Voi helvetin kuustoista! Millä millä millä millä saan opetettua mieheni riitelemään?
Olemme olleet yhdessä jo 9 vuotta ja vieläkään riidat ei suju "järkevästi". Mä oon yrittänyt -ja onnistunutkin- olemaan huomattavasti aiempaa rauhallisempi riidellessäni ja yritän olla korottamatta ääntäni ja kiroilematta. Haluaisin riidellä "oikein" eli siten, että riidasta olisi jotain hyötyä: saataisiin omat mielipiteet vaihdettua ja puhuttua läpi se, mikä suututtaa, ja sitä kautta ymmärrettäisiin paremmin toisiamme ja voitais jatkaa eteenpäin.
Ei pystytä koskaan puhumaan varsinaisesta riidan aiheesta, eli siitä, mistä riita on alkanut ja mitä sille pitäisi tehdä, koska mieheni jankkaa taukoamatta jotain muuta: "Sä ärsytät mua" tai "mee nyt pois ku mä haluan olla rauhassa" ja hän huutaa kaiken kovalla äänellä.
Mä yritän rauhoitella huutoa, koska usein meidän 3-vuotias on juuri nukkumassa kun riidat kehkeytyvät, eikä mun mielestä lapsen tarvii kuunnella meidän riitoja eikä ainakaan häntä tarvi sen takia herättää!! Olen kysynyt mieheltä, että etkö sä helvetti pysty todellakaan puhumaan tästä TAVALLISELLA äänellä, koska lapsi on tähän täysin ulkopuolinen eikä sitä tarvi herättää. Mies vaan hokee että "no en koska sä ärsytät mua" eli kiistää täysin olevansa vastuussa omista teoistaan eli huutamisestaan! Totta hitossa myös mieheni ärsyttää minua, mut mä pystyn silti olemaan huutamatta!
Mies myös juoksee mua karkuun huoneesta toiseen kun riitelemme ja sulkee ovia nenäni edestä. Raivostuttavaa. Emme saa siis ikinä puhuttua varsinaisesta riidan aiheesta lainkaan, koska riitelemme vain siitä, miksi hän juoksee karkuun riitaamme ja siitä, miksi hän huutaa. Hän ei pysty istumaan alas ja puhumaan reilusti ja rauhassa siitä, mikä erimielisyytemme aihe sitten sattuu olemaankin.
Mitä ihmettä tälle voi tehdä???? Kaikki riidat jäävät selvittämättömiksi kytemään, koska mieheni ei suostu niitä puhumaan läpi ja selvittämään. Erittäin turhauttavaa.
Olemme olleet yhdessä jo 9 vuotta ja vieläkään riidat ei suju "järkevästi". Mä oon yrittänyt -ja onnistunutkin- olemaan huomattavasti aiempaa rauhallisempi riidellessäni ja yritän olla korottamatta ääntäni ja kiroilematta. Haluaisin riidellä "oikein" eli siten, että riidasta olisi jotain hyötyä: saataisiin omat mielipiteet vaihdettua ja puhuttua läpi se, mikä suututtaa, ja sitä kautta ymmärrettäisiin paremmin toisiamme ja voitais jatkaa eteenpäin.
Ei pystytä koskaan puhumaan varsinaisesta riidan aiheesta, eli siitä, mistä riita on alkanut ja mitä sille pitäisi tehdä, koska mieheni jankkaa taukoamatta jotain muuta: "Sä ärsytät mua" tai "mee nyt pois ku mä haluan olla rauhassa" ja hän huutaa kaiken kovalla äänellä.
Mä yritän rauhoitella huutoa, koska usein meidän 3-vuotias on juuri nukkumassa kun riidat kehkeytyvät, eikä mun mielestä lapsen tarvii kuunnella meidän riitoja eikä ainakaan häntä tarvi sen takia herättää!! Olen kysynyt mieheltä, että etkö sä helvetti pysty todellakaan puhumaan tästä TAVALLISELLA äänellä, koska lapsi on tähän täysin ulkopuolinen eikä sitä tarvi herättää. Mies vaan hokee että "no en koska sä ärsytät mua" eli kiistää täysin olevansa vastuussa omista teoistaan eli huutamisestaan! Totta hitossa myös mieheni ärsyttää minua, mut mä pystyn silti olemaan huutamatta!
Mies myös juoksee mua karkuun huoneesta toiseen kun riitelemme ja sulkee ovia nenäni edestä. Raivostuttavaa. Emme saa siis ikinä puhuttua varsinaisesta riidan aiheesta lainkaan, koska riitelemme vain siitä, miksi hän juoksee karkuun riitaamme ja siitä, miksi hän huutaa. Hän ei pysty istumaan alas ja puhumaan reilusti ja rauhassa siitä, mikä erimielisyytemme aihe sitten sattuu olemaankin.
