Tämä on pitkä ja vaikea historia, jonka yritän esittää tiivistetysti ja neutraalisti.
Olen omistautunut ja tunnollinen kilpaurheilua harjoitteleva pyöräilyseuran jäsen, johon liityin viime keväänä.
Ensimmäinen ongelma ilmeni 60-vuotiaan miespuolisen puheenjohtajan asenteessa parin kuukauden kuluttua viime keväänä, kun käyttäydyin epävarmasti. Epävarmuuteni häiritsi puheenjohtajaa, jonka havaitsin hänen käytöksestään. Hän oli ärsyyntynyt joutuessaan katselemaan epävarmuutta, ihan kuin se saisi hänet itsensä vaivaantuneeksi, mutta johon hän on elämässään kyllästynyt. Epävarmuuteni oli sellaista voimakasta sosiaalista jännittämistä, jota teini-ikäisillä usein on. Se on todennäköisesti vaistonomainen havaintoni toisten pinnan alla kytevästä antagonismista minua vastaan.
Olen parin vuoden aikana käynyt vapaa-ajan pyöräilyporukoissa kesäisin, joissa liikkuu porukkaa, jotka ovat huonoja seurustelemaan. Seurauksena oli omalta kohdaltani ärsyyntymistä ja heidän puoleltaan marginalisoimista ja välttelyä.
Sain 3,5 vuotta sitten porttikiellon Fillari-lehden foorumille, koska vittuilin herjaajalle yhden kerran takaisin. En ole vieläkään päässyt takaisin. Epäilen sheriffinä työskentelevän jonkun minua häirinneen koulututtavani 10 vuoden takaa, tai sitten hän vain havaitsi minun toimivan systeemiä vastaan.
Nämä asiat saattoivat vaikuttaa puheenjohtajaan, joka alkoi kohtelemaan minua kuin häirikköä. En ole sitä koskaan ollut vaan yrittänyt toimia seurassa asiallisesti ja jopa välttelemällä mitään jutustelua niiden kanssa, joilla on kielteisiä ennakkoluuloja itseäni kohtaan. Olen toivottanut ystävällisyyden tai kohteliaisuuden tervetulleeksi joitakin.
Kevään aikana puheenjohtaja kieltäytyi opastamasta minua kilpatoimintaan tai kertomasta riittävästi seuran toiminnasta. Hänelle tuli tavaksi kertoa minulle vain se minkä hänen oli pakko suoraan kysymykseen vastata. Tämä muuttui saman tien kun maksoin jäsenmaksun, jolloin hän käyttäytyi syksyn ajan kuin aiemman itsensä peilikuva, toivottaen minut tervetulleeksi kotiinsa ja ojentaen minulle itse suunnittelemansa ammattilaisohjelman.
Marraskuun alusta kävin sisäradalla ajamassa ja toteutin puheenjohtajan ohjelmaa 7 - 16 h/vko, toivoen hänen auttavan minua kysymyksissä. Jouduin kuitenkin tekemään ohjelmaa yksin kokemattomana ja täysin ilman valmennusta. Hän katsoi minua hallissa aluksi kuin sanoen "mitä helvettiä sinä täällä teet, voi vittu en halua sinua tänne harjoittelemaan". Katsoin häntä rohkeasti suoraan silmiin vihjaten, että "en pelkää ennakkoluulojasi". Sen jälkeen hän kieltäytyi vastaamasta harjoittelua koskeviin kysymyksiini hallivuorojen aikana ja ehdotti, että tulisin käymään heillä. Sen sijaan kirjoittelin kysymykseni hänelle helpommin sähköpostilla, joihin hän vastasi niin ikään minimaalisesti ja nihkeästi, jättäen aina jotakin vastaamatta. Tuolloin ajattelin, että hän on puheenjohtajana epäorganisoitunut ja tehoton.
Vuoden lopussa hänen sähköpostinsa alkoi torjumaan viestini, jolloin printtasin uudet kysymykseni ja ojensin paperin hänelle hallitreeneissä. Hän ei vastannut niihin, jolloin lopetin kysymykset ja päätin luopua koko valmentajasta.
