Kerron nyt itsestäni.
Olen kateellinen naisille, jotka ovat löytäneet itselleen miehen, jonka kanssa haluavat asettua onnellisesti aloilleen. Ei niin, etteikö minullakin olisi mahdollista niin tehdä, mutta kun...
En pysty. Kammottaa ajatuskin jonkun yhden ainokaisen miehen kanssa elämisestä. Kamala ajatus. Olla niin kiintynyt ja tyytyväinen johonkin yhteen ihmiseen, tulla aina sen yhden ja saman ihmisen luokse kotiin. Aina vaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen jatkaa sen saman kanssa ja kasvaa yhdessä. Kamalaa.
Kukaan mies ei kuitenkaan voi täyttää suurinta osaa odotuksistani mitä tulee parisuhteessa elämiseen. Nyt joku voi sanoa, että saat jotakin, mitä et osannut odottaakaan, jotakin parempaa. Voi olla, mutta silti tuntuu hirvittävältä ajatus asettaa itsensä ja elämänsä yhden miehen kanssa samansuuntaiseksi.
Toisaalta, yksinkin on tullut jo tarpeeksi kauan aikaa oltua. Miten pääsisi tästä pinteestä?
Olen kateellinen naisille, jotka ovat löytäneet itselleen miehen, jonka kanssa haluavat asettua onnellisesti aloilleen. Ei niin, etteikö minullakin olisi mahdollista niin tehdä, mutta kun...
En pysty. Kammottaa ajatuskin jonkun yhden ainokaisen miehen kanssa elämisestä. Kamala ajatus. Olla niin kiintynyt ja tyytyväinen johonkin yhteen ihmiseen, tulla aina sen yhden ja saman ihmisen luokse kotiin. Aina vaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen jatkaa sen saman kanssa ja kasvaa yhdessä. Kamalaa.
Kukaan mies ei kuitenkaan voi täyttää suurinta osaa odotuksistani mitä tulee parisuhteessa elämiseen. Nyt joku voi sanoa, että saat jotakin, mitä et osannut odottaakaan, jotakin parempaa. Voi olla, mutta silti tuntuu hirvittävältä ajatus asettaa itsensä ja elämänsä yhden miehen kanssa samansuuntaiseksi.
Toisaalta, yksinkin on tullut jo tarpeeksi kauan aikaa oltua. Miten pääsisi tästä pinteestä?
Vastaukset 35
Vanhimmat
lainaus aloituksestasi: "Kammottaa ajatuskin jonkun yhden ainokaisen miehen kanssa elämisestä..."
Vaikuttaa siltä, että sinun kannattaa jatkaa sinkkuiluasi juuri niin kauan kuin sinusta siltä tuntuu.
Miksi pakottaa itsensä yhteiskunnan normeihin jos et niihin juuri nyt mahdu eli halua. Eiköhän se aika sinullekin tule kun kaipaat turvallisuutta, tasaisuutta ja kenties jälkeläisiä, ja ilman pakottavaa tarvetta, luonnostaan omasta halusta.
mitään? Olen jo aika vanha.
kuin myös ikä. Voithan sinä yrittää "avittaa" sitä muuttamalla suhtautumistasi parisuhteeseen positiivisemmaksi. Mutta edelleen alleviivaan sitä, että halun täytyy lähteä sinusta itsestäsi, ei ympäristöstä.
Miksi kaikkien yleensäkään pitäisi elää saman muotin mukaan ja tehdä samat asiat samassa aikajärjestyksessä. Asioita voi ja saa kyseenalaistaa, onko se parisuhde ja lapset autuaaksi tekevä asia joka meidän kaikkien täytyy kokea.
haluaisin haluta parisuhteen. En haluaisi elää yksinkään enää.
En siis kyseenalaista niinkään parisuhdetta, vaan omaa suhtautumistani siihen, mihin haluaisin saada muutosta.
mutta oletko koskaan elänyt parisuhteessa?
saman katon alla elämistä, niin en ole. Tietysti olen seurustellut muutamien miesten kanssa.