Mitä ihmettä tälle voi tehdä???? Kaikki riidat jäävät selvittämättömiksi kytemään, koska mieheni ei suostu niitä puhumaan läpi ja selvittämään. Erittäin turhauttavaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
onko vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua riidellä. Riiteleminen voi olla miehestäsi rasittavaa ja vastenmielistä, VARSINKIN jos ns riitely on pelkkää mäkätystä. Olisi mielenkiintoista vaan tietää mistä sinä HALUAISIT riidellä.
Samaa mieltä. Näen sieluni silmillä, kun miesraukka juoksee henkensä edestä karkuun jankuttavaa ja nälkyttävää vaimoaan huoneesta toiseen...!
Ei tommosta "mä haluun riidellä" -akkaa kuuntele ainutkaan mies.
Pistä poikki ennenku tulee silmille.
On tyypillinen suomalaisen miehen vastuun kiertäminen asian selvittelyyn....
ja johtuu tyypillisesti siitä että se tietää itsekkin olevansa väärässä, ja näin pääsee myöntämästä sitä.
Neuvo: anna juosta karkuun, mutta älä sinä unohda asiaa, seuraavaksi nähdessänne aloita siitä.Eli minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Jos ei järki kasva, heivaa ukko, on niitä parempiakin. Ukkos vedättää sua ihan kybällä.
Ja sitten riitaa jatketaan niin pitkään että mies myöntää että olet oikeassa, jos ei myönnä kuljet perässä ja jatkat niin pitkään että palaa pinna?. Ei ole mitään hyötyä väittää vastaan jos ei ole toivoa siitä että ymmärtäisit toisen kannan asiaan. Kerro asiasi ja anna hänen sulatella sitä kaikessa rauhassa, ehkä se on hänen tapansa käsitellä ikäviä asioita.
Taitaa olla aika yleistä pettyä toiseen myös tavassa riidellessä ja siinähän se parisuhde mitataan kun pitäisi opetella hyväksymään toisen tapa reagoida riitaan hänen omalla tavallaan. Aika huonoihin tuloksiin välien selvittelyt jäävät, jos suuttuu kaiken muun lisäksi siitäkin kun toinen ei saa suuttua oikein ;)
Oman kokemuksen kautta olen sen päätellyt, että riitelyn mallit ja siihen suhtautuminen juontavat jo lapsuudesta. Sinuna selvittelisin miten puolisosi vanhemmat riitelivät, koska siitä voit arvailla jo aika lailla. Miehesi voi pelätä riitoja, jos hänen vanhempansa ovat olleet kovia tappelemaan tmv.
Ja sekin voi olla mahdollista, että sinä riitelet hänen mielestään aivan tarpeettomista asioista ja välttelet niitä asioita, joista pitäisi pystyä keskustelemaan perusteellisesti. Eivät kaikki yksinkertaisesti ole riidanhaluisia ja arvostavat neuvottelutaitoa, kompromisseja ja rauhaiseloa. Eikös se ole mahtava ominaisuus, josta on hyötyä koko teidän perheelle? Kun sinä pillastut ravintolassa huonosta annoksesta miehesi neuvottelee teille uudet paremmat sekä vielä jälkkärit päälle anteeksipyyntönä?!
Jotenkin tuntuu, että riitelystä on tehty urheilulaji ja hyvin harvoin näkee ihmisiä, jotka malttavat mielensä ja kuuntelevat myös mitä muilla on asiasta sanottavana. Katsele sitä siippaasi silläkin silmällä millaisen aarteen kanssa mahdollisesti asut?!
Käytin kirjoituksessani sanaa "riitely" tarkoittaen sillä puhumista asioista, joista olemme eri mieltä tai jotka meitä harmittavat. En tietenkään minä, eikä varmaan kukaan ihminen maailmassa TYKKÄÄ riitelystä, mutta (pitkään) parisuhteeseen ja yhteiseloon riitoja kuitenkin joka tapauksessa ilmaantuu. Minusta ne pitää selvittää.
Kirjoitinhan myös että itse yritän parhaani mukaan olla huutamatta ja puhua järkevästi esim: "mua harmittaa se, että.." mutta mieheni on se, joka HUUTAA kaiken sanottavansa. Ja yleensä myös juoksee karkuun kesken lauseeni kuuntelematta ollenkaan, mikä painaa mieltäni. Näin myös silloin, jos hän on itse aloittanut riidan ja kun minä yritän sanoa oman osani, hän menee toiseen huoneeseen karkuun.