Tästä alkavat jännittävät tapahtumat. Hallissa tutustuin kolmeen pahimpaan vihamieheeni puheenjohtajan lisäksi, joista yksi katsoi minua aina ilkeästi, toinen herjasi minua ajossa ja kolmas teki kaikkea tätä paitsi oli myös väkivaltainen.
Radalla käyvät pikkupyöräilijät, jotka olivat keski-ikäisiä tai muita ei-kilpailijoita, natisivat siitä, kuinka en osaa pitää jonossa oikeaa välimatkaa edellä ajavaan. Vastasin kohteliaisiin huomautuksiin yrittäväni ajaa paremmin. Tätä he kuitenkin käyttivät tekosyynä tulevaan rataharjoittelukieltoon.
Tässä vaiheessa koko hallissa käyvä seuran kaikenikäinen jäsenistö katsoi minua syyttävästi, mukaanlukien perheenäidit ja pikkupojat, vaikka olin käynyt vain läsnä puhumatta kenellekään heistä, tai edes tapaamatta heitä aiemmin. Vastasin itseni kannalta aidosti tuijottamalla takaisin järkähtämättömällä peruskatseella.
Sitten yksi näistä raukoista sanoi minulle ajossa, että "ei tarvitse tulla tänne jos et osaa ajaa", johon vastasin "ei tarvitse tulla tänne, jos ei tykkää", viitaten hänen asiattomaan pyrkimykseensä painostaa minua lähtemään (erävoitto, tosin tätäkin he käyttivät tekosyynä syyttäen minua esim. vihamielisestä asenteesta, huonosta käytöksestä ja ratasääntöjen tahallisesta rikkomisesta ).
Yksi heistä yritti myös tulla selittämään korvaani venytellessäni, että häiritsen häntä ja että minun pitäisi lakata käymästä hallissa. Nousin ylös ja haastoin hänen tunkeilevuutensa käskemällä häntä astumaan metrin taaksepäin. Hän tönäisi minua ja repi paitani riekaleeksi, provosoidakseni minua puheenjohtajan ja muiden silmissä tekemään jotakin yhteisöstä erottamisen perustelevaa. En hievahtanut vaan toisin vaatimukseni, jolloin hän totteli. Neuvoin häntä jatkamaan sopivan välimatkan päästä sepustuksiaan ja jatkoin venyttelyäni. Hän käveli kuitenkin pois (erävoitto). Samana iltana joku tyhjensi varastoon jättämäni pyörän etukumin.
Sitten kävi niin, että heikon puheenjohtajan luomat ratasäännöt johtivat onnettomuuteen heikon toteutuksen vuoksi. Olin koko ajan huomannut kaikkien muiden radalla vastoin sääntöjä, joista huomautin aina yritin itse ajaa oikein. Muut ajoivat aina väärin ajavan johtajan perässä, josta seurasi vaaratilanteita ja kaoottinen pyörärata. Eteeni nopean ajon radalle tuli väärin vaihtava pikkupoika, ja törmäsin häneen kovaa. Osasin kaatua oikein, jolloin kumpikin meistä selvisi vähin vammoin. Perässä tullut letka törmäsi kuitenkin radalla olleisiin pyöriimme ja syntyi kasa, jossa muita sattui paljon pahemmin.
Konfrontoin puheenjohtajaa tässä vaiheessa kaikesta edeltävistä hyökkäyksistä minua vastaan ja siitä, ettei hän ole onnistunut toteuttamaan sääntöjään käytännössä. Hän oli jakanut säännöt jo alussa, joita oman havaintoni mukaan kaikki muut paitsi minä rikkoivat. He pelkäsivät rasistisen yhteisön vastausta poikkeavasti käyttäytyvälle, jonka kohteeksi minä jouduinkin. Olin tarkoituksella haastava puheenjohtajaa kohtaan, koska hän oli osoittanut pyrkivänsä kaikin keinoin tekemään harjoittelusta vaikeaa. Hän vastasi odotettavasti mutta jälleen tuomittavasti varoittamalla minua ongelmien tuomisesta hänen seuraansa (peräisin hänen alkuvuonna syntyneestä ennakkoluulostaan, jonka mukaan minä olen haitallinen jäsen).