Olet joko yksin niin kauan kuin se tuntuu kuitenkin hieman paremmalta kuin ajatus vakiokumppanin kanssa elämisestä, (Eikös kuintenkin tunnukin edes hiukan paremmalta, kun tosissas ajattelet?), tai toinen vaihtoehto on tietysti se, että jos molemmat olemistavat tuntuu yhtä pahalta, niin 10 kiloa lyijyä nilkkoihin ja hyppy ruotsinlaivalta.
ole. Sitä pitäisi vain osata elää.
Biologinen kellohan se raksuttaa jo aika kuuluvasti =) Sehän se pistää tällaisia "unelmoimaan"
halua vain.
rännittään hepoa ja muita kovia aineita, unohtuu tollaset pikku ongelmat ihan itsesään (ja auttaa varmasti myös painonhallintaan) :-) Eiks oo aika vitun nurinkurista olla kateellinen jostain mitä ei edes itse sisimmässään halua, hommaa koira niin saat jotain oikeaa tekemistä ton tyhjänpäiväisen pähkäilyn sijaan, siinä on se hyvä puoli et jos sekin alkaa ahdistaan ja vituttaan niin sille voi antaa napin ottaan.
niitä eläinrääkkääjänaisia on jo ihan riittävästi. koira kärsii päivät yksin 25 neliön luukussa ku "eläinrakkaalla emämännällä" pitää olla jotai mitä helliä
silti vain koira, eiköhän tässä maailmassa oo vähän pahempiakin kohtaloita ja kärsimystarinoita kuin jonkun piskin stressaava kerrostaloelämä.
saa kätevästi hyvät kintasnahkat
tarpeeksi itsetuhoinen tai 'seikkailunhaluinen' hoitaakseni läheisyydenkaipuuta huumeilla.
Eiku olen mä oikeasti kateellinen koska tiedän, että se parisuhde olisi mulle oikea juttu, jos vain siihen pystyisin. Halu on siis todellisuudessa olemassa, kyky ei.
Mulla on jo kissa. :)
tiedän et oisin oikea henkilö Nokian johtoon, jos vain pystyisin siihen :-) Et sä voi tietää ennekuin pääset kokeileen, kaikkia nyt ei vaan oo luotu mihinkään pikku kodin leikkimiseen, ei sille tielle väkisin kannata yrittää,ei tuu kuin sanomista.
Kissasta saa vielä paremmat ja lämpimämmät rukkaset kuin koirasta :-)
sen tietää jokainen. Sen sijaan multa on moni kysellyt, että miksi en ole parisuhteessa. Varmaan johtuu jostakin lapsuuden traumasta. :) Sulla puolestaan syy on jokin ihan muu... ;)
Mun kissasta sais tosi kauniit rukkaset, on se niin kaunis kisu.
alkaa heti aamusta, lupaan et palataan joku toinen kerta vittuilu-astialle ihan tosissaan.
Muhun ei vittuilu tehoa jostain syystä.
Päivänjatkoa!
Yritän pähkäillä tätä tilannettani itsekseni, kun täältä tulee niin huonoja vastauksia.
jollet ole kiintynyt ja tyytyväinen johonkin ihmiseen, eihän sun tarvitse sen kanssa sitten olla. Jatkat eteenpäin. Ihmiset huutaa ja raivoaa, mutta se ei ole heidän asiansa.
Jos taas viihdyt jonkun kanssa paremmin kuin yksin, mitä pahaa siinä on? Jos tuntuu pahalta, tee kuten kappaleessa yksi. Jatkat yksin eteenpäin ihmisten huudoista piittaamatta.
jOSPA suhtautuisit asiaan siten, ettei se ole mikään pallo jalassa. Kestää tai sitten ei kestä. Nykymaailmassa jälkimmäinen on ihan yhtä realistinen vaihtoehto, joten miksi stressata siitä että on "pakko" olla jonkun kanssa koko elämä. Ei se ole nykymaailmassa enää mikään pakko, onneksi.
suhteeseen asenteella, että se kestää. Ei tietenkään ole mikään pakko olla saman ihmisen kanssa loppuelämää, mutta voiko parisuhde muunlaisen ihmisen kanssa edes onnistua kuin sellaisen, jonka kanssa voi kuvitella olevansa loppuelämän? Sepä se ongelma onkin, että en ole vielä tavannut ihmistä, jonka kanssa voisin kuvitella olevani loppuelämäni.
