Onko kokemuksia peliriippuvaisen ihmisen kanssa elämisestä? Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä vajaan vuoden ja suurin osa ajasta on asuttukin yhdessä. Meillä menee hyvin muuten, mutta alan olla huolestunut hänen pelaamisestaan. Hän käyttää aikaa pelaamiseen päivittäin monta, monta tuntia - pelaa netissä pokeria ym. rahapelejä. Olen huomannut hänen valehtelevan voitoistaan - itseasiassa rahaa menee huomattavasti enemmän kuin tulee! Hän lainaa välillä rahaa (ei minulta) vaikka minkälaisilla verukkeilla/selityksillä ja käyttää ne sitten pelaamiseen. Olen vasta huomautellut hänelle runsaasta pelaamisesta, mutta en ole kertonut, että tiedän tuon rahatilanteen... Olen tehnyt netissä päihdeklinikan peliriippuvuustestin niillä tiedoilla, jotka tiedän varmaksi hänen pelaamisestaan ja sielläkin luokittelu oli peliriippuvainen. Apua... mitä kannattaa tehdä?
Peliriippuvuus
HannA
9739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Katkaise koneeseen menevä verkkopiuha saksilla ja kolvaa verkkokortin reikä umpeen.
no meillä ukko elättää itsensä kyseisillä menetelmillä, ja hyvi elättääkin, ei tosiaan lainaile keltään rahaa! Mutta ammattilaisuus onkin eri asia. Ja vuositulot sitä luokka että ei ihan samana päivänä ilmeisesti ko. henkilön kansa puhuta..???!!;)
Missäs se ukkos on oppinut noin taitavaksi...? Suositeltavia kirjoja...?
No niitä nyt on miljoonia kirjoja mitä hän on lukenut, mutta yksi hyvä ja erittäin mieleenpainuva kirja on esim: "poor dad, rich dad", en muista kuolemaksenikaan kirjailijaa..
Elikkä avokki pelaa ihan liikaa..Menee paljon meidän yhteistä aikaa hukkaan=( .Minä olen huomautellut jo pidemmän aikaa.Tätä ei tapahdu vain nettipokeri kanssa vaan äijä pelaa kavereittenki kans poikeria...Vi%&)(/)= tu..
Joo-o... tiedän tuonkin tunteen... Kotona päivät (ja illat ja yöt) pitkät pokeria ja sitten vielä livenä kavereiden kanssa viikonloppuna!!! Prkl... Ja aina sama selitys "en mä hävinny ku parikymppiä" Alkaa kyllä ottaa päähän enemmän kuin tarpeeksi..
Voi voi..minulla on kokemusta tällaisen riippuvaisen kanssa asumisesta..ja sanotaanko näin että se mitä ihanaa ja mukavaa oli,oli ennen kun meille tuli tietokone..no,nythän niitä on jo kaksi koska hän on aina omallaan joten hankin itselleni oman.
Kaikki vapaa-aikansa hän istuu koneella,joko pelaamassa tai etsimässä tietoa joko peleihin tai koneeseensa liittyen. Enää hän ei halua lähteä kotoa ulos joten hauskanpito on jäänyt tyystin minulle omaksi harrastuksekseni.
Olen kokeillut monia konsteja,sekä hyvällä että pahalla,koska itse hän kieltää koko riippuvuutensa (hän istuu koneen ääressä n.6-16h vuorokaudessa,joka ikinen päivä). Olen yrittänyt puhua ja puhua,tuloksetta.Ehdottanut eroa,tuloksetta. Järjestää muuta mukavaa(ennen myös hänen mielenkiintonsa herättänyttä)tekemistä,tuloksetta. Ottanut piuhan pois ja piilottanut modeemin,sillä tuloksella sain kokea fyysistä ja henkistä väkivaltaa,uhlailuja ja tavaroiden heittelyitä. Sopia "ajoista jolloin olisi sopiva olla pois koneelta",hmm,jälleen ei mitään vaikutusta. Listaa voisin jatkaa loputtomiin,sillä aina vain jostain syystä jaksaa yrittää ja yrittää..
