisillä rahoilla niitä palveluita, joita kaipaavat niin ei tarvitse niitä lapsia joka hätään sotkea. Esim. kanavan hakemisen telkusta saa paljon sataa tonnia halvemmallakin.
Kun käyttää hyvissä ajoin rahat omaan hyvinvointiinsa, ei sitä jakamistakaan jää niin paljon ja loput voi sitten lahjoittaa haluamaansa kohteeseen.
Itse en odota saavani vanhemmiltani aikanaan mitään, vaikka niillä onkin tällä hetkellä omaisuutta. Eiköhän vanhemmat osaa ostaa itselleen haluamiaan palveluja, sitten kun oma kunto heikkenee.
Kyllä normaali ihminen pärjää ilman perintöjäkin, joten siitä on ihan turha jahkata.
Eihän sellaista "rikasta" taloon oteta, jolla on ihan oma yksiö kerrostalossa.
Se pitää myydä.
Maksut hoivasta maksetaan myyntituloista.
Miten sitten suu pannann, kun rahat loppuvat?
En tiedä.
Mutta eihän yhteiskunta ilmaiseksi köyhiä ruoki.
Vanhempani ovat ikäluokkansa keskituloisia sekä omistavat kesämökin ja omakotitalon kuten aika moni ikätoverinsakin. Heidän kohtalaisen hyvät eläkkeensä menevät varmaan sitten hoitokodin kuukausimaksuihin, jos he hoitokotiin joutuvat. Käsittääkseni maksut on porrastettu tulojen mukaan. Nykyään media pauhaa, että verotussyistä pitäisi jakaa omaisuus lapsille ennakkoperintönnä. Itse olen pyytänyt, että älkää antako mitään meille nelikymppisille lapsille. Vanhempani voivat sitten vaikka myydä kesämökkinsä ja käyttää rahansa kodinhoitoapuun sitä tarvitsessaan. Jos vaikka siten voisi pidentää kotona asumisaikaa.
Vaikka en saisikaan vanhemmiltani mitään perintöä, minun ei tarvitse todennäköisesti mennä sossun luukulle. Omat kuukausituloni riittävät kyllä oman elintasoni ylläpitoon. Vanhempani ovat onneksi vielä hyväkuntoisia ja käyn heidän luonaan mielellään ilman taka-ajatuksia perinnöstä. Toivottavasti sinun lapsesi eivät käy luonasi vain perinnön toivossa...
"jos satatuhatta euroa puhtaana käteen ei velvoita edes Tv kanavan säätöä"
Menipä hyvin perille tuo mitä tarkoitin perinnöllä kiristämisellä !
kärkkyä jonkun kuolemaa että pääsee perimään? Mielestäni ei.
Ja tässä elämässä kaikki on omaa valintaa.
ja kenelle todistelet sitä hyvinvointiasi.
Varoissaan olevat isovanhemmat voivat jakaa rahaa koko ajan eläessään, aina kun tuntuu siltä, että olisipa mukava taas ilahduttaa jotain. Ketä?
Ihan vain sosiaalipummailun vastineeksi. Täysijärkisillä aikuisilla ihmisillä on nimittäin muitakin vaihtoehtoja kuin mennä sossun luukulle tai odotella vanhempien perintöjä. Et taida oikein pystyä seuraamaan näitä ketjuja, koska et ymmärrä, kun joku vastaa jonkun toisen kommenttiin?
Ja kenelle todistelet edelleen edelleen hyvää oloasi.
Ärsyttääkö, että jonkun ei tarvitse tyytyä sosiaalitoimiston sentteihin?!?!?
Täällä toinen, joka ei tarvitse sen koommin sossun, vanhempien kuin appivanhempienkaan rahoja. Ei tarvitse hoidella huonokuntoisia vanhuksia perinnön toivossa, mutta voi kyllä käydä kylässä omien halujen mukaan.
ja miksi sinun pitää yrittää sitä todistella tällä palstalla.
itseään.
Toi vaan osotti, että kaikki ei ole sosiaalipummeja niinkuin tuo kiukkunen täti/setä tuossa paasasi.
