Kun näitä palstoja olen lukenut niin olen tullut siihen tulokseen että miehillä on paha olla parisuhteessa ja vaimojensa kanssa.
Nyt en yritä puolustella miehiä tai syyllistellä naisia.
Näillä palstoilla miehet haukkuu naisia ja naiset miehiä,surullista.
Kummissakin osapuolissa on vikansa.
Mun ympärilläkin olevat miehet on surullisia parisuhteessa tai ero on lähellä.
Mukä meitä vaivaa??
Ero näyttää olevan helppo ratkaisu.
Eikö enää haluta nähdä vaivaa ja tehdä töitä suhteen eteen?
Tietysti ei huonossa suhteessa pidä kitua ja roikkua mutta antaako ihmiset liian helposti periksi?
Nyt en yritä puolustella miehiä tai syyllistellä naisia.
Näillä palstoilla miehet haukkuu naisia ja naiset miehiä,surullista.
Kummissakin osapuolissa on vikansa.
Mun ympärilläkin olevat miehet on surullisia parisuhteessa tai ero on lähellä.
Mukä meitä vaivaa??
Ero näyttää olevan helppo ratkaisu.
Eikö enää haluta nähdä vaivaa ja tehdä töitä suhteen eteen?
Tietysti ei huonossa suhteessa pidä kitua ja roikkua mutta antaako ihmiset liian helposti periksi?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mä olen miettinyt että miksi pitää vaan keskittyä syyttelemään toisiaan? Miksi ei ottaa järkeä käteen ja miettiä välillä asioita toisenkin kannalta? ei mikään helppo homma. Ja kun osaisi myöntää että itsessäkin on vikaa.
Asioista pitäisi puhua, mutta miten puhut kun toinen osapuoli vaan syyttää eikä näe asioita kokonaisuutena?
Mies ja nainen ajattelee asioita niin erilaisista näkökulmista että monesti puhuminen ei auta.
Ja naiset vaativat mieheltä ymmärrystä sellaisiin asioihin mitä eivät itsekään ymmärrä...keskustele nyt sitten siinä....
tai pitäisi vain todeta, ettei kummassakaan ole VIKAA vaan molemmilla on mielipide ja se nyt sattuu olemaan erilainen...
Syyttävä osapuoli varmastikin näkee asioiden kokonaisuuden, mutta omalta kannaltaan. Tai hänelle kokonaisuus ei merkitse mitään, vain yksi pala siitä...
auttaa jos molemmat keskittyvät kertomaan mitä ITSE ajattelee ja tuntee. Silloin toisen on kuunneltava ja yritettävä ymmärtää, vaikkei sitten lopulta ymmärtäisikään mitään. Pelkällä hyvällä tahdolla pärjää aika pitkälle.
Juu... kyllähän puhuminen aina on muutoksen lähtökohta suhteessa. Ensin pitää saada kerrottua, mistä mättää. Mutta loputtomuuksiin eivät puheet auta. Kyllä konkreettisten asioidenkin pitää muuttua.
Jos vaimo on väsynyt esimerkiksi siihen, että mies aina viipyy töissä kymmeneen, on syytä ensin yhdessä miettiä, minkä asian kotona pitää muuttua, että miehen on mukava kotiutua ajoissa. Ja sitten myös muutetaan niitä asioita. Mies huolehtii siitä että kotiutuu ajoissa, ja vaimo kantaa vastuunsa siitä, ettei ole miehen tekemän muutoksen esteenä. Eihän muutosten tekeminen helppoa ole, mutta taatusti mukavampaa kuin ikuinen nalkutus tai marmattaminen puolin tai toisin. Ja varmaa on, että avoimuudella ja yhteispelillä muutos on helpompi.
Ja syyttelystä sen verran, että parisuhde on aina kahden kauppa. Otetaan ääriesimerkki: jos toinen on käynyt vieraissa, on toisenkin puolison mietittävä, missä meni vikaan. Oletettavasti jotain oli jo vialla ennen syrjähyppyä. Eikä tässä pohdinnassa silti tarvitse vähentää pettäneen puolison vastuuta. Syyt ja niiden ymmärtäminen kun eivät välttämättä ole sama asia kuin vääryyden hyväksyminen. On siis hyväksyttävä, että vaikka yksittäinen hyvä tai paha teko suhteessa onkin jomman kumman ansiota tai syytä, sen taustalta löytyy aina myös suhteeseen liittyviä seikkoja.
