Olen 55 ja rakastunut 37v.mieheen. Ja täytyy tyytyä vain huomaamaan, että ympäristön paine on kova. Rakkauttani on kestänyt jo kolmatta vuotta. Tällaisessa tilanteessa huoma hyvin suvaitsevaisuuden ystävissä. Monella tasa ikäisillä pareilla on valtavasti ongelmia ja murheita. Suhtet lopahtavat hyvin nopeasti. Monella on jo ollut 3-4 kumppania tässä ajassa. Mikä sitten on hyvä? Olla onnellinen ja nauttia läheisyydestä, hellyydestä ja rakkaudesta vuosia, kun olla epätoivoinen, masentunut, surullinen ja vihainen suurimmaksi osaksi ajasta? Minä olen valinnut rakkauden ja voin hyvin. Muut saa olla omaa mieltänsä ja ne jotka tuomitsevat voi katsoa omaan sydämeensä ja miettiä miksi vaivautua tuomitsemaan onnellisia ihmisiä? Rakkautta ja hellyyttä ei koskaan ole liikaa oli se sitten nuorten tai vanhempien yhdessä tai erikseen kokemaa.
Vanhempi nainen/nuori mies
Jo 55
181486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
yhdessä vai onko teillä pelkkä panosuhde?
sellasethan kestää, oli sit ikäeroa tai ei.
sit kun asuu yhdessä, jakaa ajan, rahat, työt, tekee kaikessa kompromisseja, yrittää sopeutua päivästä toiseen kumppanin ärsyttäviin piirteisiin ja yrittää karsia omiaan...
Sä olet ollut jo 18-vuotias kun mies syntyi, eli ikäs puolesta oot sen äiti enemmän ku tyttökaveri, mutta toki se on ok, jos se teistä tuntuu oikealle ja hyvälle :) :) onnea vaan.
Sitkun mies on saman ikänen ku sä olet nyt,
niin säpä oletkin itse jo 73-vuotias käänneltävä vuodeosastolla... mikäpäs siinä sitten
että ei kuule elämässä koskaan tiiä kuinka kauan täällä ollaan. Nykyään kuolee paljon alle viisikymppisiä ihmisiä ja tosiasiahan on, että miehet vanhenee nopemmin viidenkympin jälkeen kuin naiset.
Parempi se on nauttia elämästä silloin kun se on mahdollista eikä joutua jälkeenpäin katkerana miettimään et miks en uskaltanut elää niinkuin sydämessäni olisin halunnut. Ja tämä on aloittajalle. Nauttikaa elämästänne muiden lausunnoista huolimatta. Meillä ei kellään oo kuin tää yx ainoa elämä!!
jokaisella ja jos tekee kuten hetken mielijohteet sanoo, eikä esim. hanki työtä josta kertyisi eläkettä, jotta olisi jokin turva myöhemmin eikä hanki parisuhdetta, jolla olisi tulevaisuutta, pääasia että juuri nyt on kivaa, niin tehköön sit silleen. Sehän se on huumeittenkin perusperiaate; hyvältä tuntuu juuri nyt -huomista ei kannata ajatella.
Ok, tapansa kullakin, elää ainoa elämänsä.
onko parisuhteella tulevaisuutta?
Montakos vuotta se Anna Nicole Smith elikään papparaisen aviomiehensä jälkeen?
Ja entä jos olisi käynyt toisin päin, että eläkeläinen olisi kuukahtanut vasta myöhemmin? Olisiko sillä ollut väliä Annalle, että mies olisi ollut saman ikäinen kuin hän itse, kun kuolema korjasi kuitenkin jo nuorena...
Kyllä elämää on ihan tyhmää miettiä huomiseen saati yhtään pitemmälle.
vuodeosastolle,nuorempanakin. Ei ikä, eikä ainakaan 73vuoden, vuodeosastolle aja. Toimintakykynsä voi menettää kuka tahansa. Et sinä itsekään ole siltä suojassa. Yksi vika ratinliike, esimerkiksi, riittää. Vanhempasi lohduttavat itseään että onneksi jäit henkiin,vaikka itselläsi ei liiku muuta kuin silmät. Ajattele sitä, ennen kuin alat aikuisia ihmisiä neuvomaan, pissis.