Ihminen karkottaa lapsensa niillä vaatimuksilla ja uhkailuillaan. Kun se kanava olisi voitu vaihtaa ihan ilmaiseksikin. Tuolla perinnöllä uhkailulla menetetään jotain paljon tärkeämpää - oman lapsen pyyteetön rakkaus siihen vanhukseen. Siis ymmärtäkseni ja toivottavasti tuollainen käytös on onneksi harvinaisempaa. Minua jotenkin loukkaisi se, jos omat vanhempani alkaisivat leikkimään perinnöllään joka minua ei kiinnosta. Se syö sitä välittämistä, jota tosiaan saadaan ihan ilmaiseksi.
Ehkä se lohdutus ajatuksesta, että kukaan muu ei niitä rahoja saa kun aika jättää lämmittää enemmän kuin lähimmäisten rakkaus. Tai sitten sitä lähimmäisen rakautta on lähdetty tavoittelemaan täysin väärin keinoin kuten kiristys ja epäluottamuksen levittämien ja sitten epäonnistuttu traagisesti.
Mistä arvelit. että lapseni tietävät minun saaneen perinnön. Eivät edes aavista joten se siitä pyyteettömästä rakkaudesta.
Ja sinun pyyteetön on mielestäsi sama, kuin että ei edes TVkanavia säädetä sadasta tuhannesta. Kaikki mulle ja heti ilman pyyteitä tyyliin. Suuret on luulot pyyteettömyydestä.
Kyllä perinnöllä kiristäminen tappaa kaiken auttamisen halun, niin pyyteellisen kuin pyytettömänkin, ja näivettää koko kanssakäymisen ihan nollaan. Mikään ihmissuhde ei saa olla kuin vankeustuomio - ehdoton tai ehdonalainen. Tällainen ihmissuhde joutaa mennäkin, olkoon sen toinen osapuoli läheinen sukulainen tai ventovieras.
Nimimerkki "sama" voi sitten ihan vapaasti olla kommentoimatta, kun keskustelun juoni tuntuu olevan täysin kadoksissa. Käytä aikasi vaikka niihin taloudellisesti tuottaviin kanavien virittelyihin !
On se, että kääntäisin kanavan ILMAISEKSI - en rahasta.
Aivan, ja ehkä jotain joskus saatkin. Ainakin hyvän mielen itsellesi/ja tai sille kenen kanavan vaihdatkin.
Olitpa lälläri pervo, et kestänyt pientä kritiikkiä kun poistatit koko viikon parhaan kommentin. Hih hih.
Kaikista parisuhteista nykyisin yli 70% päättyy eroon. Tuo ylimielinen asenteesi ja jo renttu nimimerkin itsellesi ottaneena kertoosen, että se on sinulla jo nyt kohdallasi.
pätkääkään mahdollisia perijöitä. Testamentilla olen jo määrännyt omaisuuteni menemään tietylle järjestölle. Omia lapsia ei ole, asunto ja muu omaisuus on minun nimissäni enkä halua mieheni lasten saavan ropoakaan.
Tuotanpa nyt sinulle ja anopille karvaan pettymyksen: En kuulu mainitsemaasi 70 %:iin eikä kuuluminen ole edes näköpiirissä ! Olen naimisissa vaimoni kanssa - en appivanhempien. Revi tästä, katkera ennustajaeukko !
Mitä hän tarkoittaa ?
Se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa!
elä luuloissasi.
Jos jollakin on tuon verran rahnaa, niin kyllä hänellä on sijoitusneuvojat ja apuva tulee niin rahan sijoittamisessa kuin testamenteissakin.
Tavallinen kotisuomalainen omistaa kolmion kerrostalossa, ja se on täynnä 70-luvun mööpeleitä.
Ei ne kuule kovin kummoisia rikkauksia ole.
Miksi haluat että joku käy telsuasi säätämässä? Opettele nyt vaan itse, ja digisovittimen asentaa joku asiantuntija varmasti paremmin kuin tumpelo vävy.
Kun ei edes neuvoa suostuta antamaan. Kun kysyin jotain, niin haistalleluja ja halveksuntaa tuli.
Osaan toki nyt kun 16v likkakaverini poika kävi neuvomassa. En todellakaan mitään valmiita palveluja ole vaillakaan, mutta esim. tietokoneen kanssa joskus jonkun neuvon tarvitsisi, niin ei voi omilta sukulaisilta kysyä kun ovat niin ilkeitä. No onneksi löytyy ystävän lapsi ja naapurin ystävällinen rouva.
Sitä ylimielistä ja halveksivaa käyttäytymistä ei vaan voi ymmärtää. Itse myös annan apuani aina jos joku pyyttää.