En ollut tyytyväinen puheenjohtajan toimivallan käyttöön, joten tein johtokunnalle valituksen, jossa selitin kaiken edeltävän ja vaadin kurinpalautuksia ja rataturvallisuuden lisäämistä. Tähän johtokunta, johon kuului ainakin 2 mainitsemistani ennakkoluuloisista tyypeistä, vastasi kieltämällä minua käymästä ratatreeneissä. Puheenjohtaja ojensi päätöksen minulle ja tokaisi, ettei asiaa olisi edes otettu puheeksi, jos en olisi kirjoittanut johtokunnalle kirjettä. Tämä todistaa, että hän itse asiassa johtaa koko seuraa mielivaltaisesti ja diktaattorimaisin ottein, ja käyttää toimivaltaansa väärin ketä tahansa vastaan, joka haastaa hänen johtokuntansa toiminnan.
Lähetin päätöksen ja oman vastineeni ylempään liiton oikeusturvaelimeen, jossa selitin kuinka heidän tekemät tekosyynsä olivat täysin tuulesta temmattuja, ja edustavat vain heidän ennakkoluuloisia asenteitaan ja että johtokunta ja seura käyttää kaikkea toimivaltaansa vain minun oikeuksieni poisviemiseen ja harjoitteluni vaikeuttamiseen.
Tiesin koko ajan mistä näiden ihmisten käytöksessä on kysymys, kuinka tolkutonta se on, ja että se johtaa aina pyrkimykseen savustaa ennakkoluulojen ja omien heikkouksien syntipukki pois yhteisöstä. Sen ansiosta saavutin pari erävoittoa ja olen jotenkuten luonut asianmukaisen vastatoimenpiteen, jossa minä en lähde mihinkään, vaan sen sijaan pyrin viemään heiltä väärin käyttämänsä toimivallan pois. Wish me luck!
Olen omistautunut ja tunnollinen kilpaurheilua harjoitteleva pyöräilyseuran jäsen, johon liityin viime keväänä.
Ensimmäinen ongelma ilmeni 60-vuotiaan miespuolisen puheenjohtajan asenteessa parin kuukauden kuluttua viime keväänä, kun käyttäydyin epävarmasti. Epävarmuuteni häiritsi puheenjohtajaa, jonka havaitsin hänen käytöksestään. Hän oli ärsyyntynyt joutuessaan katselemaan epävarmuutta, ihan kuin se saisi hänet itsensä vaivaantuneeksi, mutta johon hän on elämässään kyllästynyt. Epävarmuuteni oli sellaista voimakasta sosiaalista jännittämistä, jota teini-ikäisillä usein on. Se on todennäköisesti vaistonomainen havaintoni toisten pinnan alla kytevästä antagonismista minua vastaan.
Olen parin vuoden aikana käynyt vapaa-ajan pyöräilyporukoissa kesäisin, joissa liikkuu porukkaa, jotka ovat huonoja seurustelemaan. Seurauksena oli omalta kohdaltani ärsyyntymistä ja heidän puoleltaan marginalisoimista ja välttelyä.
Sain 3,5 vuotta sitten porttikiellon Fillari-lehden foorumille, koska vittuilin herjaajalle yhden kerran takaisin. En ole vieläkään päässyt takaisin. Epäilen sheriffinä työskentelevän jonkun minua häirinneen koulututtavani 10 vuoden takaa, tai sitten hän vain havaitsi minun toimivan systeemiä vastaan.
Nämä asiat saattoivat vaikuttaa puheenjohtajaan, joka alkoi kohtelemaan minua kuin häirikköä. En ole sitä koskaan ollut vaan yrittänyt toimia seurassa asiallisesti ja jopa välttelemällä mitään jutustelua niiden kanssa, joilla on kielteisiä ennakkoluuloja itseäni kohtaan. Olen toivottanut ystävällisyyden tai kohteliaisuuden tervetulleeksi joitakin.
