Kovasti ollaan sitä mieltä, että työtön ei saisi pitää lasta päiväkodissa. Mutta olen sitä mieltä, että työttömälle on oltava sitten vapaana päiväkoti ja lapsen kehityksen kannalta mieluiten siinä samassa, missä lapsi on ehkä ollut koulutuksen tai tukipätkän aikana.
Oma tilanteeni oli se, että lapsella oli puheentuotossa ongelmia ja hänelle suositeltiin siksi kuntoutuksellista päivähoitoa, mikä muuten tuotti tuloksia, kouluun mennessä puhui kuin muutkin. Rauhallinen lapsi, arka, lievä dysfasia tuli papereihin. Siinä sivussa hain nuoremmalla päiväkotipaikan samalla, kun haku kurssille oli jo käynnissä. Kävin itse viemässä paperit ja perustelin ihan puhumalla lapseni päiväkotiin. No pääsin kurssille ja kolme viikkoa laiska äiti hoidatti lapsiaan päiväkodissa, vaikka itse oli kotona.
Esimerkiksi itse kävin lasten ollessa alle kouluikäisiä kaksi työvoimapoliittista kurssia ja olin kahdessa eri paikassa töissä. Siinä välissä oli lyhyitä työttömyysjaksoja, yksi jakso oli kesällä ja silloin oli luonnolista pitää lapset kotona enkä menettänyt päivähoitopaikkaa. Toiseen, vuoden mittaiseen työpaikkaan en ehkä olisi päässyt, jos lapsilla ei olisi ollut hoitopaikkaa, niin tasaväkisiä oli kaksi hakijaa. Myös haastatteluissa kävin useissakin, oli helppo mennä kun hoitopaikka oli.
Lapset olivat puolipäiväisenä aina kun olin kotona ja saivat kätevästi siirryttyä täysipäiväiseksi aina kun tarvitsi.
Omat lapseni eivät enää päivähoitoa tarvitse, isompi etsii jo kesätöitä itsekin. Mutta olen omien kokemusteni perusteella sitä mieltä, että jos työttömällä ei ole oikeutta lapsen päivähoitoon, se tarkoittaa samaa kuin ajatellaan, ettei työtön tarvitse sitten työtäkään. Nuorin lapseni oli täyttänyt 3 hoidon alkaessa, toinen oli 1.5 v. vanhempi.
Oma tilanteeni oli se, että lapsella oli puheentuotossa ongelmia ja hänelle suositeltiin siksi kuntoutuksellista päivähoitoa, mikä muuten tuotti tuloksia, kouluun mennessä puhui kuin muutkin. Rauhallinen lapsi, arka, lievä dysfasia tuli papereihin. Siinä sivussa hain nuoremmalla päiväkotipaikan samalla, kun haku kurssille oli jo käynnissä. Kävin itse viemässä paperit ja perustelin ihan puhumalla lapseni päiväkotiin. No pääsin kurssille ja kolme viikkoa laiska äiti hoidatti lapsiaan päiväkodissa, vaikka itse oli kotona.
Esimerkiksi itse kävin lasten ollessa alle kouluikäisiä kaksi työvoimapoliittista kurssia ja olin kahdessa eri paikassa töissä. Siinä välissä oli lyhyitä työttömyysjaksoja, yksi jakso oli kesällä ja silloin oli luonnolista pitää lapset kotona enkä menettänyt päivähoitopaikkaa. Toiseen, vuoden mittaiseen työpaikkaan en ehkä olisi päässyt, jos lapsilla ei olisi ollut hoitopaikkaa, niin tasaväkisiä oli kaksi hakijaa. Myös haastatteluissa kävin useissakin, oli helppo mennä kun hoitopaikka oli.
Lapset olivat puolipäiväisenä aina kun olin kotona ja saivat kätevästi siirryttyä täysipäiväiseksi aina kun tarvitsi.
Omat lapseni eivät enää päivähoitoa tarvitse, isompi etsii jo kesätöitä itsekin. Mutta olen omien kokemusteni perusteella sitä mieltä, että jos työttömällä ei ole oikeutta lapsen päivähoitoon, se tarkoittaa samaa kuin ajatellaan, ettei työtön tarvitse sitten työtäkään. Nuorin lapseni oli täyttänyt 3 hoidon alkaessa, toinen oli 1.5 v. vanhempi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole ollut laiska äiti, vaikka lapsesi onkin ollut päivähoidossa.
Työttömän elämä on risaista hullunmyllyä, on hyvä että
edes lapselle on jotain säännöllisyyttä; pysyvää.