Minä en ole kiitollisuuden velassa vanhemmilleni vaikka he ovat minulla antaneet elämän. Minä olen tässä, koska he halusivat lapsen. Itsekkäistä syistä minut on tänne tehty, ei vanhuuden turvaksi.
Tietysti autan vanhempiani jos he apua tarvitsevat, mutta minun ei tarvitse hoitaa ja huolehtia heistä.
Vaikka vanhemmat tekisivät lapsia vanhuuden turvaksi, lapset ovat itsenäisiä olentoja, jotka tekevät ihan itsenäisiä päätöksiä. Lapsia ei välttämättä voi ohjailla kuten haluaa. Etenkään jos lapset alkavat jo itsekin olla keski-iän paremmalla/pahemmalla puolella.
Tähän asiaan sen verran, että tuo minun kirjoitustani siteeraava aloitus on tavallaan irrotettu asiayhteydestään.
Ketjussa oli havaittavissa sellainen teema, että isovanhempien pitäisi pitää läheisiä suhteita lapsenlapsiinsa sen vuoksi, että nämä sitten muistaisivat ja huolehtisivat näistä mummoistaan ja papoistaan näiden vanhuuden päivinä.
Halusin tuoda esille oman näkemykseni, joka on, että JOS ylipäänsä jälkikasvun on huolehdittava vanhuksistaan, niin kyllä se tehtävä sitten on omilla lapsilla, ei lapsenlapsilla.
Tätä asiaa voidaan tietysti sitten spekuloida loputtomiin, onko lapsilla todella velvollisuus huolehtia vanhemmistaan. Lain mukaanhan ei todellakaan ole.
Jokainen ratkaisee tämän sitten itse omalla kohdallaan.
eivät omalla käytöksellään ole sitä ansainneet. Pelkkä ikä ei anna kunnioitusta ihmiselle. Myös vanhuksen tulee käyttäytyä elämänsä aikana niin, että hänestä voi välittää ja että häntä voi kunnioittaa. Omaa äitiäni en kunnioita. Ei ansaitse sitä. Appivanhemmatkin voivat hoitaa itse itsensä. En anna muuta apua kuin hommaan hoitokotiin tarvittaessa. Sitä saa mitä tilaa.
kun tulet vanhaksi.
Kun nyt jo olet noin katkeran kitkerä, olet sitten vanhana vielä huomattavasti katkerampi.
Karkoitat ihmiset läheltäsi!
Ihminen maksaa veroja sitä varten, että häntä hoidetaan vanhainkodissa sitten kun hän tätä tarvitsee. Et voi odottaa, että nuorempi sukupolvi hoitaa vanhempaa sukupolvea automaattisesti hyvillä mielin 24 tuntia vuorokaudesssa 7 päivää viikossa täysin ilmaiseksi, uhraten oman perhe-elämänsä, vaikka tämä vanhempi olisi käyttäytynyt suoraan sanoen sikamaisesti vuosien varrella? Sitäpaitsi useimmista vanhuksista tulee aggressiivisia dementoituessaan, eivätkä ota apua vastaan edes hoitohenkilökunnalta.
Et voi todellakaan odottaa, että nuorempi sukupolvi ilman muuta laittaa oman perheensä kakkossijalle hoitaakseen vanhempiaan näiden eläkeiästä aina kuolemaan saakka näiden kotona 20-30 vuotta, vaikka oma koti olisi kilometrien päässä? Olet varmaan itse aivan takuuvalmis hoitamaan äitiäsi ja isääsi 24/7 ja miehesi tekee samoin, heräämään ennen klo 5:00 aamulla, ilman että asutte yhdessä tuona aikana, ilman että käyt töissä tuon 20-30 vuoden aikana, ilman että tienaat senttiäkään omaa eläkeikääsi varten? Mutta sitähän varten se nuorempi sukupolvi on, siksihän sitä lapsia pitäisi tehdä, että hoivaavat vanhuksiaan.
Vanhempi sukupolvi tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, mutta olet itse valmis siihen tietysti?
Yksikään anoppi tai appi ei ole mitään 24/7 hoitoa ollut vaatimassakaan, vai oliko?
Luulempa että suurinosa vanhuksista eläisi mieluummin metsämökissä yksinään kuin sinunlaisesi ihmisen hoivattavana.
Lapsen ei tarvitse ansaita huolenpitoa ja hoivaansa, mutta vanhuksen täytyy?