Kevään aikana puheenjohtaja kieltäytyi opastamasta minua kilpatoimintaan tai kertomasta riittävästi seuran toiminnasta. Hänelle tuli tavaksi kertoa minulle vain se minkä hänen oli pakko suoraan kysymykseen vastata. Tämä muuttui saman tien kun maksoin jäsenmaksun, jolloin hän käyttäytyi syksyn ajan kuin aiemman itsensä peilikuva, toivottaen minut tervetulleeksi kotiinsa ja ojentaen minulle itse suunnittelemansa ammattilaisohjelman.
Marraskuun alusta kävin sisäradalla ajamassa ja toteutin puheenjohtajan ohjelmaa 7 - 16 h/vko, toivoen hänen auttavan minua kysymyksissä. Jouduin kuitenkin tekemään ohjelmaa yksin kokemattomana ja täysin ilman valmennusta. Hän katsoi minua hallissa aluksi kuin sanoen "mitä helvettiä sinä täällä teet, voi vittu en halua sinua tänne harjoittelemaan". Katsoin häntä rohkeasti suoraan silmiin vihjaten, että "en pelkää ennakkoluulojasi". Sen jälkeen hän kieltäytyi vastaamasta harjoittelua koskeviin kysymyksiini hallivuorojen aikana ja ehdotti, että tulisin käymään heillä. Sen sijaan kirjoittelin kysymykseni hänelle helpommin sähköpostilla, joihin hän vastasi niin ikään minimaalisesti ja nihkeästi, jättäen aina jotakin vastaamatta. Tuolloin ajattelin, että hän on puheenjohtajana epäorganisoitunut ja tehoton.
Vuoden lopussa hänen sähköpostinsa alkoi torjumaan viestini, jolloin printtasin uudet kysymykseni ja ojensin paperin hänelle hallitreeneissä. Hän ei vastannut niihin, jolloin lopetin kysymykset ja päätin luopua koko valmentajasta.
Tästä alkavat jännittävät tapahtumat. Hallissa tutustuin kolmeen pahimpaan vihamieheeni puheenjohtajan lisäksi, joista yksi katsoi minua aina ilkeästi, toinen herjasi minua ajossa ja kolmas teki kaikkea tätä paitsi oli myös väkivaltainen.
Radalla käyvät pikkupyöräilijät, jotka olivat keski-ikäisiä tai muita ei-kilpailijoita, natisivat siitä, kuinka en osaa pitää jonossa oikeaa välimatkaa edellä ajavaan. Vastasin kohteliaisiin huomautuksiin yrittäväni ajaa paremmin. Tätä he kuitenkin käyttivät tekosyynä tulevaan rataharjoittelukieltoon.
Tässä vaiheessa koko hallissa käyvä seuran kaikenikäinen jäsenistö katsoi minua syyttävästi, mukaanlukien perheenäidit ja pikkupojat, vaikka olin käynyt vain läsnä puhumatta kenellekään heistä, tai edes tapaamatta heitä aiemmin. Vastasin itseni kannalta aidosti tuijottamalla takaisin järkähtämättömällä peruskatseella.
Sitten yksi näistä raukoista sanoi minulle ajossa, että "ei tarvitse tulla tänne jos et osaa ajaa", johon vastasin "ei tarvitse tulla tänne, jos ei tykkää", viitaten hänen asiattomaan pyrkimykseensä painostaa minua lähtemään (erävoitto, tosin tätäkin he käyttivät tekosyynä syyttäen minua esim. vihamielisestä asenteesta, huonosta käytöksestä ja ratasääntöjen tahallisesta rikkomisesta ).
Yksi heistä yritti myös tulla selittämään korvaani venytellessäni, että häiritsen häntä ja että minun pitäisi lakata käymästä hallissa. Nousin ylös ja haastoin hänen tunkeilevuutensa käskemällä häntä astumaan metrin taaksepäin. Hän tönäisi minua ja repi paitani riekaleeksi, provosoidakseni minua puheenjohtajan ja muiden silmissä tekemään jotakin yhteisöstä erottamisen perustelevaa. En hievahtanut vaan toisin vaatimukseni, jolloin hän totteli. Neuvoin häntä jatkamaan sopivan välimatkan päästä sepustuksiaan ja jatkoin venyttelyäni. Hän käveli kuitenkin pois (erävoitto). Samana iltana joku tyhjensi varastoon jättämäni pyörän etukumin.