Jos ei ole valmis hyväksymään sitä, että kumpikin puoliso väistämättä on osallinen kaikkeen mitä suhteessa tapahtuu, ei ole valmis koko suhteeseen. Mitään suhdettahan ei ole, ellei siinä ole kahta osapuolta.
Hyvästä tahdosta sen verran, että kyllä kummankin puolison pitää haluta hyvää suhdetta, että se onnistuu. Tahdosta sitten pitää seurata niitä tekoja, jotka pitävät suhdetta voimissaan.
hyvällä tahdolla selviää.
Tuo kertomasi esimerkki ei käytännön elämässä suju noin! Ongelma on sen, jolla ongelma on. Se ei missään nimessä ole SUHTEEN ongelma. Parisuhteesta tulee maanpäälinen helvetti jos kumpikin kilvan kertovat mikä toisen toiminnassa mättää!
Mielestäni rakkaus on sitä, että sietää toisessa niitäkin puolia, jotka ärsyttävät ja riepovat välillä oikein kunnolla. Itse en ainakaan halua hioa miehestäni kompromissien summaa! Kummankin on vapaampaa elää, kun ei jatkuvasti huomautella ja purnata niistä asioista, jotka toisessa ärsyttävät. Sama pätee vastuuseen. Kumpainenkin vastaa vain omista teoistaan, saavutuksistaan ja virheistään.
Sinulla oli myös hieno teoria siitä, että molempien pitää haluta "hyvää suhdetta". Kukapa huonoa haluaakaan, mutta kun se "hyvä" tarkoittaa välillä kovin eri asioita.
Ei selviä.
Rakkaus on sitä että sietää toista, yhdyn siihe. Ja toden totta, jotkut näyttävät haluavan huonoa suhdetta. Tai kuvittelevat haluavansa hyvää, mutta kuka tahansa sivullinen huomaa, että jotkut haluavat omaa hyväänsä, joka toteutuu huonossa suhteessa.
Mutta kyllä niin on, että jos vain hurskaasti puhutaan ja toivotaan ja tahdotaan, mutta mitään konkreettista ei muuteta, asiat eivät käänny paremmaksi. Ja, kuten yrittämällä yritin sanoa, kukin on itse vastuussa pahoista teoistaan. Ja jos sinä kuvittelet, että tulet saamaan toimivan suhteen sillä ajatuksella, ettet huomio suhteessa vaikuttavia tekijöitä niissä teoissa, jotka heikentävät suhdetta, voit saman tien unohtaa ajatukset toimivasta suhteesta.
Suhteessa pystyy muuttamaan vain itseään, ei toista. Silloin, kun itse muuttuu, muuttuu samalla toinenkin, ainakin jossain asioissa. Kaikkia asioita ei parisuhteessa mieleisekseen voi muuttaa. En ole tavannut koskaan ketään, jotka tieten tahtoen haluaisivat huonoa suhdetta.
Sen sijaan olen törmännyt pareihin, joilla ei ole tarvittavia ominaisuuksia toimivan parisuhteen muodostamiseen. Tämä johtuu ilmeisesti sitä, että kovin empaattinen ja toisen huomioiva yksilö ei mene kimppaan epäempaattisen narsistin kanssa. Edellisistä saa oivan pariskunnan keskenään, mutta jälkimmäisillä mättää. Ei sen tähden, että suhde "on huono" vaan sen takia, että molemmat ajattelevat vain omaa napaansa. Ei heistä ole parisuhteeseen ennenkuin itse muuttuvat ei-niin-narsistiseksi.
Kaikista huonoiten menee niillä pareilla, jotka koko ajan tahtovat, toivovat ja vaativat toiselta jotakin.
Minulla ja miehelläni on todella toimiva suhde, joka on syntynyt "kuin itsestään". Emme ole koskaan erityisemmin hoitaneet suhdettamme mitenkään, puhumattakaan, että olisimme jotenkin keinotekoisesti yrittäneet parantaa sitä. Suhteessamme ei mitään muita vaikuttavia tekijöitä kuin minä ja mieheni. Kun otamme itsemme ja toisemme huomioon, se riittää. Eikä sen eteen tarvitse edes sen kummemmin ponnistella.