Ymmärrän toki, että lapselta sitä ei odoteta, mutta miksi vanhukselta odotetaan? Ja millainen se "ansainta" sitten on? Pitääkö tehdä jotain aivan erityistä, hoitaa viimeiseen asti lapsenlapsiaan, antaa rahaa ja tavaraa, olla aina avuksi ja hyödyksi, aina ystävällinen ja iloinen, vaikka paskaa sataisi silmille, aina unohtaa omat tarpeensa ja asettaa nuorten toiveet etusijalle, vai riittääkö ihan tavallinen oleminen?
Saako käyttää esim. säästöjään vaikkapa matkusteluun ja muuhun virkistäytymiseen? Saako kieltäytyä lapsenlapsen hoidosta, vaikkei olisikaan mitään muuta syytä, kuin se, että on ajatellut viettää rauhallisen illan ihan itsekseen? Saako kieltäytyä tulemasta takaajaksi nuoren polven lainoihin, jos ei yksinkertaisesti vain halua? Jne?
Kyllä nuo tenttaamasi asiat heittävät jo marttyyrikuoleman puolelle ! Ihan tavallinen ihmisiksi oleminen ja ystävällinen käyttäytyminen ilman kyräilyjä riittää ihmisarvoiseen arvostukseen puolin ja toisin, mutta onkohan sekin liikaa pyydetty ?
"Saako käyttää esim. säästöjään vaikkapa matkusteluun ja muuhun virkistäytymiseen?" Kysytkö esim. naapureiltasi tuollaisia vai teetkö oman pääsi mukaan ?
Niinkin voi käydä, syyt ovat sellaisia että en jaksa niitä tässä luetella.
Sanon vain että joillekkin naisille ei pitäisi syntyä tyttölapsia.
Lapsuuteni oli painajaista.
Mutta teen äitini hyväksi sen minkä tekisin kenelle hyvänsä apua tarvitsevalle.
Autankin häntä joskus, nykyisin vähemmän.
Joka kerta käydessäni hänen luonaan saan ahdistuskohtauksen.
Olen anoppi ja isomummi, mutta siitä huolimatta äitinikin elää vielä, on jopa parempi kuntoinen kun minä.
Nyt vanhempana on ikäviä muistoja tullut yhä useammin mieleen.
Anteeksiantoon en pysty koskaan vaikka kuinka haluaisin.
Miten pitää olla ja elää, että lapset toteaisivat vanhempiensa ansainneen lastensa kunnioituksen?
Olet lapsesta kuitenkin selvinnyt hengissä aikuisikään, joten jotakin hoitoa ne vanhemmat ovat antaneet sinulle kasvuiässäsi. Ilmeisesti huonosti, koska eivät ole ansainneet kunnioitusta kuitenkaan.
Miten nyt itsekin ilmeisesti vanhempana ansaitset kunnioitusta lapsiltasi? Otatko selvää, kelpaako asenteesi?
Mitäs jos eivät pidäkään kasvtustasi kovin kummoisena? Jospa ovatkin sitä mieltä, että et nyt ansaitse vanhuuiässä hoivaa etkä apua tällä käytöksellä.
Otappas nyt ajoissa selvää, että et jää lehdellä soittelemaan sitten vanhana.
Voihan nuo mainitsemani asiat tässä näyttää marttyyrikuolemiselta, mutta kun on tätä ikää jo kertynyt ja elämää nähty, niin kaikkea tällaista on korviini kantautunut. Eikä ole mistään yhdestä poikkeustapauksesta kyse, kun olen kuullut, kuinka on valitettu, että nämä hyvinvoivat eläkeläiset ne vain matkustaa ja ostelee uusia autoja, vaikka meillä nuorilla on tässä nyt näin tiukkaa, eikä ne ajattele meitä yhtään. Tälläkin hetkellä yksi kavereistani marisee siitä, että appivanhemmat ne vain ostivat upouuden auton, vaikka he tässä ovat kauheassa velkakierteessä asuntolainoineen eikä ole mahdollisuutta hienoon autoon. Että mitä ne vanhat kääkät sillä uudella autolla edes tekevät, vanhainkotiin ne kumminkin kohta joutuu.