Varmaan noi asiat on verrannollisia keskenään. Varmaan et voi naidakaan ilman taloudellista hyötyä tai verotusarvoa.
että onkin tätönen yhtä pirtsakka kuin oma äitini - täytti syksyllä 72 vuotta, ei tosiaankaan ole missään käänneltävänä vaan mennä viipottaa harrastuksissaan aamusta iltaan ja näyttää paljon ikäistään nuoremmalta (ei vain omasta mielestäni, vaan monien muiden mielestä ainakin 10 vuotta nuoremmalta, ellei vieläkin enemmän)
ota siis huomioon, että kaikki ihmiset eivät vanhene samaa tahtia : )
Isäni äiti muuten oli 70 kun osti uuden polkupyörän ja ryhtyi 'aktiiviurheilijaksi' - ihan totta, hän pyöräili useita vuosia niin ahkerasti, että kilometrejä kesässä kertyi n. 2-3 tuhatta!!!
Nauti niin kauan kuin voit. Elämä on NYT. Eikä sitten joskus.
Että elämä on elämistä varten. Minun x-mieheni kuoli 56vuotiaana. Olimme naimisissa 25v. Kerkesimme erota 5 vuotta sitten ja minä pääsin tavallaan nauttimaan uudesta elämästä, kun hän edelleen ihan kuolinpäiväänsä asti ajatteli..sitten kun..on rahaa, pääsee eläkkeelle jne. Ei kerennyt muuta kuin huolehtia ja elämä loppui. Ystäväni on vuoden vanhempi kun tyttäreni ja voisin olla kyllä hänen äitisä. Sanoisin, että meillä on rakkaussuhde johon kuuluu kyllä arkeakin ei pelkkää seksiä. Lapseni on hyväksynyt hänet täydellisesti. En ajattele elämää kovin pitkälle, koska eilistä ei enää ole ja huominen ei ole vielä tullut joten koetan elää tätäpäivää niinkuin se olisi viimeinen päiväni. Jos kumppanini sattuisi löytämään uuden nuoremman niin saattaisin hänet rakkudella menemään ja olisin hyvin kiitollinen näistä vuosista ja hetkistä hänelle. En omista häntä enkä ole mustasukkainen enkä riippuvainen hänestä. Hän viipyy niin kauna minun polullani kuin on tarkoituskin.
elämään. Onnea teille!
Meillä on ikäeroa 20 vuotta 6 kuukautta.
Olen 62-vuotias nainen ja kumppani on 42-vuotias.
Olemme olleet yhdessä heti kuusi vuotta, rakastamme toisiamme päivä päivältä enemmän.
Jos kumppanini löytää nuoremman ja rakastuu häneen annan siunaukseni.
Meidän rakkautemme on sellaista laatua että se säilyy tuli mitä tuli.
Me olemme aivan kirjaimellisesti kuin vakka ja kansi.
Tämä ei ole yksin minun mielipiteeni kumppanini on samaa miletä.
Tietenkin toivoisin että olisin nuorempi tai hän vanhempi mutta olen olemme onnellisia näinkin.
Ympäristö ei hyväksy suhdettamme onneksi lapseni kuitenkin ymmärtävät.
Olemme oppineet olemaan välittämättä muiden mielipiteistä.
Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä minkä olemme viettäneet yhdessä, en antaisi päivääkään pois.
Nämä kuusi vuotta ovat olleet elämäni onnellisimpia.
En murehdi tulevaisuuttani se on turvattu taloudellisesti ja kumppanillani on hyvä työpaikka joten ei ainakaan hyväksikäytöstä ole kysymys.
Elämä on rajallinen, huomisesta ei tiedä kukaan, olipa vanha tai nuori.