Sitten kävi niin, että heikon puheenjohtajan luomat ratasäännöt johtivat onnettomuuteen heikon toteutuksen vuoksi. Olin koko ajan huomannut kaikkien muiden radalla vastoin sääntöjä, joista huomautin aina yritin itse ajaa oikein. Muut ajoivat aina väärin ajavan johtajan perässä, josta seurasi vaaratilanteita ja kaoottinen pyörärata. Eteeni nopean ajon radalle tuli väärin vaihtava pikkupoika, ja törmäsin häneen kovaa. Osasin kaatua oikein, jolloin kumpikin meistä selvisi vähin vammoin. Perässä tullut letka törmäsi kuitenkin radalla olleisiin pyöriimme ja syntyi kasa, jossa muita sattui paljon pahemmin.
Konfrontoin puheenjohtajaa tässä vaiheessa kaikesta edeltävistä hyökkäyksistä minua vastaan ja siitä, ettei hän ole onnistunut toteuttamaan sääntöjään käytännössä. Hän oli jakanut säännöt jo alussa, joita oman havaintoni mukaan kaikki muut paitsi minä rikkoivat. He pelkäsivät rasistisen yhteisön vastausta poikkeavasti käyttäytyvälle, jonka kohteeksi minä jouduinkin. Olin tarkoituksella haastava puheenjohtajaa kohtaan, koska hän oli osoittanut pyrkivänsä kaikin keinoin tekemään harjoittelusta vaikeaa. Hän vastasi odotettavasti mutta jälleen tuomittavasti varoittamalla minua ongelmien tuomisesta hänen seuraansa (peräisin hänen alkuvuonna syntyneestä ennakkoluulostaan, jonka mukaan minä olen haitallinen jäsen).
En ollut tyytyväinen puheenjohtajan toimivallan käyttöön, joten tein johtokunnalle valituksen, jossa selitin kaiken edeltävän ja vaadin kurinpalautuksia ja rataturvallisuuden lisäämistä. Tähän johtokunta, johon kuului ainakin 2 mainitsemistani ennakkoluuloisista tyypeistä, vastasi kieltämällä minua käymästä ratatreeneissä. Puheenjohtaja ojensi päätöksen minulle ja tokaisi, ettei asiaa olisi edes otettu puheeksi, jos en olisi kirjoittanut johtokunnalle kirjettä. Tämä todistaa, että hän itse asiassa johtaa koko seuraa mielivaltaisesti ja diktaattorimaisin ottein, ja käyttää toimivaltaansa väärin ketä tahansa vastaan, joka haastaa hänen johtokuntansa toiminnan.
Lähetin päätöksen ja oman vastineeni ylempään liiton oikeusturvaelimeen, jossa selitin kuinka heidän tekemät tekosyynsä olivat täysin tuulesta temmattuja, ja edustavat vain heidän ennakkoluuloisia asenteitaan ja että johtokunta ja seura käyttää kaikkea toimivaltaansa vain minun oikeuksieni poisviemiseen ja harjoitteluni vaikeuttamiseen.
Tiesin koko ajan mistä näiden ihmisten käytöksessä on kysymys, kuinka tolkutonta se on, ja että se johtaa aina pyrkimykseen savustaa ennakkoluulojen ja omien heikkouksien syntipukki pois yhteisöstä. Sen ansiosta saavutin pari erävoittoa ja olen jotenkuten luonut asianmukaisen vastatoimenpiteen, jossa minä en lähde mihinkään, vaan sen sijaan pyrin viemään heiltä väärin käyttämänsä toimivallan pois. Wish me luck!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tästä edeltävä kokemuksesi? Onko sinua kiusattu usein?
Miten tää maa voikin olla täynnä kiusaajia ja ne kaikki osuu vielä aina sun kohdallesi! Täysin hämmästyttävää.
... tyypillistä käytöstä.
Työpaikkakiusaamisesta ei ollut kyse. Minun silmiini aivan tavanomaista urheiluseuratoimintaa tai seuratoimintaa yleensäkin.