Mies lurittelee meille molemmille samat sadut;ollaan molemmat hänen kultiaan,molempien kanssa suunnittelee reissua ym.Mitä olette mieltä kun haluaisin kertoa tälle toisellekkin nämä asiat,hän kun ei aavistakkaan..Luulee ilmeisesti että minä ripustaudun mieheeni,en antaisi hänen lähteä.Että olen joku pirttihirmu joka kiristää miestäni lapsilla ym.Kertoisinko ystävällisesti ja aikuismaisesti,siis asiallisesti ilman että häntä syyttäisin jotta hänkin tietäisi mihin soppaan on lusikkansa survonut?Rakastan vielä miestäni,tämä kaikki valkeni mulle lopullisesti vasta tänään..Mutta näin ei enää voi jatkua!!
Miehelläni
on toinen
174013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi sille toiselle naiselle kertoisit? Vai onko niin, että tavoitteenasi on, että tiedot saatuaan tämä toinen nainen jättisi miehesi ja saisit hänet takaisin?
Kun sinulla nyt kerran tämä pettämistieto on, niin voit sen perusteella itse päättää lopetatko suhteen vai et. Ei siihen sitä toista naista tarvitse sekoittaa. Kerrot vaan miehellesi, että tiedät ja että suhde on nyt loppu.
Silloinhan saadaan pöytä putsattua kertaheitolla, ei ainakaan jää epäselvyyttä kenellekkään missä mennään.
Kakkonen voi paiskata pihalle, mutta viikon päästä miehelläsi on uusi. Eiköhän ole aika selvittää miehesi kanssa missä mennään.
Uskaltaa tehdä radikaalisia ratkaisuja vaikka rakastaakin. Minulla olisi rohkeutta lyödä pöytään erohakemus, osituspaperi ja lasten huoltajuusehdotus. Mikäli toinen alkaisi neuvottelemaan, niin sitten keskusteltaisiin. Jos toinen allekirjoittaa, on selvä merkki rakkauden puuttumisesta ja sitä ei voi toivomalla saada.
et luovuta
Onpa jyrkkiä kannanottoja edellisillä vastaajilla.
Itse miehenä olen joutunut tuon prosessin käymään läpi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että turhaan erottiin. Lapset siinä kärsii eniten, koska heiltä viedään "yhteinen koti" johon voisi myöhemmin palata "kyläilemään" lastenlapsien kanssa.
TARKOITUKSELLA SANON, että naisen ja miehen uskottomuus on eri asia!
Miehen uskottomuutta ei voi katsoa naisen silmin ja tuntein. Nainen tekee ja huoltaa pesän, näin on ja sille ei voi mitään. Kenen syliin ne lapset kipeenä kiipee, tai kun leikeissään loukkaavat? Äidin.
Nainen useinmiten antaa vain rakkaudesta tai ihastumisestaan mieheen. Mies nai vaikka pahinta "vihamiestään" kunhan vaan saa siemenet lämpimään syleilyyn heittää.
Toivoisin, että keskustelisit miehesi kanssa asiasta juurta jaksain. Kuuntelisit myös mitä hän todella vastaa ja mikä oli hänen motiivinsa. Etkä vastauksista suuttua saa!
Keskustelu ei saa mennä huutamiseksi eikä riidaksi, silloin lopettakaa keskustelu ja kirjoittakaa vaikka paperille mitä haluatte ja miten jatketaan.
Huonoin ratkaisu on ero, jos muuta syytä kuin vieraissa juokseminen on.
Sivistysvaltioissa on onneksi nämä lailliset laitokset, jossa miehet voivat käydä "siittämissankaruuttaan" purkaamassa, eikä vaimot ole heti eroa ottamassa siellä!
Toiset vaimot siellä kyllä eivät pidä asiasta, mutta parempi se ilotalo kuin naapurin nainen.
Toisille se oli yksi ja sama, jos mies silloin tällöin niissä hengaili (olen keskustellut näiden vaimojen kanssa tästä asiasta monia kertoja).
Nykyinen vaimoni kävi kirjastossa ennen avioliitoamme lainaamassa kirjan, jossa selvitettiin miehen ja naisen eroja, suhtautumista eri asioihin eri tavalla jne.
Sitten kyseli minulta, että voivatko miehet tästä ja tästä asiasta TOSIAANKIN ajatella näin?
Jos katsot, että rakastat miestäsi ja hän on muutoin HYVÄ ISÄ lapsillenne, niin kilpaile sen toisen naisen kanssa miehesi huomiosta!
Pistä paremmaksi ja nauti arjen rutiinit muuttaen.
Jos ja kun kommentoitte, niin tehkää se muulla tyylillä kuin "nyrkkillä silmään" s**t*n*n sovinistiSIKA!
Toki miehet ja naiset ovat monessa asiassa erilaisia, mutta ei pettämistä voi sukupuolelle perustella. Sehän nyt on täysin yksilö- ja luonnekysymys. Jos ei ole tarpeeksi vahvuutta sitoutua yhteen ihmiseen, niin eihän se sukupuolta katso!