Nykynaiset voivat olla stressaavia tapauksia, eikä mies saa olla oma itsensä, ei saisi harrastaa sellaista mikä kiinnostaa, siitä nainen kiukuttelee, jos taas jää sohvaperunaksi niin siitäkin marmatetaan, ei mies osaa olla aina naismainen , ei edes naisen mieliksi.
Kun tulee paha olla ei kannata alata elään surullisena naisen vankina tai henkisesti riepoteltavana heittopussina, silloin sairastuu, alkoholisoituu tai alkaa fyysisesti agressiiviseksi.
Parasta itselle ja ympäristölle on vaihtaa maisemaa, jättää nainen omiin naurettaviin ongelmiinsa.Nykynaiset ovat itsekeskeisiä, laiskoja ja saamattomia, jos he jotain haluavat tehdä niin eivät ainakaan mitään kotona...
lapsellinen kommentti.
Huh huh!
-------
Tämä hieno tasa-arvoinen Suomen-maa on mennyt niin suurin harppauksin "eteenpäin", ettei ihmisen kyky käsitellä asioita tahdo riittää. Eteenpäin siksi lainausmerkeissä, ettei kaikki todellakaan ole ollut kehitystä. Nytkin on eduskuntavaalit käsillä. Mitä asioita ajavat naiset, jotka siellä meitä edustavat? Onko mitään eroa mieskansanedustajiin?
Naiset palaavat yhä useammin lapsen saatuaan mahd. nopeasti takaisin työelämään. Mitä sitten miehiltä odotetaan kotona: naiselle apua arjen pyöritykseen. Enää ei ole minkäänlaisia "rooleja"; identiteetti on hukassa molemmilla. Olemmeko "liian tasa-arvoisia"?
enemmän kuin apua arjen pyöritykseen, oman osansa hoitamista puolisolta odotetaan. Mitä sulla on sitä vastaan? Olsitko onnellisempi jos saisit heittää likaiset sukkasi minne sattuu ja luottaa että roolinsa tunteva henkilö poimii ne siitä sun puolesta?
enemmän kuin apua arjen pyöritykseen, oman osansa hoitamista puolisolta odotetaan. Mitä sulla on sitä vastaan? Olsitko onnellisempi jos saisit heittää likaiset sukkasi minne sattuu ja luottaa että roolinsa tunteva henkilö poimii ne siitä sun puolesta?
Ei kai perinteinen sukupuoliin sidottu työnjako sitä tarkoita, että mies viskoo sukat minne sattuu. Kyllä kai perhettä ja taloutta voidaan ihan hyvin hoitaa perinteisen mallin mukaan, niin että on miesten työt ja naisten työt. Joustavuutta toki tarvitaan, ja tietyistä tavoista kiinnipitämistä. Mutta eiköhän olennaisinta ole se, että on työnjako johon molemmat ovat tyytyväisiä. Ja luulisin että tyytyväisyyttä edistää se, että tehtäviä jaettaessa huomioidaan se, mitkä työt keltäkin sujuu.
Esimerkiksi: minä en juuri koskaan imuroinut parisuhteeni aikana. En voi sietää imurointia. Vastaavasti vaimoni pesi minua harvemmin pyykkiä, eikä koskaan huoltanut polkupyöriä.
Joskus tosin näyttää, että tiettyjen töiden tarpeellisuudesta ei ole yksimielisyyttä. Jos perheessä ei ole yksimielisyyttä siitä, kuinka siistiä pitää olla, olla vaikea omalla raatamisellaan ja marmattamisellaan saada motivoitua vähempään tyytyvää tekemään yhtä paljon kuin itse. Jos miestä nyt ei häiritse sukat sohvalla, niin ei hän tunne kohtuulliseksi marmatusta siitä aiheesta. Ja jos vaimo ei tunne tarpeelliseksi auton sytytystulppien vaihtoa, hänen voi olla vaikea ymmärtää, miksi ukko taas säheltää romunsa kimpussa - vaikka sohvat on väärällään ukon ja jälkikasvun sukkia.
Jos nyt sais vaikka pillua niin huvittaisi ne kotityötkin......näin se vaan on.Sinä et anna jos en tee ja minä en tee kun en saa, näin se menee, vai?
Meillä nää ei korreloi...meikä on ainavalmis mutta ei se isäntää aktivoi mihinkään kotityöhön, enkä oo pitänyt tollasia ehtoja. Seksi on seksiä ja kotityöt kotitöitä. Onko jollain hyviä kokemuksia näiden kahden kytkemisestä yhteen?