Joku työtön voi nauttia päivistä kotona lasten kanssa, joku toinen ei pysty oman tuskansa takia
tarjoamaan lapselle virikkeitä ja siksi päivähoito hyvä asia.
Opiskelin kolme vuotisen ammattikoulun yksinhuoltajana. Sinä aikana lapseni oli päiväkodissa ihan kodin vieressä. Kun valmistuin enkä saanut työtä jouduin olemaan työttömänä melkein vuoden yhtämittaa. Päiväkodissa ja sosiaalitoimistossa (toimeentulotukea hakiessani) molemmissa ehdotettiin useaan eri otteeseen kovin sanoin painottaen että lapseni olisi hyvä olla päiväkodissa edes muutamana päivänä viikossa jotta aikaa jäisi itselläni asioiden ja kodin hoitoon. Sanoin oman kantani että kai minä yhden lapsen kanssa pärjään vallan mainiosti. Perustelivat asiaa sillä että lapseni saa kontaktia muihin lapsiin ja oppii näin vuorovaikutusta. Kuitenkin vierailtiin usein tuttavien luona joissa lapseni sai leikkiä muiden lasten kanssa ja sukulaisteni luona myös. Näin ollen en nähnyt tarvetta viedä lastani kunnalliseen päivähoitoon vaikka sosiaalitoimisto sen olisikin maksanut. Ajattelin että on perheitä jotka tarvitsevat lapsen päivähoitoa kipeämmin kuin minä. Päivähoitopaikat olivat kahdeksan vuotta sitten ihan puukattu täyteen. Kun sitten sain työtä ja jouduttiin vaihtamaan kaupungin osaa koska en omistanut autoa olisi työn teko ollut lähes mahdotonta pitkän välimatkan vuoksi (16km yhteensä). Kun aloin kyselemään lapselleni hoitopaikkaa ei vapaita paikkoja sitten löytynytkään. Kolme tarhaa oli kodin lähettyvillä mutta lapseni ei niihin mahtunut. Kuulin kuitenkin tuttavieni kautta että hoidossa oli sellaisten perheiden lapsia joissa molemmat aikuiset kotona. Kyllä sitten vitutti kiikuttaa lastani 7 kilometriä talvet ja kesät pyörällä ja jos milloin milläkin. Työaika olikin matkojen kanssa kokonaiset 11,5 tuntia. Jotkut voisivat tosiaankin mennä vähän itseensä ja ajatella muitakin vaikka laki sallisikin heidän tehdä jotain.
Minulla ei ole lapsia, mutta silti suon sen, että työtön pitää lapsensa päivähoidossa.
Monissa työttömyysperheissä on ruokaraha niin tiukilla, että on hyvä, jos lapset saavat edes yhden kunnollisen aterian päivässa.
Sitä kai on joskus tutkittukin, että moni lapsi tulee hoitoon maanantaina tavallista nälkäisempänä.
Joskus muistelen lukeneeni, että jotkut seurakunnan päiväkerhot ovat huomanneet lasten nälkäisyyden ja alkaneet sitten järjestää jotain syötävää lapsille.
Toinen pointti on se, että kun on jatkuva toimeentulohuoli ja huoli tulevaisuudesta, niin ei se anna kodille parasta mahdollista ilmapiiriä, joten on hyvä, että lapset pääsevät pois säännöllisesti.
Työttömällä on jatkuva kohtuuton stressi toimeentulosta ja työn saannista, minkä vuoksi on ihan hyvä, että hän saa omaa rauhaa päivittäin ja jaksaa sitten lapsien kanssa paremmin.
Sitten tietysti tulee vielä nuo päivähoitopaikkojen antamat virikkeet. Lapsi saa varmasti näin enemmän eväitä koulutielle kuin muuten saisi.
kokopäivähoitoon, jos vanhemmat ovat kotona. Puolipäivähoitopaikkaa on suosittu juuri itsekin kertomistasi syistä. Virikkeiden ja muiden osalta lapselle riittäänee 5 h päivässä hoitoaika ja tarvittaessa kun paikka on jo varattu, on helppo pidentää hoitopäivää kurssien/töiden ajaksi ilman että lapsi joutuu vaihtamaan hoitopaikkaa. Myöskään tuo ehdotus ei ole koskenut ns. kuntoutuspaikkoja (dysfasia) tai muista syistä hoitoa tarvitsevia (lastensuojelutapaukset, kuljetusongelmat jne.)