Ei se riitä pettämisen selitykseksi, että on mies. Jos mies on naimisiin mennyt tai suhteeseen päätynyt, niin pitäisi sitten myöskin sen verran "mies" olla, että sanansa pitää eikä ainakaan pettämään ala. Molemmilla on suhteessa samat oikeudet ja kumpikin toimii niin kuin on sovittu. Eli ei suhteen ulkopuolisia naisia tai miehiä, ellei toisin sovita.
Ilotaloista ja muista älyttömyyksistä en viitsi mitään edes kommentoida. Ei kukaan tuollaista täysissä järjissä kirjoita.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että pettäminen ei ole sidoksissa sukupuoleen, eikä myöskään sen hyväksyttävyys. Olemme kaikki yksilöitä, sukupuolesta riippumatta. Löytyy niin herkkiä ja tunteellisia miehiä kuin karskeja naisiakin. Sukupuoli on mielestäni kaikista epätoivoisin tekosyy pettämiselle.
Ikävä sanoa, mutta jos edelleen eron jälkeen olet sitä mieltä, ettet tehnyt mitään väärin, vaan toimit ainoastaa sukupuolellesi ominaisella tavalla, ei eronne ollut turha, kuten sinä sanot. Pettämisestä voi selvitä, mutta se edellyttää katumista, omien virheidensä myöntämistä ja niistä oppimista.
Ja mitä tulee sanoihisi siitä, että lapset loukatessaan jne. juoksevat äidin syliin, niin meillä he kyllä juoksevat sen vanhemman syliin, jonka turvallinen syli sattuu lähempänä olemaan. Mieskin osaa ja voi hoivata lapsiaan olematta yhtään sen vähempää mies, päin vastoin.;)
Pettämisen motiivit eivät ole ihan noin suoraviivaisia ja sukupuolisidonnaisia, kuten monet muutkin ovat sinulle todenneet.
Selkeästi puolustat ilotalojen olemassaoloa. Olisiko siellä työntekijöinä vain naisia, miesasiakkaita varten? Naisia myytävänä myös naisille? Miehiä naisasiakkaille ja myös miesasiakkaille?
Ketä nämä työntekijät olisivat ilotaloissa? Vaimosi? Tyttäresi? Äitisi? Vapaaehtoisia vai velvoitetyöllistettyjä? Sivareita?
P.s. Mies ei voi olla hyvä isä lapsilleen, mikäli käyttäytyy huonosti ja epäkunnioittavasti lastensa äitiä kohtaan, rikkoen perherauhan.
naiselle mitään, miksi sen tekisit? Mitä iloa siitä olisi?
Sensijaan keskustele miehesi kanssa ystävällisesti ja aikuismaisesti.
miestä ei kannata alkaa jakamaan! minä jos saan kuulla tai tietää mieheni pettäneen, olen luvannut lyödä häntä välittömästi turpaan ja jättää saman tien. takaisin on sitten turha kinuta!!
tyttöseni. Niin sitä pitää!
Mutta mitä sillä saadaan aikaiseksi, väkivallalla?
Sinun mielestä uskollisuutta ja käytännössä eroja.
Tavoittelemisen arvoisia molemmat...
HMMM - montakohan vaimoa lepää ikuista unta, kun on ensin miestä lyönyt nyrkillä turpaan ja meinannut jättää siltä istumalta miehensä siihen paikkaan?
Minulle tulee heti mieleen kolme vaimoa sen kummemin miettimättä, jotka eivät kerinneet eromaan. Haluaisitko sinä olla se neljäs?
Kerro ensin miehelle. Näytä että välität. Sitten tapaat tuon naisen etukäteen kertomatta. Olet ystävällinen ja kaiken yläpuolella. Kerrot että tiedät ja kerrot miehesi kommentit sinulle. Nainen on silti vakuuttunut että puhut palturia, mutta älä välitä. Ole ystävällinen ja korrekti, se saa toisen naisen ihan sekaisin. Kun ajat kotiin, nainen soittaa miehellesi ja miehesi on kauhuissaan kotiin tulessaan. Ehkä vasta silloin tajuaa että olet oikeasti NAINEN ja olet valmis pitämään hänestä kiinni. Vuosien varrella mies on saattanut kokea ettet enää väliutä hänestä.
Minä tein noin. Ja mies liimautui minuun takaisin. Tosin myöhemmin kun olin taas ehyempi tuon pettymyksen jälkeen, huomasin, että toimintamalli varmasti tulee toistumaan taas ja taas. Silloin irrottauduin lasten kanssa omaan elämäämme, mutta olen tyytyväinen että toimin alun perin niinkuin toimin.
Edellisen kirjoituksen ihminen varmaankin kuvasi aika vaativan henkisen suorituksen.
Minusta on kuitenkin aika turha miettiä, kannattaako sitä toista tavata; ennen tai jälkeen miehen vai eikö ollenkaan.
Mitä enemmän tuollaisia taktisia asioita miettii, sitä varmemmin unohtaa strategisen pääasian. Se on kahden kauppa ja se kuuluu: miten tästä jatketaan eteenpäin, vai jatketaanko ollenkaan.