Meillä nää ei korreloi...meikä on ainavalmis mutta ei se isäntää aktivoi mihinkään kotityöhön, enkä oo pitänyt tollasia ehtoja. Seksi on seksiä ja kotityöt kotitöitä. Onko jollain hyviä kokemuksia näiden kahden kytkemisestä yhteen?
perinteinen sukupuoleen sidottu työnjako: se onkin ovela yritys. Meillä esim. ei ole mitään noista luettelemistasi miestentöistä. Meillä ei ole autoa, pihaa, hevosta, moottorisahaa, halkovajaa...meillä on koti,asunto jossa taloyhtöin huoltomies korjaa, kuten syksyllä kun vessanpytty hajos. Miesten ahditus johtuu varmaan tästä kun omaa panosta ei tarvita pihatöihin/korjaushommiin. Polkupyörääni olen lisännyt vuosienmittaan vähän öljyä, mitä muuta sille pitäisi tehdä? Rengas puhkesi jokuvuosi sitten, vein sen korjaamoon.
Käymme molemmat töissä, meillä on omat rahat, minä elätän itseni ja tyttäreni. Meillä on pitkät päivät, minulla pidemmät. Mies siivoaa omat jälkensä aika hyvin, mutta ei koskaan minun jälkiäni tai yhteisiä sotkuja. Minä teen kaikki kotityöt. Mikä tässä on niin hienoa? Tässä ei ole nykyisellään mitään rooleja, koska toinen ei tee mitään eikä noita perinteisiä hommia ole lainkaan.
Huolia mies repii itselleen ihan mistä tahansa ja suree niitä, en ole kuullut koskaan että huolena olisi ollut roolijako. Eilen valitti että hiekkaa eteisen lattialla. Yleisin vastaukseni noihin valituksiin on että tiedät missä on imuri, feel free käyttää sitä.
Koitin - sinunkin ymmärtääksesi - puhua työnjaosta yleensä. Jos teidän huushollissa ei ole perinteisiä miestentöitä tarjolla, niin sitten jaatte ne perinteiset naistentyöt. Mutta jos kerran olet niin jumissa omaan huushollitöittesi tuskaan ja murehdit jostain sukista sohvalla, niin murehdi ihan rauhassa.
Muista kuitenkin mitä sanoin: kaikki työt, joista sauhuat, eivät välttämättä ole sen arvoisia. Miettikää nyt hyvänen aika yhdessä, missä reerassa huushollinne haluatte pitää, ja toimikaa sen perusteella. Et sinä tuosta poraamisesta tule ikinä pääsemään, jos vain purat kiukkuasi netissä. Järki käteen!
heh heh tuo nyt oli sellaista avutonta vitsinpyörittelyä.Mutta kyllä Maria on niin että sitten vuosikymmenten päästä olet keski-ikäinen olet kyllä suopeampi jos ukkosi edes yrittää jotain tehdä.Näin ainakin meillä.
yrittää tehdä kumpaa? Molemmista tuun hyvälle tuulelle jo nyt:)
Teak jo sanoi, ettei pelkät puheet auta.
Kotitöitä ja seksiä:
Muija: ei tipu seksiä, jos et imuroi.
-Äijä imuroi, muija antaa, kun kerran lupasi - vaikka ei niin nappaisi.
Muutaman päivän tai vuoden päästä:
Ei tipu seksiä, jos et pese pyykkiä
-Äijä pakkaa vaatteensa, puhtaat ja likaiset, ja lähtee toisaalle.
Tai sitten muija lähtee ensin. Ensin lähtevä tuntee olevansa moraalinen voittaja, mutta itse asiassa molemmat vain keräsivät paskaa kouraansa. Moraalinen voittaja vielä luulee olevansa hyväkin... idiootti!
ei mua itketä yhtään:)
kunhan kirjoittelen kun on vähän helpompi päivä.
ei meillä ole sukkia sohvalla, sulla tais olla?
ja meillä on mies se ketä haluais että siivotaan enemmän, en minä.
Mun pointti oli just se, että miten se roolinmukainen jako työnjaossa yleensä voi mennä jos ei ole roolinmukaista jaettavaa. Eikä tääkään ole elämän ja kuoleman kysymys, niinkuin ei musta tää koko palstakaan ole. Tää on kyllä hienompaa/aidompaa/ajatuksia herättävämpää viihdettä kuin moni muu.
