Mitä tehdä? Olen kolmikymppinen kahden lapsen äiti, molemmilla lapsilla eri isä elän toki kuitenkin heistä toisen kanssa. Mies on TAVALLINEN peri suomalainen ja vielä vanhoollinen mies! Ihannenainen oma äiti, vuosi tolkulla ollaan yritetty suhdetta ylläpitää mutta nyt minusta tuntuu että minulla ei pahemmin tunteita enää ole. Monet riidat ollaan riidelty ja olen kuullut oevani h*****ra ym.
Minä olen meidän perheen tukipilari kaikkien vaikeuksien keskellä, haluaisin tuntea vielä olevani rakastettu ja rakastaa. Tuntea sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjalla kun näkee toisen, kerranhan täällä eletään. En haluaisi olla pelkkä äiti ja kodinkone. Miten pystyn lähtemään suhteesta niin ettei lapset kärsisi enempää? Haluaisin olla onnellinen.... Haluaisin rinnalleni miehen!
Minä olen meidän perheen tukipilari kaikkien vaikeuksien keskellä, haluaisin tuntea vielä olevani rakastettu ja rakastaa. Tuntea sen kutkuttavan tunteen vatsanpohjalla kun näkee toisen, kerranhan täällä eletään. En haluaisi olla pelkkä äiti ja kodinkone. Miten pystyn lähtemään suhteesta niin ettei lapset kärsisi enempää? Haluaisin olla onnellinen.... Haluaisin rinnalleni miehen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ota uusi mies ja hanki kolmas lapsi.
Kiitos vaivannäöstäsi vastata viestiini, ehdotuksesi oli varsin upea mutta lapset on minun osaltani saatu. Lapset saadaan JOS saadaan ei niitä tehdä kuin vaatteita! Minulle kaksi lasta lapsilukuna riittää, ja jos tämä suhde kaatuu nautin "miehettömyydestä" tovin ja ehken koskaan löydäkkään "sitä oikeaa"......
Parisuhde ei koskaan ole helppo juttu, täytyy osata joustaa puolin ja toisin. Ja se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Lyhyestä viestistäsi sain sen kuvan, että sinä olet teidän perheessä se, joka tuntee antavansa enemmän mutta ei saa itse oikein mitään. Ainaiset riidat kuluttavat kyllä suhdetta ja silloin tulee sanottua asioita joita monesti katuu jälkeenpäin. Tuskin miehesikään ajattelee sinusta oikeasti että olet h...a. Vai?
Ethän vain ole pikkuisen masentunut? Kuvittele elämääsi eteenpäin muutama vuosi, mitä näet siellä olevan? Miehesi rinnalla? Ilman miestäsi? Jokaisen pitäisi osata rehellisesti katsoa itseään peilistä ja myöntää omat huonot puolensa ja toimimattomat tavat toimia parisuhteessa. Jos näin ei tee, ne seuraavat aina uuteen suhteeseen ja pian ollaan taas samassa pisteessä kuin aiemmissakin suhteissa.
Kysyit miten pystyt lähtemään etteivät lapsesi kärsisi enempää. Tämä on kuitenkin sinun elämäsi ja lapsesi ovat onnellisia kun äiti on onnellinen! Lapset toivovat aina että oma äiti ja isä olisivat yhdessä, mutta eivät he säry jos näin ei olekaan. Tiedän mistä puhun, sillä itse asun avoliitossa ja minulla on kaksi lasta joilla eri isät. Mieheni ei ole kummankaan isä :) Ja hyvin menee! Kaikilla on nyt hyvä olla. Paljon on täytynyt tehdä työtä itsensä kanssa että tähän on tultu. Eli sinunkin kannattaisi nyt tutkailla omaa sisintäsi.. Kyllä sinä itse tiedät kun on aika lähteä, jos se on välttämätöntä.
Voimia!