Kannattaa mielestäni aika tavalla varoa sotkeutumasta taktisiin kuvioihin, jotka näkyvät a) kuvattuna pelinä ja b) ennen kaikkea sellaisessa väärässä asetelmassa, että mies rupeaa muovaamaan kahden kilpailevan naaraan minäkuvaa ja omanarvontuntoa.
Tämän vuoksi suoraan ja systemaattisesti strategiseen kysymykseen kiinni.
Nimimerkki Helläkäden ajatukset on kyllä keskiajalta. Vai on miehen ja naisen uskottomuus eri asia. Haha, et kai usko itsekään?
Myös mies voi olla uskoton rakkaudesta, ja HUOM! myös nainen voi olla uskoton silkasta seksistä. Helläkäsi unohtaa nyt sen, että kyse onkin siitä, mitä tämä uskottomuus aiheuttaa petetyssä osapuolessa. Ihan sama, mistä syystä syrjähyppy tehtiin. Loukkaus on loukkaus, ja loukatulla on oikeus tunteeseensa.
Avioeronne ei ollut ollenkaan turha, vaan johtui siitä, että loukkasit ilkeästi vaimoasi. Et ottanut huomioon hänen tunteitaan. Ja niitä kun et hänen puolestaan voi säädellä.
Voi ihan vapaasti määritellä uskottomuutesi pelkiksi himon tilapäisiksi aikaansaannoksiksi, mutta et voi määritellä sitä, miten pettämäsi vaimo siihen suhtautuu. Ja siitä sinun on valitettavasti vastuusi kannettava.
Jos sinun lapsesi ensisijaisesti menevät äidin luo lohtua saamaan, mitähän se kertoo sinusta isänä?
Kirjastossa olisi runsaasti kirjoja myös sinulle opiksi elämää varten. Uskottomuuttasi et voi puolustella erilaisella ajattelutavalla, koska sinun on myös opittava ottamaan naisen ajattelutapa huomioon omassa toiminnassasi. Olitpa mies tai nainen, toista ei saa loukata. Ja lisäksi, normaalilla ihmisellä on kyllä kyky hillitä tyhmiä tunteitaan, ette te miehet mitään robotteja ole.
ai niin, piti vielä lisätä tuohon, että minä en kyllä missään nimessä KILPAILE kenenkään naisen kanssa omasta miehestäni. Katson kyllä, että kun olemme naimisiin menneet ja yhteiselämämme aloittaneet, minä en enää ole "kilvassa" mukana. Kilpailut on siihen mennessä käyty ja muut asiat sitten jo tapetilla. Eikä minun mieheni ole mikään kilpailuesine.
Jos minun mieheni katsoo toisen naisen paremmaksi, HÄN sen valinnan on tehnyt, en minä. Minä siirryn vapaaehtoisesti muihin maisemiin, rikkaa en ristiin laittaisi.
Osasitpa ilmaista asiat selkeästi ja noinhan se on!
Itse tapasin mieheni ihastuksen siinä vaiheessa, kun heillä kävi tunteet kuumimpina. Nainen väitti mieheni vain ihastuneen häneen yksipuolisesti. Eli tapaamisissa harvemmin tämä toinen nainen osaa olla kovinkaan rehellinen vaimolle. Jos haluaa kuunnella nipun valheita, voi mennä tapaamiseen. Tai jos haluaa ladella oman tekstinsä ja mielipiteensä toiselle naiselle haluamatta saada sen kummempaa selkoa hänen mietteistään.
Kyllähän pitkissä liitoissa käydään varmaan joskus taistelua itsensä ja selkärankansa kanssa. Mutta olen vakuuttunut, että jos lähtee lipsumaan vieraisiin, kaavasta tulee toistuva ja taistelut oman luuseri-alter-egon kanssa tuntuu myöhempien ihastuksien kohdalla vaikeammilta käydä.
Seuraavasta töpistä nakkaan minäkin mieheni pellolle.
Tosin olen alkanut nyt jo elää omaa elämääni, että saattaahan tuo olla, etten pian enää välitä tuon taivaallista missä kyntää....
Aviomies pettää = mies ei arvosta avioliittoa/vaimoaan.
Vaimo voi olla tietämättä, välittämättä "hyväksyä asian miehen luontoon kuuluvaksi" (helläkäsi)
tai vaimo voi arvostaa itseään ja erota.
En näe mitään syytä avautua asiasta tälle toiselle osapuolelle joka tod. näk. olsi vain itsetyytyväinen tekemäänsä vaikutukseen.Tällaiset naiset jotka tieten tahtoen hakeutuvat suhteisiin varattujen miesten kanssa omaavat "rosvoluonteen" ja saavat tyydytystä aiheuttamastaan mielipahasta.Jos perhe rikkoutuu sitä paremmat pisteet ko nainen itselleen antaa.Ainoa mitä nämä naiset ymmärtävät on väkivalta ja mehän olemme liian fiksuja toimimaan niin, eikö?
Jos mies on kerran vietävissä lähtee se takuulla toistekkin..Ikävää mutta totta.