Toinen mun pointti oli se että elämässä on isompiakin suruja kuin roolijakojen aiheuttamat, niinkuin esmes omalla miehelläni tällähetkellä.
Että häntäkään ei auttais niissä se jos kulkisin roolinmukaisesti hänen perässään poimimassa hänen sukkiaan.(=>onko miehillä paha olo?=>auttaisiko naisten perinteisten roolien mukainen käyttäytyminen?=>mielestäni ei vähentäisi pahaa oloa)
Mulla ei omasta mielestäni ollut kiukkua tekstissä, keskittymiskyvyn puutetta voi olla jos kirjotan huonosti; tulee läpi jotain mikä ei ollu tarkoitus.
ei mua itketä yhtään:)
kunhan kirjoittelen kun on vähän helpompi päivä.
ei meillä ole sukkia sohvalla, sulla tais olla?
ja meillä on mies se ketä haluais että siivotaan enemmän, en minä.
Mun pointti oli just se, että miten se roolinmukainen jako työnjaossa yleensä voi mennä jos ei ole roolinmukaista jaettavaa. Eikä tääkään ole elämän ja kuoleman kysymys, niinkuin ei musta tää koko palstakaan ole. Tää on kyllä hienompaa/aidompaa/ajatuksia herättävämpää viihdettä kuin moni muu.
Toinen mun pointti oli se että elämässä on isompiakin suruja kuin roolijakojen aiheuttamat, niinkuin esmes omalla miehelläni tällähetkellä.
Että häntäkään ei auttais niissä se jos kulkisin roolinmukaisesti hänen perässään poimimassa hänen sukkiaan.(=>onko miehillä paha olo?=>auttaisiko naisten perinteisten roolien mukainen käyttäytyminen?=>mielestäni ei vähentäisi pahaa oloa)
Mulla ei omasta mielestäni ollut kiukkua tekstissä, keskittymiskyvyn puutetta voi olla jos kirjotan huonosti; tulee läpi jotain mikä ei ollu tarkoitus.
En ymmärtänyt juttusi pointtia?
Meillä ainakin siivoaa mies ja nainen, se kenellä milloinkin on enemmän aikaa.
Ei siitä ole koskaan tarvinu tapella tai uhkailla, ehkä koska kumpikaan meistä ei ole niin pikkusieluinen; kyllä me molemmat viskotaan sukkia sohvalle välillä, mutta sitten taas kun on vapaa-aikaa, niin siivotaan ja nautitaan yhdessä siisteydestä.
Sama se miltä kämppä viikolla näyttää, ei sinne silloin yleensä ketään vieraita kutsutakaan ja itsekin vaan syödään ja nukutaan töiden päälle..
Vähän suvaitsevaisuutta ihmiset, niin suhdekin toimii!!
"Mitä sitten miehiltä odotetaan kotona: naiselle apua arjen pyöritykseen."
Kyse ei missään tapauksessa ole AVUSTA NAISELLE vaan MIEHEN OMAN osuuden tekemisestä kotitöistä!
Miksi naisten ja miesten ajamissa asioissa, arvoissa tai mielipiteissä pitäisi olla eroa? Eikö ihan pelkkä fyysinen olemus tee meistä miehiä ja naisia? Emmekö me kaikki kuitenkin ole ihmisiä? Mitä tekemistä henkisellä pääomallamme on viime vuosien tasa-arvon kehittymisen kanssa?
Arjen pyöritys on ja on aina ollut sekä miehen että naisen yhteinen työ. Työ- ja vastuujako tehdään henkilötasolla, ei yleisellä tasolla, eivätkä parhaatkaan kiintiöt voi kieltää tai pakottaa ketään kotitöitä tekemään. Lasten hoito on mielestäni kummankin vanhemman vastuulla, eikä pidä syyllistää työmarkkinoille palaavia naisia, jos ei syyllistä isejä, jotka eivät koskaan töistä luopuneetkaan.
Jokainen pariskunta päättää kuitenkin toimintatavoista keskenään, ja jos joku suostuu kyykytettäväksi, kaiken lastenhoidon, työn ja vastuun kantajaksi niin syyttäkööt itseään.
