Seksi kadonnut

Meillä myös seurustelua takana vähän yli 2 vuotta, olemme parikymppsiä. Olemme asuneet 6kk yhdessä.

Seksiä tosin on ja halua löytyy. Mutta suhde muuten aivan samanlainen kun kuvailit omaanne.

Olisiko teidän suhde mennyt vähän liian kaverilliseksi? Mulla kävi niin edellisessä suhteessa. Kuulostaisi vähän siltä. Koska rakkauteen kuuluu myös intohimo ja seksi.

Syy voi olla myös siinä että kummankaan seksitaidot/tavat eivät miellytä toista. Jutelkaa siitä mitä haluatte seksiltä (?)

Me kokeilimme yhtä uutta juttua yksi yö ja se antoi lisäpotkua myös normaaliin "vanhaan" seksityyliimme.

Vaihtelu virkistää :)

En usko kuitenkaan kirjoituksesi perusteella että miehesi kävisi vieraissa, kun hellyyttä sentään löytyy =)

Kannattaa jutella, ja kun olette olleet jo pitkään yhdessä, en usko sen keksustelun olevan este. Tsemppiä!! :o)

Silloin kun on hellyyttä ja läheisyyttä suhteessa tallella,niin ei ole mitään hätää.Suhteessa on kausia jolloin seksi ei vaan kiinnosta,on muut asiat tärkeämpiä.Kyllä sekin aika tulee kun seksi kiinnostaa,täytyy vähän ottaa omaa kahdenkeskistä aikaa ja irtautua arjesta.Me ollaan oltu myös 2,5 vuotta yhdessä ja rakastellaan nykyisin korkeintaan 2 kertaa kuukaudessa ja nekin kerrat minun aloitteestani.Aiemmin minusta tuntui tosi pahalta,kun miestäni ei seksi kiinnostanut ja minua kyllä.Ruikutin ja välillä suutuin ja tein vaikka mitä,sitten vaan keskusteltiin asiasta ja tultiin siihen tulokseen,että suhteeseen on tullut syvyyttä ja rakkautta ja huolenpitoa enemmän kuin seksiä.Eli alkuhuuma on mennyt ohi.Rakastakaa toisianne ja muistakaa ettei se määrä vaan laatu ratkaisee.Hyvää jatkoa kummallekkin.

Olipas kauhee lukea: " Olisiko teidän suhde mennyt vähän liian kaverilliseksi? Mulla kävi niin edellisessä suhteessa. Kuulostaisi vähän siltä. Koska rakkauteen kuuluu myös intohimo ja seksi.
Syy voi olla myös siinä että kummankaan seksitaidot/tavat eivät miellytä toista. Jutelkaa siitä mitä haluatte seksiltä (?) "


Siis olisi aivan kamalaa, että me oltaisi muututtu vaan kavereiksi! Siis tottakai me ollaan myös sitä, mutta jos tilanne ois se että kaikki intohimo katoisi. Kyllä mä saan välistä kauheet vibat kun esim se menee illalal mun ohi ja laittaa herätyskellon soimaan ja silittelen sen kiinteitä pakaroita.. ei ei.. en voi kuvitella että intohimo olisi pysyvästi kadonnut!

Mä uskon kanssa tuohon rakkauden syvenemiseen ja hiljaiseen kauteen vaan. Ehkä se kevät tuo virkeyttä, pirteyttä ja vipinää!

Ensinnäkin on ihan selvää, että tuttuuden myötä parisuhteen luonne muuttuu. On lukemattomia parisuhteita, joista seksin paikalle on tullut söpöstely ja hellyys, intohimon liekkimeren tilalle lattialämmitys.