Olen tullut siihen tulokseen ettei ongelmaan auta mikään muu kuin se että hän itse myöntää asian ja haluaa tehdä muutoksen. (olen myös suositellut hänelle terapiaan menoa,mutta sehän ei käy missään nimessä koska hänellä ei ole riippuvuutta)
Tietokone-peli-netti yms.riippuvuus aiheuttaa kokonaan ajantajun ja muun maailman olemassaolon katoamisen.Lisäksi oma mieheni on muuttunut mukavasta sosiaalisesta ja huomaavaisesta ihmisestä agressiivisesksi,passiiviseksi,apaattiseksi ja itsekkääksi hirviöksi.
Ehkä se pelitön päivä joskus tulee,ja jos ei tule,lähden kun olen saanut tarpeekseni. Tähän asti olen kestänyt tätä jo kolme vuotta.
Omassa suhteessani ei ole ollut koskaan kyse rahapeleistä, vaan nettiroolipelistä, joka tuntuu vievän kaiken ajan päivästä riippumatta.
Meillä on ns. etäsuhde, eli asumme eri kaupungeissa, vaikkakaan välimatka ei olekaan päätä huimaava. Tulen yleensä viikonlopuiksi kotikaupunkiini, jossa tämä miekkonenkin asustelee. Vietän suurimman osan ajasta hänen luonaan, mutta olen kuin ilmaa hänelle.
Yleensä homma menee samalla rutiinilla: kun perjantaina saavun, hän kyselee ehkä muutamalla sanalla kuulumisia ja on hetken aikaa kuin "normaali" ihminen. Sitten hän alkaa selailla foorumeja liittyen tähän ko. peliin ja iltasella alkaa jälleen pelaamaan, pelaten aamuneljään tai viiteen. Seuraavan päivän hän sitten nukkuukin ja kun viimein herää... yllätys yllätys, siirtyy takaisin koneelle istumaan. Illalla saattaa käydä sitten baarissa jos rahaa on, seuraava päivä nukutaan krapulaa poikkeen ja kas kummaa, minun onkin jo aika lähteä takaisin opiskelupaikkakunnalle.
Odotin aikani, että innostus peliin menisi ohi, turhaan. Reippaat puolitoista vuotta olen nyt tätä touhua katsellut, mutta mikään ei muutu. Olen pyytänyt, että hän ei pelaisi niin paljoa minun ollessani käymässä, yhden viikonlopun hän sitä jaksaa, mutta on selvästi levoton, kun ei pääse koneelle. Sitten kaikki alkaa taas alusta. Suurimman osan ajasta saan kokea, ettei minua ole olemassakaan miekkoseni maailmassa tai että olen vain häiriötekijä, joka onneksi häipyy pian.
Myönnän kyllä, etten itsekään ole mikään hyperaktiivinen tai huippusosiaalinen persoona, mutta ei asiaa ole yhtään auttanut sekään, että mikäli haluan jotain miehelle sanoa, saan puhua hänen selälleen. Vartin päästä kuulenkin jo hämmästyneen kysymyksen "Mitä? Sanoitko jotain?"
Kaiken kaikkiaan koko homma alkaa jo tympiä sen verta pahasti, että en edes halua lähteä kotiin kuten ennen, aivan yhtälaillahan minä voin täällä olla öllöttää kuin sielläkin.
En kuitenkaan voi sulkea pois sitäkään vaihtoehtoa, että tuo jatkuva pelaaminen olisi meidän tapauksessamme oire jostain muustakin. Uskottelemme itsellemme kaiken kääntyvän parempan suuntaan, vaikka molemmilla on tässä suhteessa paha olla, kun emme osaa enää millään tapaa kommunikoida keskenämme. Liian paljon jää sanomatta ja tekemättä, kun kumpikaan ei tiedä miten saisi kontaktin toiseen.
Ratkaisu on todennäköisesti tähänkin ongelmaan taas hyvin yksinkertainen, sitä vain ei juurikin sen vuoksi tajua. Katsotaan nyt miten tässä lopulta käy, kun nostetaan viimein kissa pöydälle. Ja kävi miten tahansa, se alkaa jo minulle olla aivan yksi ja sama. Näinkään ei voi jatkua.
Pilas kaiken. Ei ehtiny äijä edes seksiä harrastaa. Ja mikä raivoisa puolustelu alkoikaan jos edes vihjaili riippuvuudesta. Se on verrattavissa alkoholismiin. Kriisejä piti paeta koneen ääreen, kuulokkeet korville ette kuulu akan jäkätys.