Suurin osa avioliitoista päätyy eroon kuitenkin. Voithan vaikka mennä naimisiin ja erota sitten kun kyllästyttää tai tapaat jonkun kiinnostavamman, kuten suurin osa muistakin avioliittoon astujista.
Oikeastaan sitä varten ei edes tarvitse mennä naimisiin, mutta kun nainen usein on saamapuolella varoja jaettaessa, se voi kannattaa. Ja ovathan ne kivat juhlatkin, kun saat olla päivän huomion keskipiste - ihan melkein kuin oikea prinsessa!
sitä lisää. ja hemmottele ittees. hyvä olo ja hyvä mieli näkyis ulos :)
sit sen ei kandeis olla tulevaisuudesta huolissaa. ku kukaa ei voi kerto mitä tulis oleen. et niinku varsinka tulevilla kuvitelluilla huolilla kande itteesä pelotella.
joka ainoo parisuhde on omanlaisesa. et tää niinku väittäis rohkeesti sen perusteella, et sit ku se sun hani löytyis, saattais tulla juuriki negaatiot noille, et olla kiintynyt ja tyytyväine yhtee ihmisee, tulla himaan se luo, viikosta toisee vuodesta vuotee :)
sen ei kandeis pelätä jokaista äijää ketä tulis vastaan. ja lastata niille hirveesti vaatimuksia ja pettää itteesä oletuksilla ja odotuksilla. avoimin silmin.
tää olis sillä perusteella, et tää luulis sillä oleva uskalluksen puutetta. ja se taitais vierastaa miehii. ehkä se ei nii kauheesti tajuis miehii. mut ei se mitää, suurin osa äijistä on aika suoraviivasta, et niinku ei tarvii mitää kovin suurta älyy siihe, et äijii ymmärtäis :)
ja sitten jotain muutakin.
Miehiä en vierasta ja taidan ymmärtääkin heitä aika hyvin. Ehkä se onkin se ongelma... Kun ne odotukset ei käy lähellekään yksiin kenenkään miehen kanssa. Onneksi kuitenkin miehissä on paljon eroja, joten ehkä se mulle sopiva vielä tulee eteen.
Tai sitten mun pitäis luopua odotuksistani ja kasvaa pienemmäksi.
"Olen kateellinen..."
Miksi suotta, jos tiedostat, että herra Kuka-Tahansa ei kelpaa sinulle eikä herra Se-Oikea ole vielä suvainnut ilmaantua näköpiiriisi?
"Kamala ajatus."
Miksi sitten kateus?
"...ihmisen luokse kotiin."
Mikä pakko asua yhdessä? Jos taas metafora, niin ymmärrettävämpää?
"Kukaan mies ei kuitenkaan voi täyttää suurinta osaa odotuksistani mitä tulee parisuhteessa elämiseen."
Mitä ne odotuksesi sitten ovat- "olla niin kiintynyt ja tyytyväinen johonkin yhteen ihmiseen, tulla aina sen yhden ja saman ihmisen luokse kotiin. Aina vaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen jatkaa sen saman kanssa ja kasvaa yhdessä."?
Vai kuvastavatko odotuksesi lähinnä mielikuvia, enemminkin pelkoja? Sinusta ei olekaan enempään, elämäsi ei olekaan sen kummoisempi?
just siksi, että muille naisille joko se Kuka-Tahansa on kelvannut ja he kykenevät olemaan onnellisia miehen kanssa tai sitten siksi, että heillä Se-Oikea on löytynyt.
Kamala ajatus, koska en pysty siihen, mitä haluaisin ja mihin monet muut kykenevät.
Eri asunnot on yksi vaihtoehto, mutta eipä se silloin taida olla sellainen suhde, mitä todellisuudessa haluaisin, siis jos pystyisin parisuhteeseen.