Kyse ei siis ole mistään mun nalkuttamisesta tyyliin "mikset ole vienyt roskia" vaan jostakin asiasta, mikä kulloinkin mieltä kaihertaa puolin tai toisin.
Oletteko, miehet, todellakin sitä mieltä, että jos suhteessa jokin asia vaivaa mieltä tai on tuonut pahan mielen, siitä pitäisi vain olla hiljaa, niinkö????
Tai käydä vaikkapa pihalla huutamassa naapurille, että vittuuko tyhjäkäytät siinä rumaa Volvoas kaiken päivää? Silläkö oman parisuhteen ongelmat korjaantuu???
Hah. Sitten miehet vielä hokevat, etteivät voi käsittää, miksi heidän pitäisi osata olla ajatustenlukijoita! Minä ainakin sanon ääneen, jos joku asia meillä ei toimi, enkä jää odottamaan että mies lukee ajatukseni!
Se oliski huvittavaa olla vuosia täysin hiljaa jostain, mikä ärsyttää ja lopulta räjähtää kuin aikapommi että saatana, nyt loppuu tuo mikä on ärsyttänyt mua jo 10 vuotta! Mies äimistelis vaan että anteeks mutta en mä edes tiennyt että se ärsyttää sua, mikset ole sanonut..
Samanlainen mies mullakin. Kun riita alkaa, sille on ihan turha alkaa avautumaan. Juoksee karkuun ja hermostuu vaan enemmän, jos yritän heti selvittää asiaa. Mutta eipä sitä selvitetä myöhemminkään. Aika ajoin kaikki kommunikointi lukkiutuu tosi pahoin jopa viikoiksi selvittämättömien asioiden vuoksi. Tilanne purkautuu AINA minun aloitteestani, eli minä puhun ja mies kuuntelee (ei edes silloin vielä pysty itse puhumaan). Usein joudun tekemään sovintoaloitteen useita kertoja, aina muutaman päivän välein, ennenkuin se miehelle kelpaa.
Äitinsä ilmeisesti opettanut puhumattomuuden mallin. Kyllä minä ainakin haluaisin kuulla, jos miestäni jokin painaa/ärsyttää, että voisin itse tehdä asialle jotain. Samaa logiikkaa käyttäen pyrin kertomaan miehelle, jos mua harmittaa jokin asia. En todellakaan lue ajatuksia (edes 11 vuoden jälkeen), eikä siihen pysty mieskään.
Juttusi olis voinut olla mun kirjoittama. Aivan samoin meillä!
Yrittäessäni selvittää asioita ainoastaan minä puhun, ja mies on hiljaa tuppisuuna. Vaikka kyselen vähän väliä, että mitä mieltä sä sitten olet ja kerro nyt omakin mielipiteesi, silti hän ei osaa sanoa juuri mitään. Joskus kuitenki mies ynisee: "sä vaan puhut koko ajan eikä multa kysytä mitään." HEH HEH! Vaikka joka välissä kyselen että mitä sanottavaa sulla on ja hän ei vastaa mitään. Ja kun olen hiljaa ei hän sano silloinkaan mitään.
Meillä tuntuu olevan niin päin, että mies olettaa mun lukevan hänen ajatuksensa! Olen tuhat kertaa sanonut, etten osaa sitä, joten voisit avata suusi ja kertoa mikä vaivaa, mutta harvoinpa tuo mistään avautuu..
Niin ja kaikille, jotka nyt luulee että mä olen joku riitelyveteraani, niin ei: ei meillä riidellä sen useammin kuin kenenkään muunkaan luona; varmaan kerran, kaks viikossa kinastellaan ja isoja riitoja on vain muutama vuodessa. Joten en mä mitenkään nauti riitelystä. Tahdon vain että kaikki asiat pystytään selvittämään keskenämme. Kuitenki liikaa vaadittu ilmeisesti..?
tiedoksi noille ensimmäisille kommentaattoreille (ilmiselvästi miehiä), et jos ongelmien selvittäminen on niin hiton vaikeeta puhumalla, et sitä pitää karttaa viimeseen asti muka "en halua riidellä" -asenteella, niin selvittämättömät asiat oikeesti kasaantuu. Ja jossain vaiheessa tulee mitta täyteen. Käy niinku yhdelle tutulle parille, jotka ei koskaan puhunu, ja mies ilmoitti 13 vuoden ja kahden lapsen jälkeen, et nyt hän lähtee. Vaimolla ei ollu pienintäkään käsitystä siitä, et mies ei ollu tyytyväinen. Kenelle te miehet sitten puhutte, jos ette vaimollenne/puolisollenne???
Kaverille baarissahan ne kerrotaan.