saamaan huomiota silloin, kun vanhemmat tappelevat eron jälkeen?
Olen itse rikkinäisestä perheestä ja yhä edelleenkin, kun yritän puhua äidilleni, kuinka raskasta riitakapulana olo oli, hän puolustautuu luettelemalla, että isäs teki sitä ja sitä.
Ihan kuin minua ei olisikaan!
Äiti ei mieti hetkeäkään, mikä on hänen suhteensa minuun. Kun puhun äiti-tytär-suhteesta, hän vastaa millaista hänen avioliittonsa oli :) miksi ihmeessä, enhän minä ole hänen miehensä :)
Ja kun puhun etäiseksi jääneelle isälleni, että koin tulleeni hylätyksi hänen taholtaan, niin isä vastaa, ettei enää kestänyt äitini raivoa.
Olen umpikujassa heidän takiaan.
Olen jatkanut samalla totutulla kaavalla miessuhteitani, minua ei ole ollut olemassa, ei minua tarvitse huomioida.
Joskus luulen, etten edes tunne mitään. Tiedän kaiken äitini ja isäni liitosta ja erosta, mutta en mitään omasta lapsuudestani, äitisuhteestani, isäsuhteestani, mistään minuun liittyvästä, kun sitä ei ole minulle ikinä opetettu, että minulla olisi väliä.
Miettikääpä arvoisat aikuiset ihmiset millaisia itsetuntoja ja omanarvontuntoja lapsillenne kehitätte, kun pidätte itseänne etusijalla kaikessa. Aikuisilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet hallita tunteitaan (jopa katkeruuttaan ja vihaansa) kuin pienellä lapsella!!!
Olen itse rikkinäisestä perheestä ja yhä edelleenkin, kun yritän puhua äidilleni, kuinka raskasta riitakapulana olo oli, hän puolustautuu luettelemalla, että isäs teki sitä ja sitä.
Ihan kuin minua ei olisikaan!
Äiti ei mieti hetkeäkään, mikä on hänen suhteensa minuun. Kun puhun äiti-tytär-suhteesta, hän vastaa millaista hänen avioliittonsa oli :) miksi ihmeessä, enhän minä ole hänen miehensä :)
Ja kun puhun etäiseksi jääneelle isälleni, että koin tulleeni hylätyksi hänen taholtaan, niin isä vastaa, ettei enää kestänyt äitini raivoa.
Olen umpikujassa heidän takiaan.
Olen jatkanut samalla totutulla kaavalla miessuhteitani, minua ei ole ollut olemassa, ei minua tarvitse huomioida.
Joskus luulen, etten edes tunne mitään. Tiedän kaiken äitini ja isäni liitosta ja erosta, mutta en mitään omasta lapsuudestani, äitisuhteestani, isäsuhteestani, mistään minuun liittyvästä, kun sitä ei ole minulle ikinä opetettu, että minulla olisi väliä.
Miettikääpä arvoisat aikuiset ihmiset millaisia itsetuntoja ja omanarvontuntoja lapsillenne kehitätte, kun pidätte itseänne etusijalla kaikessa. Aikuisilla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet hallita tunteitaan (jopa katkeruuttaan ja vihaansa) kuin pienellä lapsella!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.