Mielestäni nainen on nainen kunnioittaessaan itseään ja omia päämäriään niin, ettei suostu uhraamaan niitä vain tapakäytännön vuoksi tai naisellisuuden mielikuvan vuoksi. Nainen voi olla hyvä äiti, vaikkei pitäisi äitiyslomaa lainkaan ja mies voi varmasti myös olla hyvä työntekijä vaikka pitäisikin vanhempainlomaa.
ymmärryksen puute vaivaa. Ei kyetä näkemään asioita tarpeeksi kumppanin näkökulmasta katsottuna. Yritetään "käännyttää" toinen ajattelemaan samalla tavalla kuin itse, keinoja kaihtamatta. Eihän siitä voi seurata mitään hyvää!
...kirjoittaa ihan samaa. Homma on nykyään niin itsekästä, että kumpanikin yritetään väkisin muuttaa vastaamaan omia ajatuksia. Jos kumppani ei yllätysyllätys muutu, suututaan ja revitään siitä riita aikaiseksi.
On tullut itsekin seurusteltua sen verran, että aina on nainen yrittänyt alun jälkeen muuttaa minua mieleisekseen. Hyvin nopeasti on toppi aina tullut. Minä en voi sietää pelinappulana oloa. Jotkut suostuvat siihen ja ovat sitten surkeana suhteessa.
Miesten kanssa en ole sattuneesta syystä seurustellut, joten en tiedä, mitä he tekevät, mutta naisilla tuntuu vallitsevan tuo "my way or no way"-ajattelu. Ei kiitos!
"My way or no way". Hauska!
on paha olla ja arvatkaas mistä se johtuu? Siitä, etteivät he aidosti VÄLITÄ kenestäkään eikä kukaan välitä heistä.
on paha olla ja arvatkaas mistä se johtuu? Siitä, etteivät he aidosti VÄLITÄ kenestäkään eikä kukaan välitä heistä.
Siitähän tämä kaikki johtuu. Mitä ennen paheksuttiin, sitä nyt röyhistellään. Mitä ennen edes osattiin hävetä, nyt ei ollenkaan. Eletään susiparina, vaihdetaan kumppania, ei viitsitä katsoa kuin omaa napaansa. Missä on kultainen sääntö, jossa puolisoiden pitäisi kilpailla toistensa kunnioittamisessa?
Eihän ajatus että kaikki pettää tilaisuuden tullen voi koskaan saada hyvää parisuhdetta aikaiseksi. Arvomaailmat ovat murentuneet Suomessakin, enää Suomessa ei edes tiedetä mikä on perhe. Ydinyksikkönä pidetään "minää itteä". "Minällä ittellä" ei ole tilaa huomioida muita. Tai sitten huomiointi menee hyssyn hyssyn puolelle ja pitää pussailla mahdollisimman monien ihmisten silmien alla, mikä on yhtälailla huono viesti suhteesta.
Vähän on enää niitä joilla arvomaailma on kohdallaan. Kaikki eivät kuitenkaan hauku vaimojaan/miehiään. Mullakin on takuulla parhain vaimo 20 vuoden avioliiton jälkeenkin. Mutta mehän olemmekin liitossa, jonka vain kuolema erottaa.
Siitähän tämä kaikki johtuu. Mitä ennen paheksuttiin, sitä nyt röyhistellään. Mitä ennen edes osattiin hävetä, nyt ei ollenkaan. Eletään susiparina, vaihdetaan kumppania, ei viitsitä katsoa kuin omaa napaansa. Missä on kultainen sääntö, jossa puolisoiden pitäisi kilpailla toistensa kunnioittamisessa?
Eihän ajatus että kaikki pettää tilaisuuden tullen voi koskaan saada hyvää parisuhdetta aikaiseksi. Arvomaailmat ovat murentuneet Suomessakin, enää Suomessa ei edes tiedetä mikä on perhe. Ydinyksikkönä pidetään "minää itteä". "Minällä ittellä" ei ole tilaa huomioida muita. Tai sitten huomiointi menee hyssyn hyssyn puolelle ja pitää pussailla mahdollisimman monien ihmisten silmien alla, mikä on yhtälailla huono viesti suhteesta.
Vähän on enää niitä joilla arvomaailma on kohdallaan. Kaikki eivät kuitenkaan hauku vaimojaan/miehiään. Mullakin on takuulla parhain vaimo 20 vuoden avioliiton jälkeenkin. Mutta mehän olemmekin liitossa, jonka vain kuolema erottaa.