Yksi ystäväni ei milloinkaan antanut äidilleen anteeksi sitä, että tämä löysi "vanhoilla päivillään" (n. 65-vuotiaana) uuden miehen oltuaan leskenä yli kymmenen vuotta. Eikä äiti sitten uutta elämää eläessään enää joutanutkaan olemaan niin paljon lapsenvahtina kuin siihen mennessä. Ystäväni muisti aina jankuttaa siitä, kuinka itsekäs äiti hänellä on, kun laittaa jonkun äijän siihen lapsenlapsensa edelle. Nyt kun se uusi mieskin on jo kuollut, välit äitiin on edelleen huonot. Muistelen kyllä ihan puolueettomasti, että tämä ystäväni äiti uusine miehineen piti tätä lapsenlasta yhtenä kesänäkin melkein koko kesän mökillään ja kävivät jossain ulkomaillakin tämän kanssa. Mutta kun mikään ei riitä niin ei riitä.
Ja ainakin yhden tapauksen tiedän, että välit vanhempiin meni sen takia, kun nämä ei suostuneet kirjoittamaan takauspaperiin nimeään. Olivat sen verran varovaisia, ja kannatti ollakin. Mutta nyt ovat sitten tykkänään unohduksissa. Paskat vahemmat.
Uskoisin, että suurin osa vanhuksista kammoaa tuota vanhainkotiin passitusta, ja haluaa olla kotona mahdollisimman pitkään. Tosiasia nyt on, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hän hoitoa tarvitsee, ja sitä
itsepäisemmäksi hän voi tulla, ettei muka tarvitse sitä. Sinä sanoit, ettei yksikään anoppi ja appi vaadi mitään 24/7 hoitoa? Omaisena uskon, että he tarvitsevat sellaista kun ovat siinä iässä, dementoituneita, se, etteivät he ehkä vaadi sitä, osoittaa etteivät he siinä tilassa ja tilanteessa tunnista omia puutteitaan ja tilanteen vakavuutta.
Kun minä puhun viestissäni, että vanhukset tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa, sinä tyrmäät sen sillä perusteella, ettei sitä kukaan ole vaatimassa. Eikä sitä muuten voi vaatiakaan, koska meillä kaikilla on oma elämä, ja sitä varten niitä veroja maksetaan, että saavat tarvitsemaansa hoitoa. En hoida appivanhempiani enkä omia vanhempiani 24/7, jotta sinä ajattelisit minun olevan parempi ihminen. Minun ei tarvitse hoitaa, kuten ei sinunkaan, sitä varten on hoitohenkilökuntaa.
En aio hoitaa suurinta osa vanhuksista, ja jos he haluavat elää metsämökssä yksinään, ei se ole minun ongelmani. Appivanhemmista ja vanhemmistä jokainen pitää huolen kun se aika koittaa, mutta se ei todellakaan tarkoita 24/7 hoitoa. Mutta sinä ilmeisesti teet niin, ja saatkin tehdä. Kero sitten tapahtumat miehellesi, kun näet hänet 30 vuoden päästä appivanhempien / vanhempien hautajaisissa, jos näet.
Sanot, että koska lapsi on selvinnyt hengissä aikuisikään asti, jotakin hoitoa ne vanhemmat ovat antaneet kasvuiässä. Että kirjoittajan pitäisi kunnioittaa vanhempiaan tästä syystä, koska on selvinnyt hengissä. On lapsia, jotka selviävät hengissä aikuisikään, ja sitten on lapsia, jotka saavat elää lapsen elämää, kun sen aika on. Kaikki vanhemmat eivät ansaitse lastensa kunnioitusta, loppuiäksi, vain siitä syystä, että ovat sattuneet synnyttämään heidät tähän maailmaan. Tästä ei tarvitse olla loppuikänsä kiitollisia.
Sitä paitsi, kukaan vanhempi ei kasvata lastaan aikuisikään asti, ilman muiden ammattilaisten apua. Ensin on neuvolat, eskarit, päiväkodit, perhepäivähoidot, ala-asteet, yläasteet, keskiasteet, ja siitä ylemmät koulut, ja monia muita tahoja ja viraomaisia näiden välissä ja näiden jälkeen, jotka auttavat lapsen kasvatuksessa. Vanhemmat eivät yksin kasvata lapsiaan aikuisikään asti, joten miksi lasten pitäisi hoitaa vanhempiaan yksin eläkeiästä hautajaisiin, seuraavat 20-30-v?
Vanhemmat ovat käyneet töissä lasten lapsuudessa ja murrosiässä ja aikuisiässä, eli hekään eivät ole hoitaneet yksin, lapsiaan 24/7. Joten miksi tätä nyt vaaditaan meiltä "lapsilta", kun vanhempamme vanhentuvat?