Odotukseni ovat samalla sekä sitä mitä haluan että sitä mitä pelkään. Haluta sitä mitä pelkää. Voiko enää pahempaa olla?
Elämä on sellaista millaiseksi sen tekee. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä, eikä silloin kyse ole vain minusta vaan meistä. Lähinnä pelkään, että elämä olisikin huonompaa parisuhteessa kuin yksin.
Kaikki pelkosi ovat aiheettomia, koska et voi tietää mitä pelkäät -et ole kyseisenkaltaisessa parisuhteessa ollut. Et myöskään voi tietää, pelkäätkö aiheesta vai aiheetta tai edes oikeita asioita. Elämä voi olla yksin huonompaa kuin nyt tai kaksin väärän henkilön kanssa vielä huonompaa kuin kaksin oikean ihmisen kanssa.
Niin, parisuhteessa on kaksi ihmistä, joten eiköhän se mahdollinen tulevaisuuden kumppanisi määrittele osaltaan sinulle sen tien? Ei ole pelkästään sinun pelkosi ja odotuksesi, vaan tämän toisen ihmisen myös. Jos ne ovat yhteneväiset, niin silloinhan kaiken pitäisi sujua, jos olette toisillenne sopivat?
pelko onkin tunne, millä ei ole välttämättä järjen kanssa mitään tekemistä.
Sehän se onkin, että mistä löytää ihmisen, jolla on samanlaisia odotuksia parisuhteesta kuin itsellä on. Eikä sekään takaa vielä onnellista suhdetta, jos toinen tai molemmat eivät pysty parisuhteeseen.
Voihan aina kysyä onko parisuhde enemmän tunteen kuin järjen asia. Järjellä ajateltuna ei ehkä kovin hyvä idea katsella toisen pärstää aamusta iltaan vuosikausia ja kuunnella samoja juttuja tunnista toiseen vuosi vuoden perään. Tunteella koettuna se taas voi tuntua maailman parhaimmalta idealta.
Sen henkilön löytämisestä minulla taas ei ole hajuakaan.
ja vuodesta toiseen samoja juttuja... ;)
Mä alan hahmottaa mun ongelmaani vähitellen. Ehkä kyse onkin siitä, että tunteisiinsa ei voi luottaa. Nimittäin olen monesti rakastunut täysin epäsopivaan mieheen, ja ilmeisesti sen tähden mulla on niin suuret pelot mitä tulee parisuhteeseen heittäytymiseen. Sehän on, niin kuin sanoit, enempi tunteen kuin järjen asia.
Toki entiset pettymykset saattavat aiheuttaa pelkoa tulevaisuudesta, mutta eipä noita tunneasioita voi pelkän järjen voiminkaan itsensä kanssa sopia. Tunne useimmiten kun on se liikeepaneva voima ja järki tulee jälkijunassa. Järkiavioliitto tai vastaavat järjellisesti perustellut suhteet kun eivät kuitenkaan ole tuntevalle ihmiselle se oikea vaihtoehto.
mentävä ja jonkinlaista terapiaa suoritettava. Voi kun kivaa.
No ei suinkaan. Välttämättä. Itse en näe tuossa ainakaan mitään terapian tarvetta.
tässä porskutetaan noin muuten, mutta rakkauselämässä ei ole kehuttavaa.
Mulla menee asiat nurinniskoin tässä asiassa. Rakastun vääriin miehiin ja sitten mulla on negatiivisia käsityksiä parisuhteesta. Jos mulla olisi positiivisempi asenne parisuhteeseen, niin ehkä mä silloin vetäisin puoleeni mulle sopivia miehiä.
Minulla on yltiöpositiivinen asenne seurustelun suhteen enkä vedä puoleeni minkäänlaisia naisia:/
Mutta enpä tiedä onko millään asenteella kovin suurta merkitystä asian suhteen. Väärä tyyppi murtaa vankimmankin positiivisuuden ja oikea tyyppi lopettaa pahimmankin pessimismin.