Seksissä parisuhteessa on kyse valinnoista. Kyse ei ole siitä, miltä juuri nyt tuntuu ja miltä huomenna jne. Jos seksiä haluaa harrastaa vain tuntiessaan sitä ensimmäistä muistuttavan poltteen, silloin pariskunta harrastaa seksiä aina vain harvemmin. Aktiivinen seksielämä edellyttää aktiivisuutta. Ei odottelua ja kuulostelua, josko se alkuperäinen intohimo tulisi takaisin. Ei se tule, tietenkään. Siksi on oltava aktiivinen ja heittäydyttävä seksuaalisen kanssakäymiseen kumppaninsa kanssa tietoisesti. Kyllä se aina tuntuu hyvältä, mutta turhaa elätellä toiveita siitä, että kaikki säilyisi ikuisesti entisellään.

Valitettavasti näinkin yksinkertaiset asiat tuntuvat olevan monille ihmisille lähes ylivoimaisen vaikeita ymmärtää.

Seksi edellyttää aktiivisuutta, piste. Tehkää se, tartu toimeen, mene suoraan asiaan, toimi ja toimikaa. Odottelemalla seksielämä kuihtuu lopullisesti.

No,minusta vaan tuntuu siltä,että tänä seksivouhotuksen aikana seksistä on tehty jotakin yli-ihmeellistä.Seksi voi olla tuonkin kaltaista kuin teillä on ja jos se miellyttää teitä molempia niin mitä vikaa siinä on? Miksi pitäisikään repiä ne vaatteet toisen päältä ja olla ylikiihkeä jos niin ei vaan tunne.Jos taas sellainen olotila joskus tulee niin siitä vaan.Mielestäni seksi on parhaimmillaan juuri sitä,että tekee niinkuin tuntee ja josta molemmat pitää,oli se sitten kiihkeää tai tasaisempaa toisen hyvänä pitämistä.Tärkeintä että ei lähde teeskentelemään sitä mitä ei ole.

Minusta on ihan ymmärrettävää, että on seksittömämpiä kausia, mutta jos se on pysyvä olotila jokin mättää pahasti.

Joku mainitsi, että ehkä se seksielämä piristyy kun ruvetaan harkitsemaan vauvaa. Voiko joku olla oikeasti tuota mieltä? Mitäs jos sitä vauvaa ei alakkaan kuulua?

Monen kirjoituksen perusteella voisi päätellä näin: Kun tavataan on intohimoa, sitten se hiipuu pikkuhiljaa rauhalliseksi ystävyydeksi. Lopuksi mennään naimisiin, kun ei muuta keksitä ja aletaan hankkia vauvoja, vaikka intohimo on kadonnut jo aikoja sitten.
Mitä järkeä tuossa on? Voin vain kuvitella tuolle tarinalle jatkon ja se jatko ei ole onnellinen loppu.

Mä en kyllä usko että vauva teko, et tekemällä tehtäisi vauvaa toisi niitä haluja.. tai siis varmaan toisi, mutta jos se suhde ei pelaa muuten, jos tuo aikaisempi sekstittömyys juontaa siitä juurensa, että suhde ei pelaa ja siihen sitten vielä aletaan lasta tekmään, niin hei haloo! Tälleen niitä yksinhuoltajia saadaan!

Mutta asiasta potkukelkkaan.. otin kissan vkl:na pöydälle... tai kissa tuli vahingossa pöydälle muissa asioissa vkl:na. Siinä sivussa sitten keskustelimme tästä seksittömyydestä ja muutenkin suhteestamme.

Lopputulos oli, että suhde voi hyvin, rakkautta riittää, mielenkiintoa toista kohtaa, intohimoa löytyy... ja harrastimme pitkästä aikaa seksiä 'vanhaan' tyyliin! Kyllä rentoutti kumpaakin! Alku oli vain vaikeaa.. miten noin oli voinnutkin käydä... oltiin pudottu kaiken arkisen, helvetillisen kiireen keskellä kuoppaan josta koitettiin erikseen päästä ylös. Yhetistoimin sieltä sitten kiivettiin pois! Ei se suhde toimi yksin yrittämällä. Kyllä se vaatii tiimin.