Olen todella iloinen puolestasi! Olin itse viime syksynä tilanteessa, jossa ikäeroa oli suurin piirtein saman verran. Mies pelkäsi, että katuu joskus myöhemmin, ettei perustanut perhettä. Äiti ei hyväksynyt suhdetta jne. Rohkeus petti, eikä hän uskaltanut elää elämäänsä ilman pelkoa tulevasta ja muiden mielipiteistä. Ymmärrän silti hänen päätöksensä, vaikka edelleenkin toivon, että hän jossain vaiheessa muuttaa mielensä. Olen samaa mieltä, että tulevaa ei kannata miettiä. Kukaan ei tiedä huomisesta mitään.
pääsääntöisesti nuorten palstalle tarvitsee tulla hakemaan hyväksyntää. Ei sivullisista ihmisistä kannata välittää, teet niinkuin itse parhaaksi näet ja mikä tuntuu hyvälle.
Ympäristön paineille pitää viitata kintaalla. Vaikka mitä tekisi niin aina on joku selittämässä että pitäisi tehdä toisin.
Kaksikymppisille yli 35-vuotiaat ovat ikäloppuja, ei heiltä, hyvänen aika, kannata kysellä. Ymmärtävät sitten kun ovat meidän iässä.
Ja joo, kuolemisesta ja vammautumisesta ei koskaan tiedä, niitä asioita sattuu myös nuorille.
Eikös tämä ole yksi paikka vaihtaa ajatuksia ja kuulla, mitä muut mistäkin asiasta ajattelevat? Enpä usko, että täällä pelkästään hyväksyntää haetaan. Ja kuka sitä nyt toisten motiiveja aina ymmärtää. Eikös se ole niin, että kaikki ne muut mutta en minä itse ovat aina kummallisia :)
yläikärajaa.
mutta jos olet vähänkin tiettyjä viestiketjuja selannut niin nuoret pojat teilaa kaikki yli nelikymppiset naiset jalkavaivoisiksi mummoiksi.
Alle 40 miehet on itseään täynnä ja heille elämä ei ole vielä näyttänyt kaikkea ihanuutta mikä siinä piilee. Nuorten miesten on kiihtyvällä vauhdilla suoriuduttava elämästään, urastaan ja perheen rakentamisesta. Joskus käy niin, että he heräävät elämään varsin nuorena ilman suorittamista. Silloin on mahdollista nauttia nuoruudesta viisaan vanhemman naisen kanssa jolloin myös vanhempi saa sitä nuoruuden eliksiiriä riittävästi ja tasapainoinen harmonia syntyy.
Kylläpä tuli taas niinpal hyvämieli kun ehdin lukemaan tätä foorumia.Meilläkin kun sitä ikä-eroa on "väärinpäin"vajaat 15v,ihanaa että meitä viriilejä fiksuja naisia on paljon jotka uskaltaa elää,riippu tisseineen ja proteeseineen,ja miehet,tosimiehet,osaatte ja uskallatte olla omia itsejänne rakastaessanne elämänkumppanina kypsempää naistanne.Teille mollaajille voisin sanoa ihan kauniisti,tulette sitä tekin vanemmiksi toivottavasti myös viisastutte iän myötä,ja lopuksi tiedättekö ihan todellisia faktoja miesten ja naisten terveydestä,jo alle 40:nen mies voi sairastaa useampia niin sanottuja elintaso sairauksia,muutamia vaan mainitakseni:verenpaineet,diapeetes(2tyyp.)korkeat kolestrolit sydän ja muut verisuonisairaudet,eturauhas vaivat,huh siinä vaan teille jäävuoren huippua.Useimmat naiset vielä 60eivät tartte pahemmin vielä mitään vakilääkityksiä,tietysti on poikkeuksiakin molemmin puolin,mut tässä vähä pintaa syvemmälle menoa.Itsellä on lääkitys tällä hetkellä 1PLUS1 ALLERGIA JA ASTMANESTO pillerit aamuin ja illoin kun mies joka on mua niin pal nuorempi joutuu ottamaanlääkkeitä kouratolkulla ja kaikki lääkärin määräyksestä,ulos päin mies on tumma komea ja muutenkin edustuskelpoinen,eikä ole kyl muakaan hänen o tarvinnut hävetä sukujen kohdatessa,etteikö kumpikin olis saanut muitakin ,mutta kohtalo oli päättänyt asiat näin¤¤¤